Tuesday, August 07, 2012

Susan Cain: Hiljaiset: introverttien manifesti

Kuullessani kirjan nimen ensimmäistä kertaa hätkähdin: tuohan voisi olla suunnattu minulle. Varasin kirjan kirjastosta ja sainkin sen aikanaan. Susan Cainin Hiljaiset: introverttien manifesti oli minulle kesälukeminen, mutta ei mikään kevyt-sellainen. Se oli hämmästyttävän vaikuttava ja ajatuksia herättävä kirja.

Kirjan takakannessa sanotaan, että "Kirja ihmisille, jotka eivät pidä meteliä itsestään". Minusta tämä kirja sopii kuitenkin kaikille. Erilaisten ihmisten ymmärtäminen on rikkaus, jota pitäisi tavoitella. Totta on kuitenkin se, että tämä kirja antaa eniten introverteille, aivan toisenlaisen näkökulman itseensä kuin mitä ympäröivä yhteiskunta on koko kunkin ikänsä toitottanut. Tämän kirjan ehkä suurin rikkaus on hyväksynnän antaminen erilaisille ihmisille: ei kukaan ole toista parempi persoona, vaan olemme kaikki erilaisia, omanlaisiamme, oikeanlaisia. Kukin meistä toimii parhaiten omassa ympäristössään.

Introverttiä henkilöä kuvaillaan usein sanoilla hiljainen, ujo, harkitseva, älyllinen, vaatimaton, varovainen ja mietiskelevä. Aikamme suosii kuitenkin aivan toisenlaisia ominaisuuksia, joista on tehty vallitseva ihanne: suulautta, seurallisuutta ja esillä olemista. Ihmisestä pitää tulla ekstrovertti, jotta hän olisi oikeanlainen.

Tunnistin tästä kirjasta paljon asioita, jotka sopivat elämääni. Olen esimerkiksi aina, ihan koko ikäni, kokenut olevani vääränlainen. Pidän ihan vääristä asioista, kuten esimerkiksi kaksin olemisesta ystävieni kanssa tai korkeintaan pienistä ryhmistä (pitäisi olla kuin kala vedessä suurissakin porukoissa). Viihdyn erinomaisesti myös yksinkin. Olen saanut (näin jälkeenpäin ajateltuna) ällistyttävän määrän huonoa palautetta vääränlaisesta persoonastani. Ei siitä ole montaakaan kuukautta, kun pitkästä aikaa ollessani ulkona isossa porukassa joku alkoi vääntää naureskellen juttua persoonastani - muiden kuullen. Niin kuin se olisi jokin vitsi.

Tätä tällaista huonoa palautetta olen saanut aina. Sanon "huono" siksi, että jos minua moititaan esimerkiksi hiljaisuudesta tai itseni esille nostamattomuudestani, ne ovat tässä yhteiskunnassa huonoja asioita. Jos jollekin sanotaan: "olet hiljainen", sillä on todella vahva negatiivinen kaiku. Se on aina viesti: "puhu enemmän", mikä taas liittyy suoraan persoonaan eli on viesti, että "muuta persoonaasi". Vaikka oikeasti nämäkin ominaisuudet ovat vain ominaisuuksia muiden joukossa, ilman arvoja. Arvostuksia on vain vaikea muuttaa.

Kirjan lukemisen jälkeen minua on kauhistuttanut kaikki ne kerrat, kun olen kuullut aikuisen sanovan lapselle, että "kissako kielen vei". Nämä aikuiset eivät todellakaan ymmärrä, minkä kolhun he lapselle antavat, millaisen viestin!

Tämä kirja sai minut näkemään itseni uudessa valossa ja se on ollut valtava askel. Olen tuntenut aivan uudenlaista hyväksyntää itseäni kohtaan. Olen oivaltanut, että koko ikäni kestäneet yritykseni (ja toistenkin yritykset) muuttaa itseäni ovat olleet väärin itseäni kohtaan. Minä en ole ollut koskaan väärä, vaan ympärilläni olevat ihmiset ovat halunneet muuttaa minut siksi, että olisin heidän mielestään oikeanlainen ihminen! Siis kyse on arvostuksista, ei oikeasta ja väärästä! Kirja on myös avannut silmäni omille vahvuuksilleni, mikä on myös iso asia. Vahvuuksia ei voi olla, jos oman itsen koko perusta on omasta mielestä (ja muidenkin) vääränlainen.

Kirjassa on paljon valaisevia henkilöesimerkkejä. Niissä kerrotaan, miten asiat voivat mennä pieleen, jos introvertti yrittää toimia itselleen epäsopivassa ympäristössä ja toisaalta taas, miten sopiva ympäristö voi nostaa henkilön ominaisuudet uuteen kukoistukseen. Kirja auttaa ymmärtämään omia ominaisuuksia ja antaa vinkkejä, miten niiden avulla voi suunnata enemmän itselleen sopivaan elämään. Kirja antaa loistoa maan hiljaisille mollaamatta kuitenkaan ekstroverttejä.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti ainakin introverteille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ihmisiä tai tyystin väärässä paikassa elämässään.

