Tuesday, July 01, 2014

Oloja ja niiden alkulähteitä

On se outoa, miten voi toisella hetkellä olla onnellinen ja toisella hetkellä mieli maassa. Olosuhteet ovat kuitenkin samat. Miksi ahdistaa, mikä painaa? Minun on jotenkin vaikeaa nyt saada kiinni tämän hetkisen synkeyden alkupäästä. Koen, että jos ymmärtäisin sen, minun olisi helpompaa ratkaista se, vaikka ei mielialoja ratkaista kuin sanaristikoita. Olossani on hieman jonkinlaista tuskaisuutta, mitä minulla ei ole ollut pitkään aikaan. Se tuntuu raskaimmalta ja vaikeimmalta. Kevyttä synkistelyä jaksaa, sellainen kuuluu ajoittain elämään, mutta tuskaisuus vie ruokahalun ja unet ja vetää koko kropan sekaisin. Sellainen oleminen on kokonaisvaltaisesti vaikeaa.

Luulisin, että olen vain peittänyt pahaa oloani ja eräitä elämäni solmukohtia runsaalla tekemisellä ja nyt kun ajatuksilla on aiempaa enemmän tilaa kirmailla vapaasti, jotain on tapahtunut. Minun pitää kohdata mörköni tai yrittää jatkaa niiden väistelyä runsaalla tekemisellä. Mutta miten kohdata mörköjä ja elämän ristiriitoja? Minulla on ollut hyvä vire päällä siinä, että saisin tunnetta elämän eteenpäin menemisestä, mutta ehkä tahti tuntuu juuri nyt kovin hitaalta. Tahtoa ja tekemistä on enemmän kuin etenemisen vauhtia. Yritän myös väistellä ristiriitojen ratkaisemista, mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat aina taustalla läsnä odottamassa, että kohtaisin ne. Voivat ne itsestäänkin ratketa, mutta todennäköisemmin ei. Minun täytyisi kohdata itseni ja mörköni ja samalla ratkoa ristiriitoja. Siinäpä haastetta kerrakseen.

Oikeastaan nyt kun mietin koko tätä alkuvuotta, jotakin on tapahtunut minussa. Jotakin on nytkähtänyt liikkeelle aiempaa voimallisemmin. Olen löytänyt itsestäni rohkeutta ja voimaa, joita en aiemmin samassa mittakaavassa ole nähnyt. Olen onnistunut ravistamaan sisintäni siten, että sisäiset mörköni ovat heränneet ja aktivoituneet, vaikka samalla olen kokenut suuria ilon ja onnistumisen hetkiä. Jotakin liikahtelee sisälläni ylös ja alas ja haluaa pyrkiä pintaan. Jopa ihan fyysisellä tasolla olen kokenut erilaisia asioita kuin aiemmin. Ristiriitoja syntyy mm. tämän uuden sisäisen olemisen ja kokemisen kohtaamisesta tämänhetkisen elämäni kanssa, mikä kasvattaa tyytymättömyyttäni. Kun nuo asiat eivät kohtaa.

Tekisi mieli vetäytyä sohvalle katselemaan ulkoa kajastavaa kesäistä harmautta, mutta taidan kuitenkin suunnata seuraavaan kesätekemiseen. Se tuntuu vaikealta, kun synkistää ja sisäinen ilo puuttuu... mutta lienee kuitenkin parempi vaihtoehto. Kunpa saisin nyt siitä tekemisestä ja jonkinlaisesta ilosta kiinni ja kerittyä sen avulla parempaa oloa.

(Tämän kirjoituksen epämääräisyys kuvaa hyvin asioita, jotka pyörivät päässäni. Eivät ne asiat nimittäin yhtään selkeämpiä ole. En tiedä, mistä tarttua kiinni, mitä pureskella. Ehkä asioita näin avaamalla jokin vyyhti lähtisi purkautumaan ja saisin jostain kiinni. Toivottavasti.)

6 comments:

Jari zen said...

