Pohdin vuosi sitten, että miltähän tänä syksynä tuntuu se, että voi ulkoilla valoisaan aikaan. Ei tarvitse istua koko valoisaa aikaa sisällä töissä, jolloin näkee vain keinovaloa ja pimeyttä. Nyt voin kertoa, että tuntuu erilaiselta, hurjan hyvältä ja oikealta! Kyllä ihmisen kuuluu valoa nähdä.
En tietenkään voi sanoa, että pelkästään valon näkeminen ja päivällä ulkona liikkuminen ovat tehneet minusta pirteämmän, koska kyllähän elämäni on nyt täysin erilaista kuin vuosi sitten, kun olin töissä! Voin elää oman päivärytmini mukaisesti, ehdin laittaa hyviä ruokia, ehdin levätä ja saan paneutua asioihin, joista suurin osa kiinnostaa edes jonkin verran (opiskelu). Elämässäni on sekä valo että tasapaino.
Vaikka olen koko vuoden elänyt erilaista elämää kuin aiemmin, niin minusta tuntuu, että vasta nyt tämä uusi elämä on todella avautunut minulle. Näinkö kauan uupumuksesta toipumiseni on vienyt? Näin taitaa olla. Töiden aikaan vain kaipasin edes muutaman viikon lomaa, jotta "toipuisin", mutta nyt näen, että se ei olisi riittänyt mihinkään. Ehkä pahimpien univelkojen kuittaamiseen ja hengähtämiseen, mutta siinä kaikki.
Näin paljon aikaa on vaatinut se, että silmäni ovat auenneet. Näen nyt loppuaikani töissä selvemmin, sen sinnittelyn siellä olleiden ikävien asioiden parissa, päivästä toiseen toistuvan samanlaisuuden, tasaisen pyörän, joka ei tarjonnut yhtenäkään päivänä mitään uutta. Muistan ahdistukseni, joka sai minut näkemään koko elämän lohduttomana ja väsymyksen sävyttämänä ja oman elämäni epäonnistuneena ja vailla vaihtoehtoja. Elin mustassa kuopassa, johon valo ei paistanut.
Nyt tilanne on aivan erilainen. Olen useimpina päivinä hämmästyttävän hyväntuulinen, suorastaan sädehtivä. Olen oppinut hymyilemään ja kiittämään (itseäni ja muita). Näen mitä ympärilläni tapahtuu. Tiedostan omia tekemisiäni. Elämääni ovat nousseet keskiöön itselleni tärkeät asiat. Tunnistan itseni, mutta samalla opin itsestäni uutta joka päivä. Oivallan olevani osaava ja jopa luova. Oloni on tasapainoinen.
Voisin luetella näitä hyviä muutoksia elämässäni vaikka kuinka paljon, mutta taidan kirjoittaa niistä joskus erikseen enemmän. Nyt olen lähinnä hämmentynyt siitä, miten paljon hyvää positiivinen elämänmuutos voi saadakaan aikaiseksi. Olen hämmentynyt, mitä kaikkea olenkaan löytänyt, miten paljon olenkaan muuttunut. Minulla on hyvä olla.
13 comments:
Hienosti kirjoitettu! Täytyy toivoa, että omallekin taipaleelle sattuu noita hyviä oivaltamisia lisää. Onnittelut, olet tehnyt hyviä valintoja! :)
Tänään juuri mietin, että vasta sunnuntaina näen kotipihan päivän valossa. Kuusi päivää töitä, lähtö ja saapuminen kotiin pimeässä. Onneksi tätä ei kestä kauan, kun tulee kevät. Hienoja ajatuksia, vapautuminen on hyvästä, kunhan sen saa tehdyksi omassa elämässä. Siihen asti on yritettävä löytää positiiviset puolet tilanteista, että jaksaa. Valoisaa syksyn jatkoa :)
Mukava kuulla, parasta jatkoa!
Kyllä valolla vaan on ihmiseen ihmeellinen vaikutus! Olipa ihanaa lukea sinulta tällainen läpeensä positiivinen ja jotenkin vahvistava postaus ^_^.
Maalainen: Kiitos :) Uskon, että sinullekin tulee vielä paljon oivalluksia, kun niille on tilaa tulla :)
Runotalon Sari: kyllähän niitä positiivisia puolia saa kaivettua esiin joka tilanteesta, mutta pidemmän päälle ei jaksa, jos tilanne pysyy pitkään kuluttavana. Kuulostaa rankalta tuollainen kuuden päivän työputki, mutta toisaalta jos työ on mieluista, jaksaahan sitä vaikka mitä. Ei kevääseen niin pitkä aika ole :) Valoisaa syksyn jatkoa sinullekin!
