Sunday, November 27, 2011

Ammatillisen itsetunnon kasvua

Työuupumukseen väitetään kuuluvan heikentynyt ammatillinen itsetunto. Voin omalla kohdallani allekirjoittaa tämän: väsymys, kiinnostuksen puute ja tietyt tekijät töissä tekivät sen, että usko omiin (työ)kykyihini heikkeni ja koin, että en osaa "mitään". Se lisäsi ahdistusta ja vähensi entisestään itseluottamustani sekä työssä että vapaalla.

Etsin ammatillisen itsetunnon kohentamisen ratkaisuksi opiskelua. Aika looginen ratkaisuyritys, eikö? Opiskelu töiden ohella ei kuitenkaan tuonut toivottua tulosta. Toki koin opintojeni parissa onnistumisen hetkiä, mutta niiden kannattama itseluottamus ei siirtynyt työelämään.

Tauko työelämästä yhdistettynä opiskeluun on tuottanut tulosta, olen vihdoin huomannut asian. Olen vielä alussa tällä taipaleella, mutta on mahtavaa jo nyt pystyä luettelemaan itsessäni ominaisuuksia, jotka ovat hyvän työntekijän ominaisuuksia. Eikä niitä ominaisuuksia ihan vähänkään ole :)

Olen aina ollut hyvä opiskelija, sellainen koulussa pärjäävä, hieman teoreettinen tyyppi. Hyvät arvosanat ovat olleet kannustavia. Nyt olen opiskeluissani päässyt tekemään monenlaisia asioita, sellaisia, joita työelämässäkin voisi tulla vastaan. Olen onnistunut hienosti jo monessa tehtävässä! Samalla olen päässyt katselemaan muidenkin opiskelijoiden "työntekoa", mikä erityisesti on avannut silmiäni.

Olen ollut tolkuttoman itsekriittinen. Ehkä opiskelijat tekevät aikanaan parempaa jälkeä työelämässä kuin opintojen parissa, mutta minulla ei todellakaan ole mitään hävettävää. Päinvastoin. Teen huolellista jälkeä olematta turhan hidas, olen tarkka, osaan kirjoittaa riittävän hyvin ja pysyn aikataulussa. Nämä eivät ole todellakaan mitään itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi aikatauluissa pysyminen näyttää tuottavan yllättävän monelle haasteita. Itsensä ilmaiseminen kirjallisesti ei myöskään ole mikään kaikkien taito puhumattakaan huolitellusta työn lopputuloksesta. Ja tässä oli vasta muutamia, ammattiini liittymättömiä hyviä ominaisuuksia.

Oikeastaan kokemukseni nyt ovat vahvistaneet sitä ajatusta, että meillä kaikilla on vahvuutemme. Jos joku sählääkin aikataulujen kanssa tai itsekuri ei riitä tehtävien tekemiseen, hän voi olla jotenkin muuten todella taitava. Minulla on puutteeni, mutta toisaalta esimerkiksi varsin hyvä itsekuri. Luulisin, että erilaiset ominaisuudet täydentävät hyvin toisiaan.

Olen myös huomannut olevani oppimiskykyinen, joten jos en jotain osaakaan, voin opetella. Sikäli oloni työelämän suhteen on nyt luottavaisempi: minulla on paljon annettavaa, vaikka ihan kaikki ei kädenkäänteessä sujuisikaan. Tärkeää on tietää myös tämä: ei sujuisi muillakaan.

Toivon todellakin, että seuraava työni (mitä ikinä onkaan) olisi sellaista, että pääsisin käyttämään vahvuuksiani ja jossa minua arvostettaisiin. Arvostuksen puute työpaikalla syö ihmistä. Paljon.

3 comments:

AAMU said...

Minulla on oikeastaan hyvin toisenlainen tilanne: työmotivaation peruuttamattomalta tuntuva alamäki. Tavallaan kiinnostaa nähdä, kuinka ennen kiinnostavat asiat kuin hurahtavat ohitse tervemenoa ajatuksella 'niitä olen oman osuani tehnyt'. Kohta ollaa tasaisella maailmalla. Mitähän tapahtuu?

Maalainen said...

Hyviä oivalluksia, taas! Tuo ensimmäinen kappale oli suoraan minun elämästäni, varmaan jokaisen työuupuneen elämästä.

Olen myös itse yrittänyt tajuta sitä asiaa, että olen tehnyt aina työni hyvin ja parhaalla mahdollisella tavalla. Näin jälkikäteen etäisyyttä saatuaan se on helppo nähdä, vaikka ammatillinen itsetunto ajoittain töissä ollessa olikin pohjamudissa. Uupumuksen kierre peitti onnistumisen tunteita ja vei itsekritiikin liian suuriin mittakaavoihin. Todellisuus vääristyi.

Toisaalta nyt olen jättänyt työelämän kokonaan omaan arvoonsa. Enää en haluakaan luoda uraa tai olla täydellinen työntekijä. Olen priorisoinut monet muut asiat elämässäni tärkeämmiksi. Haluan elää rohkeasti omannäköistä elämää, enkä sairastuttaa itseäni vääränlaisen työn vuoksi. Uupumushan ei johtunut vain itsestäni ja vähäisistä resursseistani, vaan myös työn vaativuudella ja liiallisella työmäärällä oli osuutensa.

Tasapainoa kohti!

Nan said...

Aamu: hmm, kuulostaa hankalalta tilanteelta. Aikansa kutakin, ilmeisesti? Kun tietäisi tuohon ratkaisun, monen työelämä kirkastuisi. Ei minullakaan omaan alaan liittyen ole työmotivaatiota, mutta jotain ihan muuta voisin ehkä joskus tehdäkin. Sitten, kun jaksan, toki.



Maalainen: nykyäänhän on oikeastaan ongelmana sekin, että työelämässä töitä ei kannata eikä saa tehdä hyvin, vaan pitää tehdä tehokkaasti riittävän hyvä lopputulos. Tämän myötä työn lopputulos ei ole koskaan niin hyvä, että se voisi tuoda iloa ja tyydytystä. Ongelmia tulee, kun meidänkaltaisemme sitten yrittävät niukalla ajalla tehdä huolellista jälkeä... ei toimi. Me ollaan hyviä, mutta sellainen ei välttämättä toimi työelämässä.

Uupumus vie paljon hyvää, se sokaisee myös nuo onnistumisen hetket. En halua palata tuohon enää koskaan, vaan saa nähdä, miten käy. En minäkään välitä uraa luoda tai tavoitella kuuta taivaalta, kunhan toimeentuloni saan ja en voi huonosti työssäni. Minullekin muut asiat ovat paljon tärkeämpiä. Tärkeää tosiaan on, että elämä on oma ja uupuneenahan se ei ole sitä. Silloin on ihan muiden asioiden ja ihmisten ohjailtavana.

Kyllä uupumus taitaa useimmiten olla monen asian summa. Niin minullakin. Ei pelkkä työ siihen vaikuttanut, vaan moni muukin asia. Minua kiinnostaisi nyt pienimuotoinen yrittäminen, jotta voisin olla itseni pomo ja päättää työtahtini ja -olosuhteeni, mutta yritysidean keksiminen ei olekaan ihan yksinkertaista... ja tuskin tuo helppo tie olisikaan.
---

Tasapainoista loppuviikkoa teille!