Olen nyt vapaani aikana pääasiassa nukkunut erittäin hyvin, pitkään ja sikeästi. Jostain syystä nyt on kuitenkin ollut vaihe, että uneni on pätkinyt pahasti. Viime yönäkin heräilin niin monta kertaa, että en jaksanut edes laskea. Herätessä tuntuu aina siltä, että olen torkahtanut vain hetkeksi, mutta en ole tarkistanut asiaa.
En tiedä, mikä on tehnyt minut nyt levottomaksi. Miksi uni ei pysy, vaan katkeaa. Mikä minut herättää? Kyllähän mielessäni pyörii monenlaisia mietteitä, jotka heijastuvat myös uniini. Niin, uniakin näen edelleen paljon ja tällaisina pätkäöinä erityisen monta.
Tokihan minua jossain määrin ahdistaa tuleva, vapaan jälkeinen aika. Olenhan nähnyt siitä jo painajaisiakin. Nyt on kuitenkin kesä kukkeimmillaan ja enimmäkseen ole onnistunut siitä nauttimaankin. Toisaalta minusta tuntuu siltä, että päässäni tapahtuu paljon - ehkä liikaakin. On aivan liikaa ajatuksia ajateltavaksi eikä oikein keinoja ja ymmärrystä saada niitä järjesteltyä ja tuotettua ulos.
Jokin selvästi puristaa ja estää rentoutumasta. Ei kai auta muuta kuin turvautua perinteisiin, rentouttaviin toimiin, vaikka niitä olen toki tehnytkin. Käydä kävelyllä, lueskella kirjaa ja unohtaa aikataulut. Puristusta ei saa pois puristamalla, vaan sen pitää antaa mennä pois.
2 comments:
"Toisaalta minusta tuntuu siltä, että päässäni tapahtuu paljon - ehkä liikaakin. On aivan liikaa ajatuksia ajateltavaksi eikä oikein keinoja ja ymmärrystä saada niitä järjesteltyä ja tuotettua ulos."
Tuo on kurja vaihe. Tarpeellinen, ehkä, jälkikäteen helpotuksen tunteena parhaimmillaan palkitsevakin, mutta äärettömän rasittava. Otan osaa, jos niin saa sanoa.
Kirjoitatko ihan perinteistä päiväkirjaa, jutteletko ystävän kanssa ajatusten järjestyksestä, tai onko sinulla kirjeystävää? Pala kerrallaan, kyllä se pää siitä järjestyy (ja sen järjestät).
Sillä aikaa perinteiset keinot ovat hyvä.
Nyt kun kysyit, oivalsin, että enhän minä asioistani juuri kenellekään puhu tai kirjoita. Saatan keskusteluissani mennä tosi lähellekin mieltäni painavia asioita, mutta suoraan niistä en ole puhunut. Se on huono asia, tunnen sen. Asiat jäävät vain kiertämään päähäni, enkä saa niistä mitään palautettakaan.
Tämä vaihe on tosi tarpeellinen. Vaikka hidas eteneminen turhauttaakin, niin saavutuksiakin on jo tullut.
Keksin tosin mahdollisen toisenkin syyn huonolle nukkumiselleni: olen tulossa kipeäksi. Ehkä jokin pöpö on lisääntynyt kropassani turhan innokkaasti ja nyt sitten olen kanttuvei. No, katsotaan mitä tästä tulee.
Post a Comment