Aamu: kiitos :)
Hehkuvainen: kiva :) On mukava kirjoitella tällaisia positiivisia juttuja, kun sellaisten kirjoittamisestakin tulee hyvä mieli :)
Minun on pakko vielä lisätä, että minulla on onni omistaa työ, joka innostaa ja josta nautin. Kiitos, sait minut muistamaan sen nyt paremmin ja myös arvostamaan enemmän tilannettani :)
Runotalon Sari: tuohan kuulostaa tosi hyvältä ja onnekkaaltakin tilanteelta, hyvä :)
Ihanaa! Minä mummina koen että voin toistaa jo vanhan lauseen, minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Rakas ystävä tämä maailma elää suurten mullistusten aikaa. On paljon hätää ja kärsimystä. On todella ihana lukea että olet päässyt itse nyt vanhasta taakasta. On hyvä olla. Olen siitä hyvin iloinen. Sinua tullaan tarvitsemaan, sekä muita kaltaisiasi. Varaudu siihen että molet tärkeä ihminen, ja tulet tärkeäksi hyvin monille.En ole mikään selvän-näkijä, varsinaisesti, mutta alitajunta viestittää joskus voimakkaasti mielikuvia. Toivon todella sinulle nyt hyvää terveyttä, se on se perusjalka jonka päälle tulevaisuus asettuu. Maailma tarvitsee terveitä, mieleltään ja ruumiiltaan.Avuntarvitsijoiden ryhmät kasvavat. Jokainen positiivinen valon sanoma ihmisille jotka elävät ahdistuksessa on heille elämänlanka. Kaikella on tarkoitus. Joko aavistat mikä on tehtäväsi? Ei sen ole väliä jos et vielä tarkoin tiedä, kun se selviää, muista minua. Sytytän kynttilään valon sen liekki palaa nyt sinulle, tässä jossain lähelläsi.
Valonpilkahduksia pimeään syksyyn!
Aikatherine: voi kiitos kauniista, ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi. En minä vielä tehtävääni tiedä, mutta joskus minusta tuntuu, että saan välähdyksiä siitä, mitä tehtävääni voisi kuulua. Sellaisia pieniä osasia. Ehkä kun tästä saan terveyden hieman vahvemmaksi pohjakseni ja aika avartaa lisää ajatuksiani, palaset alkavat loksahtaa paikalleen. Sitä toivon.
Ja kyllä, avuntarvitsijoita riittää vielä tulevaisuudessakin. Selviämistä puristetaan yhä tiukemmalle tässä epävarmuuden ajassa. Olen iloinen, että taakkani on keventynyt, vaikka epävarmuus tulevasta hieman painaakin. Valoisaa syksyn jatkoa sinulle!
Palaga: voi kiitos! Valoa sinullekin syksyisiin ja pian talvisiinkin päiviin :)
Hei Nan.
Luen blogiasti tänään ensimmäistä kertaa. Löysin sen vanhempien kirjoitustesi kautta. Hämmästyttävää, miten jollakulla voi olla niin samankaltaisia kokemuksia ja tuntemuksia mm. yksinäisyydestä, omana itsenä olemisen mahdottomuudesta, murheista ja turhista taakoista.. Olen itse kamppaillut näiden asioiden kanssa jo vuosia, kenties vuosikymmeniä, välillä on mennyt paremmin, juuri nyt on erittäin epätoivoinen kausi. Elämä tuntuu vaikealta. Olen kolmekymppinen, minäkin. Mitä järkeä on elää, jos koko elämä on yhtä taakankantamista, ja vaikka kuinka yrittää, ei onnistu olemaan onnellinen? Samalla tietää, että ahdistukset ovat järjettömiä, mutta tuntee itsensä täysin kyvyttömäksi niiden edessä..Voih. Tekstiesi lukeminen helpotti edes vähän. Tietää, ettei ole ihan ainut tahtomattaan vaikeata tietä kulkeva, kompuroiva.
Nan, kiitos kauniista ja syvällisestä blogistasi. Tulee vaikutelma, että elämääsi on tullut valo pidemmäksi aikaa, jäädäkseen. Onnittelut siitä ja pidä siitä kiinni! Kun tiedät olevasi oikealla tiellä, ei sinua voi mikään lannistaa!
Anonyymi: meitä tällaisia kokemuksia ja ajatuksia omaavia on varmasti paljon, mutta elävässä elämässä kohtaaminen on vaikeaa. Ei näitä ajatuksia juuri kenellekään halua kertoa - tai edes voi. Eivät nämä ole mitään helppoja asioita. Minusta tällainen kompurointi tuntuu joskus jopa hävettävältä, vaikka eiköhän useimmat meistä jollain tavalla elämässään ajoittain kompastu.
Sehän on jo iso asia, että osaat tunnistaa ja ymmärtää ajatuksiasi, vaikka ahdistaisikin. Olen huomannut, että on tärkeää kyetä näkemään itsensä (ajatuksineen) itseni ulkopuolelta, jolloin oman pienuuden ja ikävät tunteet ja sattumukset osaa suhteuttaa.
Luulen, että elämä on vaiheissa etenevää, välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa. En oikein osaa antaa mitään neuvoja muuta kuin erään itse hyväksi kokemani: kannattaa elää mahdollisimman paljon omien arvojen mukaista elämää ja tehdä niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja merkityksellisiä. Ei tuo silti ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Hyvää jatkoa sinulle!
Katja: kiitos kannustavista sanoistasi :) Kannustus toisilta on tosi iso asia. Uskon itsekin, että elämässäni on nyt enemmän valoa kuin aikoihin, mutta helppouteen en silti usko, enkä pikavoittoihin. Minusta kuitenkin tuntuu, että olen saanut jostain tärkeästä kiinni, joten jaksan uskoa parempaan. Hyvää syksyn jatkoa sinulle!
Post a Comment