Tuulahdus tulevasta, tuskin havaittava, kesken kaunista kesälomaani. On uskomatonta, minkälaisen vaikutuksen pieni asia voi minussa saada. Ajatukseni menivät ihan sekaisin, ahdistuin. Työpaikka. En kaipaa minkäänlaista muistutusta töihini liittyvistä asioista juuri nyt tähän hetkeen, joka on hyvä.
Tuosta muistutuksesta lähtien, muutaman päivän siis, olen taistellut ikäviä tulevaisuudenpelkoja ja -ajatuksia vastaan. Olen huomannut, että ei ajatuksiaan vastaan voi taistella. Olen yrittänyt ajatella jotain ihan muuta, mutta runsas vapaa-aika on vapauttanut myös ajatukseni pyörittelemään ikäviä asioita. En saa sidottua ajatuksiani. En suunnattua toisaalle. En halua ajatella ikäviä asioita, en nyt, en kesken lomaani, en näin upeana vuodenaikana!
Ei kai auta muuta kuin vain pyrkiä nauttimaan tästä hetkestä ja keskittyä mukavien asioiden tekemiseen, vaikka se ei täysin onnistuisikaan. En nimittäin juuri nyt voi vaikuttaa tulevaisuudessa häämöttäviin ikäviin asioihin. Myöhemmin voin ainakin pyrkiä vaikuttamaan niihin, mutta juuri nyt en. Ei kannata siis pohtia, ei juuri nyt.
Suuntaan ajatuksissani liian pitkälle. Olen hyvä suunnittelemaan asioita pitkällä aikavälillä, oikeastaan tosi hyvä. Siinä on vahvuuteni. Siinä on myös heikkouteni: kaikenlaiset mahdolliset ja puolimahdottomat uhkakuvatkin hyppivät silmilleni. Ne toteutuvat mielessäni, monta kertaa... Argh, miten voi olla näin vaikea mieli.
Lintuja, perhosia ja kukkia. Niitä olen katsellut. Ne ovat tärkeitä juuri nyt, ei se, mitä joskus tulevaisuudessa saattaa tapahtua. Miten tämä on niin vaikea käsittää, sisäistää?
8 comments:
Minä sairastan usein tulevaa tautia. Eli murehdin myös aivan liian aikaisin asioita, jotka eivät välttämättä edes toteudu. Ja jos toteutuvatkin, niin turha niitä on yleensä etukäteen murehtia.
Voi kunpa tietäisinkin miten tästä inhottavasta tavasta pääsisi eroon!
Yleensä auttaa jonkin verran se, että pitää itsensä kiireisenä iloisten asioiden kanssa. Mutta ne ikävät ajatukset luikahtavat kyllä mieleen heti kun on hiljaista :/.
Joskus yritän käyttää itseeni myös eräänlaista käänteistä psykologiaa. Jos se ikävä juttu ja etukäteispelko tulee mieleen, alankin ajatella sitä oikein kunnolla. Siis oikein toden teolla ja pohdin sen puhki ja absurdiuteen asti läpi, niin että pääsen jotenkin niin hämärille tasoille että todella uskon kaiken olevan kuvitelmaa. Kaiken kuvittelemani kauheuden edessä se alkuperäinen ajatus näyttääkin yht'äkkiä aika pieneltä ja siedettävältä.
Toivottavasti saat synkät ajatukset syrjäytettyä.
Hehkuvainen: joo, juuri tuota taudinkuvaa yritin kuvailla. Kamala vaiva, siitä ei näköjään millään pääse eroon :(
Sopiva kiireisyys kivojen asioiden parissa todellakin auttaa, vaikka nuo ajatukset ovat kyllä melkoisia veijareita ja osaavat kyllä pujahtaa pääkoppaan pienestäkin rakosesta.
Tuollainen mainitsemasi shokkihoito voisi kyllä auttaa, en olekaan kokeillut. Jos oikein kierisi tulevissa ongelmissaan, niihin voisi kyllä saada toisenlaisen suhteen. Pitääkin joskus kokeilla, kiitos vinkistä.
Mua on auttanut myös "huolihetki". Että päättää etukäteen hetken jolloin rypee huolissa oikein kunnolla kuten Hehkuvainen kuvasi. "En huolehdi nyt, vaan huomenna klo 15.30." Sillä saa yllättäen vapautettua itselleen hetken vähempihuolisena. :)
Petra: olen tuota huolihetkeä harkinnut monesti, mutta se on aina jäänyt. Pyrin nimittäin tiedostamattani välttelemään huoliani, torjumaan ne taustalle, mutta eiväthän ne siellä tietenkään pysy. Ne tulevat aina vain uudelleen ja uudelleen esille. Ehkäpä tuo niiden näyttämölle nostaminen voisi todellakin auttaa, antaa aikaa muullekin.
eihän siinä työssä ole pakko jatkaa? sinulla tuntuu olevan koulutusta olisiko jokin toinen työ mieluisampi. kannattaisiko kokeilla?
helpotusta ahdistukseen toivoo amanda
Amanda: kiitos, kyllä nyt on taas tuntunut paremmalta, kun on ollut tekemistä :) Eihän minun mikään pakko ole jatkaa työssäni. Aionkin hakea uutta työtä heti, kun opiskeluni antavat siihen myöten. Sen ja työn jatkumisen välinen aika on vain niin lyhyt, että tuskin onnistun löytämään siihen väliin uutta työtä. Eikös työssä käyvänä ole kuitenkin helpompaa löytää uutta työtä kuin ilman töitä? Aion lähteä työstäni, jos se on kidutusta. Se vain täytyy suunnitella tarkkaan, toimeentulosta johtuen. Minusta ei nimittäin tulisi työtön, vaan opiskelija. Pitää siis suunnitella näitä monia tekijöitä, palasia tarkkaan.
Hei!
Tämä ei nyt varsinaisesti liity postaukseesi, mutta ajattelin vain ilmoittaa awardista, jonka jaan blogissani sinullekin. Sitä ei ole pakko ottaa vastaan, mutta kannattaa lukaista edes läpi. :)
Hanna: iso kiitos awardista! En nyt jostain syystä tosin pääse blogiisi..?
Post a Comment