Olen viime aikoina kuunnellut juttuja työpaikkojen koulutus- ja virkistyspäivistä. Kaikenlaista sitä työpaikoilla järjestetäänkin! On koulutuksia monenlaisista työhön liittyvistä ja liittymättömistä asioista ja virkistyspäiviäkin on erilaisin aktiviteetein useamman kerran vuodessa. Kuunteleminen on ollut hyvin avartavaa.
Minä en muista viimeisintä koulutustani työssäni, koska siitä on niin paljon aikaa. Koulutukset yksinkertaisesti poistettiin säästösyistä, vaikka niille olisi ollut tarvettakin. Jos jotain uutta tarvitsi oppia, se piti opetella itsenäisesti. Motivoiko? No, eipä erityisesti.
Virkistyspäivätkin taisivat olla turha menoerä. Omat kokemukseni rajoittuvatkin "virkistyspäiviin", joiden pääasiallinen tarkoitus oli vain järjestää näennäisesti jotain ja se jotain oli lähinnä ryyppäämistä. Minulle oli ällistyttävää huomata se, että monet nimenomaan halusivatkin sitä, että vain ollaan, seurustellaan ja ennen kaikkea ryypätään. Alkuun vielä jaksoin ihmetellä sitä, miksi jotkut eivät tulleet "virkistyspäiviin", mutta en enää myöhemmin. En minäkään tuollaisesta illasta virskistyisi. En edes viihtyisi. Kaipaisin jotain mielenkiintoista tekemistä, elämyksiä, mitä muut eivät kaivanneet.
Tunsin itseni aina vialliseksi, kun en sopinut porukkaan. Nyt kuitenkin viime aikoina olen oivaltanut, että onhan niitä muunkinlaisia työporukoita! Vaikka aika monessa paikassa ei käsittääkseni välitetä tavata työkavereita vapaa-ajalla, niin on myös toisenlaisia työpaikkoja, joissa tehdään mielellään jotain uutta ja mielenkiintoista yhdessä. Miksi minun kohdalleni osui ryyppymeininki? En tiedä, huonoa tuuria tai väärä ala.
Mukavaa, kun tulee hetkiä, jolloin omat käsitykseni avartuvat.
3 comments:
Ensimmäistä kertaa elämässä mulla on työyhteisö, jossa osan kanssa pidetään yhteyttä myös työajan ulkopuolella. (Alkuun se tuntu hieman oudolta.) Erityisen hienoa tämä on siksi, että muualta muuttaneena tämä on osaltaan avittanut paikkakunnalla viihtymistä.
Totta, että usein virkistäytymisillat ovat yhtä kuin ryyppäys, ja en yhtään ihmettele ettei pari työyhteisöön kuuluvaa absolutistia niihin osallistu.
Eipä minuakaan mikään ryyppäys kiinnostaisi tai virkistäisi. Työharjoittelun virkistyspäivä kylpylässä sen sijaan oli oikein mukava, niitä voisin ottaa lisääkin :).
Päivänsäde: tuohan on mukavaa, että työkavereiden kanssa voi olla kaveri vapaa-ajallakin. Kyllä se on minusta se mukavampi vaihtoehto :) Ja mukavaa, että he ovat auttaneet sinua kotiutumaan uudelle paikkakunnallekin! Muutenhan tutustuminen ihmisiin voi olla alkuun hankalaa...
Noissa ryyppäysilloissa ei tarvitse olla edes absolutisti, että ne eivät kaikille sovi. Luulisin, että voisin noissa viihtyäkin, jos porukka koostuisi oikeasti kavereistani, vaan kun näin ei ole. Siinä tapauksessa minä koen tarvitsevani jotain yhdistävää aktiviteettia.
Hehkuvainen: luinkin melkein kateellisena kylpyläreissustasi, juuri tuollainen olisi kivaa! Lisäksi olen kuullut viime aikoina erilaisista retkistä ja reippailuista, mikä on ollut mielenkiintoista.
Post a Comment