Kevättalvinen hetki metsässä. Oli hyvä kulkea, matkan päätä tuntematta, osaten takaisinkin. Tuntea olevansa kotona, todellakin kotona, pitkästä aikaa.
Minä ja kamera suurten puiden keskellä. Tai ei ihan, puut ovat juuri sopivan kokoisia. Valojen ja varjojen leikki tuo esiin uudenlaisia kokoja ja muotoja. Minulla on tässä hyvä olla.
Tässä minä hikoilin. Juuri näillä urilla en montaa kertaa, mutta vastaavanlaisilla monta, monta kertaa. Silti tuntuu, että talvi loppui kesken, vieläkin olisin voinut.
2 comments:
Kaunista, ihanaa talvihyvää. Tuolla metsässä on varmasti hyvä olla. Tuommoiset hetket ovat niin voimauttavia ja syvää rauhaa antavia.
Näin on, nuo hetket ovat todella voimaannuttavia. Hyvää uutta viikkoa sinulle!
Post a Comment