15 comments:

Zepa said...

Mie lainasin ensin kirjastosta ja ostin välittömästi omaksi nettikaupasta :-)))
(vaikka mulla on itseasetettu kirjojen ostokielto)

Roz said...

Tuon täytyy olla juuri oikea kirja minulle!! Ujona, hiljaisena ja epäsosiaalisena erakkona olen omasta mielestäni kokenut juuri sen, että minun pitäisi muuttaa persoonaani. Mitä en tietenkään halua enkä voi tehdä. Kiitos kirjavinkistä!

FeminineApproach said...

Itsekin introverttinä olen tuntenut itseni vääränlaiseksi varsinkin nuorempana, vuosien myötä itsetuntemukseni ja -tuntoni kasvaessa olen alkanut ymmärtää, että olen hyvä juuri sellaisena kuin olen. Olen alkanut tiedostaa vahvuuksiani, mutta näen myös heikkouksiani. Ymmärrän, ettei minun tarvitse muuttua täysin toisenlaiseksi, kehittyminen ihmisenä jatkuu kuitenkin koko elämän ajan.

Mielestäni helpottaa kovasti, kun alkaa tuntea itseään, tulee vahvemmaksi eikä muiden mielipiteet enää hetkauta niin kuin ennen.

Minulta tämän kaiken oivaltaminen kesti pitkään, toiset hoksaavat sen jo aiemmin...=)

Hehkuvainen said...

Muut kuvailisivat minua luultavasti ennemmin ekstrovertiksi kuin introvertiksi. En tiedä olenko päässyt elämässä helpommalla kuin introvertimmat kanssaeläjät.

Mutta sen olen huomannut, että jokainen on hyvä jossain ja jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. On hirvittävä sääli ja harmi, jos ihminen (ekstro- tai introvertti) ei löydä paikkaansa. :(

Sama ympäristö ei sovi kaikille, se on selvä. Eivätkä samat toimintatavat. En usko että olisi mitenkään mahdotonta luoda maailmaa, jossa jokainen saisi hyödyntää vahvuuksiaan eikä erilaisuutta nähtäisi heikkoutena. Se vain vaatisi aika paljon töitä... eikä esimerkiksi uutisia siitä, kuinka vähemmän sosiaaliset voivat olla psykopaatteja. :P

Tuulia said...

Ahmin tuon kirjan eilen, ja se herätti ajattelemaan itseäni aivan toiselta kantilta kuin ennen. Minäkin olen kokenut olevani vääränlainen. Ei siitä ole kauaakaan kun ihmettelin, miksi vaan en saa paremmin potkittua itseäni ihmisten ilmoille. Ehkä tavoite on väärä tai jonkun toisen, jos en pääse siihen? On vaikeaa tulla ymmärretyksi, kun inhoaa juhlia, väsyy ihmisten seurasta - vaikka olisi miten mukavaa, ja viihtyy oikein mielellään ihan itsekseen. Tuo kirja toi elämääni ihan uudenlaisen käänteen. Aion nauttia elämästäni tällaisena kuin olen, enkä aio kantaa enää tippaakaan syyllisyyttä, etten ole toisenlainen.

Nan said...

Zepa: joo, en minäkään juuri kirjoja osta, mutta tämä on sellainen kirja, että kannattaa ostaa!


Roz: suosittelen, että luet tuon. Minulle se tarjosi niin paljon hyväksyntää, että uskon tuon kirjan olevan yksi merkittävimmistä ikinä.


FeminineApproach: Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Hienoa, että olet alkanut tuntea itseäsi ja sen myötä kyennyt myös hyväksymään itsesi. Minullakin tämä taival on kestänyt pitkään. Olin jo oivaltanut sen, että voisin hyväksyä itseni tällaisenaan, mutta jokin kynnys minulla silti edelleen oli. Varmaankin saamani huono palaute persoonastani on pitänyt jonkinlaista epävarmuutta edelleen yllä. Tämä kirja auttoi minut kynnyksen yli. Nyt minulla on täysin erilainen olo itseni suhteen. Minä olen cool ;)


Hehkuvainen: kirjoitat asiaa! Juuri noinhan asia on. Valitettavasti minusta vain näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä on yhden totuuden, vain yhden oikeanlaisen ihmisen ajatuksen takana :( Ja se luo valtavasti turhaa kärsimystä. Erlaisuus on rikkaus, se pitäisi vain osata nähdä ja hyväksyä. Antaa kaikkien kukkien kukkia. (Järkyttävä uutinen, tähänkö on tultu?!)


