Tänään kävelyllä käydessäni kaipasin metsään. Kävelin kyllä "metsässä" eli paikassa, joka täyttää metsän kriteerejä. Puita löytyy riittävässä tiheydessä, polkuja risteilee siellä täällä ja vesistöäkin on. Metsäkokemusta en kuitenkaan saanut.
Paikkaan nimittäin kuuluu valtava liikenteen jyly, joka peittää alleen pienet ja hurmaavat luonnon äänet. Veden virtauksen kuulin, kun keskityin kuuntelemaan sitä. Lintuja en kuullut enkä nähnyt. Polkujakin on oikeastaan liikaa: olisi mukavaa, jos näkösällä olisi muunkinlaista maata kuin tallattua "polkua".
On valitettavaa, että tuossakin, sinänsä ihan miellyttävässä paikassa, kuuluu niin valtaisa liikenteen ääni. Tietä ei toki näy, mutta tekeeköhän lehtien puute sen, että ääni kuuluu kovaa ja kauas. Kaipaan oikeaan metsään, oikeaan luontokokemukseen, johon kuuluu olennaisena osana hiljaisuus höystettynä luonnon ihastuttavilla äänillä. En oikein osannut rentoutua ja nauttia. Omaan rentoon hiljaisuuteeni ei kuulu autojen äänet.
Arvelen kuitenkin, että kaupunkilaiselle tuokin "metsä" käy täydestä. Se on luontoa, jossa käydään lenkillä. Minä, melkein metsässä kasvaneena, tiedän ja kaipaan toisin.
Paikkaan nimittäin kuuluu valtava liikenteen jyly, joka peittää alleen pienet ja hurmaavat luonnon äänet. Veden virtauksen kuulin, kun keskityin kuuntelemaan sitä. Lintuja en kuullut enkä nähnyt. Polkujakin on oikeastaan liikaa: olisi mukavaa, jos näkösällä olisi muunkinlaista maata kuin tallattua "polkua".
On valitettavaa, että tuossakin, sinänsä ihan miellyttävässä paikassa, kuuluu niin valtaisa liikenteen ääni. Tietä ei toki näy, mutta tekeeköhän lehtien puute sen, että ääni kuuluu kovaa ja kauas. Kaipaan oikeaan metsään, oikeaan luontokokemukseen, johon kuuluu olennaisena osana hiljaisuus höystettynä luonnon ihastuttavilla äänillä. En oikein osannut rentoutua ja nauttia. Omaan rentoon hiljaisuuteeni ei kuulu autojen äänet.
Arvelen kuitenkin, että kaupunkilaiselle tuokin "metsä" käy täydestä. Se on luontoa, jossa käydään lenkillä. Minä, melkein metsässä kasvaneena, tiedän ja kaipaan toisin.
2 comments:
Meteli on kaupunkimetsissä sietämätöntä ja se että ihmisiä vilisee kaikkialla. Ei voi rauhassa pysähtyä ihmettelemään ja olla miten lystää, kun aina on joku kulkemassa lähistöllä tai ainakin ajatus mahdollisista ihmisistä häiritsee. Metsässä ei haluaisi kohdata ketään, se on jotenkin niin 'rauhan paikka', että sen haluaa kokea yksityisenä alueena.
Trina: näin on, ajattelen juuri samoin. Ihmisistä en nyt kirjoittanutkaan, mutta kyllä metsäkokemukseen kuuluu oma rauha. Toki kavereita voi olla mukana, jolloin luontokokemuksen voi jakaa, mutta mitään sauvakävelijöiden joukkomarssia sinne ei kaipaa. Olen nyt yllättynyt luontokokemuksen kokonaisvaltaisuudesta: se tarjoaa jotain kaikille aisteille! Jos "metsässä" on sitten jokin ylimääräinen meteli tai haju, kokemus menee "pilalle". Metsässä on oma maailmansa, siellä on rauha. Minullekin se on jotenkin yksityinen alue.
Post a Comment