Hei :)

Sisäinen rauha ja ilo on hieno asia. Koska olemme ihmisiä joilla on tunteet jotka välillä tuntuvat heiluvan ylös ja alas, emme voi niitä paeta. Voimme vain kohdata ne ja katsoa niitä.
Alitajunnassamme on joitakin tukahdutettuja asioita tai olemme muutoksessa joka kestää oman aikansa. Itsekin koen samanlaista oloa aika usein, silti löydän usein ilon aiheita joista voi ammentaa voimaa.
Ilo ja onnellisuus on sisällämme eikä se ole sieltä koskaan lähtenyt, jokin vain sumentaa sitä.
Meditaatio on hyvä tapa löytää sisäinen rauha.
Jota varmasti harrastat jo luulisin. Päätä olla iloinen ja hymyile elämälle.

Nan said...

Hei Jari ja kiitos kommentistasi :) olen kokenut sisäisen rauhan jonkinlaiseksi tavoitteekseni, mutta olen hiljattain myös ymmärtänyt, että tunteva ihminen ei sellaista olotilaa voi saavuttaa. Eikä tarvitsekaan, tunteet kuuluvat elämään. Minulla on haasteita itseni ja tunteideni kohtaamisessa, mutta nyt kun työ- yms. kiireet ovat jääneet vähemmälle, pyrin järjestämään itselleni kohtaamisia... ei tunteitaan tai itseään kannata paeta, vaikka se kiireisenä helppoa onkin. Enkä sano, etteikö pakeneminen joskus olisi hyvä asia, kun on se toisinaan sitäkin. Liika on vain liikaa.

Tuo on kivasti sanottu, että ilo ja onnellisuus on sisällämme. Pyrin muistamaan sen jatkossa, se tuntuu tosi lohdulliselta synkkinä hetkinä.

Olen kokeillut meditaatiota usein, mutta en saa oikein kiinni siitä. Pääni lähtee aivan liian suurille kierroksille, jos pyrin rauhoittumaan meditaation avulla. En ole siis saanut kunnon otetta meditaatioon, en tiedä miksi.

Olen päättänyt olla aktiivinen ja tekevä, joka suo myös levon itselleen. Iloa löytyy niiden ohessa :)

Jari zen said...

55Hei,

Jep, on vaikea aloittaa hiljentymistä kun pää käy kokoajan ylikierroksilla. Hetken tuntuu hyvältä kun aloittaa, sitten alkaa mieli pyöriä asioissa. Ja sitten palataan taas hengityksen tarkkailuun monet kerrat. Näin se minulla menee. Vaatii päättäväisyyttä ja uskoa jatkaa kun tuntuu ettei suju, ja päästää irti kaikesta mitä mieli tuo esille. Puhun vain siitä kuinka sen itse koen, ja ilo ja onnellisuus olet sinä itse. Sen olen kokenut syvällisesti.
Siksi ehkä retriitti mihin osallistun joka kesä on tarpeen. Palauttaa minut maan pinnalle :)

Nan said...

Jari: juuri tuo ylikierroksilla käyminen on ongelmani. Olen miettinyt, että voisin kokeilla (ja olen kokeillutkin) siten, että rauhoitun aluksi vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Se tuntuu toimivan. Ehkä siitä sitten onnistuu ne pidemmätkin rentoutumiset, vaikka kaipa nuo lyhyetkin ihan hyviä ovat. Kivasti sanottu tuo, että ilo ja onnellisuus on ihminen itse :)

Maria said...

onpa tämä..onpa tekstiä..ajatuksia..onpa jännä että löysin blogisi ja pysähdyin lukemaan. En oikein keksi muuta kommenttia kuin halaus.Sellainen lämmin halaus.

Nan said...

Maria: kiitos kommentistasi! Luin itsekin tämän tekstini ja jotenkin hätkähdin: oma kirjoitustyylini ja kirjoittamani asiat toisinaan yllättävät itseni. Muistan tuon olon... ja tiedän, että jotain myllertää edelleen sisälläni. Olen kiitollinen halauksestasi, siinä on enemmän kuin riittävästi :)