Tuulia: kyllä, tavoitteesi on ollut väärä tai jonkun toisen. Nyt sen itsekin tunnistan, kun minullakin on ollut lukemattomia "projekteja", joissa teen itseni sosiaalisesti säihkyväksi, ajatuksena, että kukaan ei enää voisi kommentoida käytöstäni tai persoonaani! Vaan niinpä olen aina epäonnistunut tuossa. En säkenöi ja saan edelleen kommentteja. Hmmm. Minullekin tuo kirja oli käänne. Nautitaan nyt vihdoinkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, itsestämme ja elämistämme! Olemme ansainneet sen. Syyllisyyteen ei tosiaan ole enää aihetta. Selkä suoraksi ja ihan omina itsenämme kohti uusia haasteita ja rauhallisia koti-iltoja :)

Anonymous said...

Luin kyseisestä kirjasta tänään ensimmäistä kertaa ja tuli heti semmoinen olo, että tuo pitäisi lukea! Olen jo vuosia ajatellut olevani jotenkin vääränlainen. Olen välillä oivaltanut, ettei asia voi olla ihan niinkään, mutta sitten joku ulkoinen tekijä on vienyt itsetutkiskelun uudelleen huonoille raiteille. Tänään oivalsin taas uudelleen jotain tärkeää ja tällä kertaa toivon voivani pitää siitä ajatuksesta kiinni. Haluan olla iloinen, enkä kuluttaa enää energiaa turhiin itsesyytöksiin. En ole vääränlainen, minun persoonani vain on tällainen eikä sitä tarvitse muuttaa. :)

Pidin kovasti tekstistäsi!

AAMU said...

Kuulostaa kiinnostavalta teokselta. Ihanteellista olisi että voisi toimia luonteensa mukaisesti. Moninaisuus on rikkaus.

Nan said...

Anonyymi: kiitos palautteestasi :) Lue tuo kirja ihmeessä, uskon, että saat siitä ainakin jotain irti! Ulkoisten tekijöiden vaikuttavuus omaan sisäiseen oloon on helposti turhan suuri, myös itselläni. Pitäisi päästä siihen tilaan, että osaisi olla oma vahva itsensä siitä huolimatta, mitä muut sanovat ja tekevät. Kyllä meidän kaikkien pitää saada olla iloisia, juuri oikeanlaisia persoonia.


Aamu: tuo kirja antaa uudenlaisen näkökulman vanhaan aiheeseen. Juuri tuollaiset kirjat ovat arvokkaita. Kyllä se niin on, että paras tulos tulee siitä, jos kukin pääsisi toimimaan luonteensa mukaisesti, sopivassa ympäristössä. Moninaisuus on rikkaus.

Shantasha said...

Kiitos kirjavinkistä! Sait kirjan kuulostamaan todella houkuttelevalta. Nim. yksi introvertti lisää

Nan said...

Shantasha: ole hyvä, toivottavasti saat kirjasta paljon irti :)

Unirumpali said...

Nyt on ilmestynyt toinenkin kirja introversiosta! Laurie Helgoen Introversion voima. Siinä missä Susan Cainin kirjassa, käsittääkseni, painottuu yhteiskunnallinen näkökulma, Helgoen kirja on psykologinen (kirjoittaja on psykologi) eli antaa vinkkejä siihen, miten introvertit voivat vahvistaa omia taipumuksiaan, oppia anteeksipyytelemisen ja häpeilyn sijaan todella arvostamaan omaa erityislaatuisuuttaan.

Nan said...

Unirumpali: kiitos vinkistäsi! Tuo kirja kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Ehdottomasti haluaisin saada sen käsiini. Minusta tekemäsi kääntämis- ja kustantamistyö on todella hienoa (kävin blogissasi). Tuollaisista aiheista tarvitaan hyviä kirjoja.

Rajankävijä said...

Minun pitäisi lukea tuo kirja.

Ihmistyössä tiedän korostavani liikaa avautumisen ja nimenomaan verbaalisen avautumisen merkitystä hyvinvoinnissa. Tämä juontaa siihen, että omat lukot ovat avautuneet lähinnä vain sanallisen vuorovaikutuksen kautta. Minun on siksi vaikea ymmärtää muita kanavia. Haluan kuitenkin oppia.

Nan said...

Rajankävijä: Tuo kirja avaa silmiä erilaisuudelle sekä sille, että erilaiset ihmiset ovat ihan yhtä arvokkaita. On myös monia oikeita toimintatapoja yhden sijaan. Suosittelen tuota kirjaa, vaikka et itse itsesi vuoksi sitä tarvitsisikaan, vaan muiden ymmärtämiseksi.