Wednesday, September 18, 2013

Aavistuksia

Aavistukset ovat mielenkiintoinen asia. Minulle niitä tapahtuu silloin tällöin, joten kerron tässä pari viimeksi tapahtunutta. Minun piti ottaa jauhopussi kaapista (onneksi ei kotona!), mutta tunsin outoa vastenmielisyyttä asiaa kohtaan. En oikeastaan ymmärtänyt tuntemustani, mietin vain hetken, että miten ihmeessä pystyn nostamaan pussin kaapista pois. Tuntui tosi oudolta, mutta ei enää siinä vaiheessa, kun avasin jauhopussin. Siellähän kuhisi elämää! Lajimääritys jäi minulta tekemättä.

Pari viikkoa sitten pohdiskelin, että mitenhän kerran noin kaksikymppisenä tapaamani naisen elämä on mahtanut mennä. Olin jutellut hänen kanssaan vain kerran, mutta jotenkin hän jäi mieleeni. Välissä oli vuosia, että en edes muistanut häntä, mutta nyt hän palasi mieleeni useammankin kerran. Ei olisi siis kai pitänyt yllättyä, kun sain lukea hänen kuulumisistaan eräästä lehdestä, vaikka hän ei olekaan mikään julkisuuden henkilö.

Tällaisia asioita tapahtuu ja on mielenkiintoista pohdiskella, mistä ne tulevat. Sen tiedän, että haluamalla aavistuksia niitä ei tule. Pinnistelemällä ne myös pysyvät poissa ja stressi toimii myös hyvänä karkottimena. Kaikenlainen poissaoleminen omasta itsestään ja elämästään pitää poissa myös nämä arvokkaat pienet vihjeet tulevasta.

Saan aavistuksia silloin, kun olen ollut läsnä itsessäni ja elämässäni. Rauhalliset, stressittömät ja normaalit päivät kaikenkaikkiaan lisäävät herkkyyttäni. Alan nähdä, tuntea ja kokea enemmän. En osaa sanoa, mitä tuo enemmän on, mutta nämä aavistukset liittyvät siihen "ulottuvuuteen". Elämä on jotenkin enemmän kuin se, mitä ympärillä on. Onko se intuitiota?

Minusta tuo jonkinlainen "ohjaus" on valtavan lohdullista. Minusta tuntuu, että olen elämässäni sisällä ja asiat, jotka tapahtuvat, ovat väkisinkin oikeita, koska ohjaan itse elämääni ja olen avoin erilaisille elämässä tapahtuville asioille. Tämä tunne on sellainen, että haluan pitää elämäni omani tuntuisena, rauhallisena ja toimivana, koska sillä on oikeasti merkitystä. Vain siten voin tehdä päätöksiä, jotka tulevat itsestäni ja ohjaavat oikeaan suuntaan. Minulla on liikaa kokemusta päinvastaisesta.

Vaikka esimerkkini ovatkin pieniä, suurempiakin asioita on tapahtunut. On haasteellista osata käyttää aavistuksia hyväkseen. En oikein vielä tunnista, mihin kannattaa tarttua, koska haluaisin niin kovasti löytää vastauksen sisältäni, että haluni puskee aavistukset usein pois. Mikä on ohjausta ja mikä vain omaa haluani löytää ratkaisu jostain ulkopuolelta? Aavistusten maailma on mielenkiintoinen. On mukava tunne tietää jotakin, mitä ei voi tietää, ellei ole hereillä ja tunne.

6 comments:

Helmi Nainen said...

Mä olen yös aina ollut tosi herkkä. AAvistan ja "tiedän" asioita etukäteen, mutta kuitenkin niin, että sen huomaa vasta, kun se on jo tapahtunut, ihan niinkuin näissäkin esimerkeissä. Juuri kävi minullekin niin, että tuli vain olo, että tietylle kirppikselle PITÄÄ mennä ja vaihdoin ajoreittiäkin sen takia. Ja niin sen pitikin mennä...tapasin ihmisen, joka sai mieleni hyväksi. Ihmisen, jota en siellä olisi koskaan ajatellut tapaavani. Paljon samankaltaisia kokemuksia... Tämä ON hienoa!

Hehkuvainen said...

En tiedä nimeä näille ilmiöille, mutta tiedän mitä tarkoitat. Minä uskon että ympärillämme on koko ajan valtavasti tietoa, mutta yleensä vastaanotamme siitä vain murto-osan. Sitten kun jotain tulee suodattimista läpi, kutsumme sitä etiäiseksi, aavistukseksi tai intuitioksi.

Toivon että voisin joskus kehittää herkkyyttäni tällä saralla.

Ana said...

Moi, katopa https://www.google.fi/#q=intuitio+raami+mielonen&safe=off

Astalla ja Samulla on välillä myös joitain koulutuksia, esim juuri huomenna alkaa Intuition inspiraatioillat, www.intuitio.fi.

Joskus tapahtumakulku, johon niin tekisi mieli liittää intuitio, onkin pelkkää sattumaa. Esim juuri eilen muistelin hassua tapahtumaa 30 vuoden takaa. Olin ollut kesällä mattokaupassa töissä, ja joulukuusssa ajattelin kysäistä paikallisesta tavaratalosta, josko tarvitsevat mattomyyjää joulumyyntiin. Menin osastovastaavan puheille, ja siellä sattui olemaan myös heidän mattomyyjä, joka oli satuttanut kätensä sairasloman verran... "Mistä. Sä. Tiesit?" oli tietysti eka hämmästynyt kysymys. No en mistään. Satuin kävelemään sisään oikealla sekunnilla. Sitten myin mattoja :-)

Nan said...

Pohdiskelija: tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Minullakin oli ennen tuota, että huomasin tapahtuneen vasta jälkeenpäin. Nyt olen alkanut havainnoimaan asioita siten, että ymmärrän osan aavistuksistani etukäteen. Se tosin vaatii herkkyyttä ja valppautta. Toisinaan tapahtuneet saattavat toki olla ihan vain sattumiakin, kuten Zepa mainitsee.


Hehkuvainen: minäkin toivon voivani kehittää itseäni tällä saralla. En näe mitään syytä, miksi ympärillämme ei voisi olla enemmän kuin miltä näyttää. Ehkä ihminen on kiireisessä arjessaan enemmän sokea kuin aavistammekaan.


Zepa: mielenkiintoista, kiitos linkeistä! Kuulostaa tosi kiintoisalta, että ilmiötä oikeasti tutkitaankin. Sattumakin näyttelee tosi merkittävää osaa monessa asiassa, se on totta. Joskus minusta tuntuu, että siihen perustuu monet onnenkantamoiset, joihin törmätään. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan... mutta toisaalta kuka voi sanoa, että silloin on kyse ollut sattumasta? Mielenkiintoisia ilmiöitä nämä tällaiset :)

pekka.paiva@gmail.com said...

Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan. Luulen, että kun on suuntautunut johonkin asiaan, hakee siihen liittyvää tietoa tavallista suuremmalla herkkyydellä -- ja sitten löytää.

Nan said...

Pekka: tuo on hyvä näkökulma tähän asiaan. Jos on herkistynyt/suuntautunut johonkin tiettyyn asiaan, siihen liittyviä asioita näkee toki herkemmin. Tavoitteiden asettaminen voi siis auttaa toivottujen asioiden saavuttamisessa.