Wednesday, April 27, 2016

Vielä sulateltavaa

*** Varoitus: sisältää katkeraa ja pessimististä tilitystä. ***

En tiedä, missä purkaa tuntojani, joten puran niitä täällä. Uutiset ovat vielä tuoreita, joten olen vihainen. Ei, vaan TOSI vihainen. En siis saanut töitä. Työpanokseni kelpaa niin kauan kuin siitä ei tarvitse maksaa, mutta palkkaa minulle ei haluta maksaa. Yritän lohduttautua saamastani positiivisesta palautteesta tekemääni työhön liittyen, mutta sillä ei valitettavasti elä.

Jos työllisyystilanne olisi jotain muuta kuin mitä se on (omalla allallani kutakuinkin toivoton), niin suhtautuisin asiaan aivan toisin. Nyt tiedän, että edessäni on luultavasti pitkä työttömyys kengännauhoja syöden. Ei tarvitse tehdä mitään maksullista, ruokana vain halvin mahdollinen ja läsnä on lähinnä hitaasti lisääntyvä toivottomuus. Ellen siis keksi, että miten tuilla eläminen onnistuu pidemmän aikaa. Ärsyttää enemmän kuin koskaan aiemmin, että pilasin tukeni tekemällä töitä. Sellainen ei tosiaan tässä surkeassa maassa kannata.

On kaikkea muuta kuin hienoa ymmärtää, että omat ponnisteluni ovat työllistymisen kannalta olleet turhia (tutkinnot ja muu opiskelu). Juuri minun osaamistani ja työpanostani ei vain yksinkertaisesti arvosteta ja tarvita. Työtön on oikeasti tosi yksin kelpaamattomuutensa kanssa. Ei siinä voi muuta kuin katsella ympärillä pyöriviä ihmisiä, jotka pystyvät rakentamaan elämäänsä sen myötä, että heillä on riittävät tulot. Miksi rahan täytyy määritellä niin paljon? Ja oikeasti minusta olis TOSI mukavaa päästä käyttämään opiskeluissani saamiani tietoja ja taitoja. Oikeasti pidän opiskelusta ja itseni kehittämisestä, mutta toivon sen myös olevan apuna työllistymisessäni. Nyt saan lähinnä palautetta, että olen "liian kokenut" ja "ylikoulutettu". Mikä vitsi! Millaista sakkia työnantajat kaipaavat? Tyhmää ja laiskaa?!

Minulla olisi myös jokunen sananen sanottavana työnantajista, jotka käyttävät hyväkseen ilmaisia työntekijöitä. Jätän kuitenkin tässä kohtaa tämän vuodatuksen väliin. Jokainen voi kuvitella. Mistä ihmeestä ylipäätään tulee se ajatus, että ilmaiseksi työn teettäminen olisi oikein?! Tämän maan päättäjissä näitä idiotteja ainakin on sankoin joukoin.

Pitää tässä nyt tuuletella tunteita ainakin loppuviikko. Toivottavasti ensi viikkoon mennessä tasaantuisi. Ehkä ajan myötä alan suhtautua tilanteeseen positiivisesti ja alan nähdä mahdollisuuksiakin. Juuri nyt se vain ei onnistu eikä mielestäni tarvitsekaan. Saan olla tosi vihainen ja pettynyt!

10 comments:

Anonymous said...

Olen todella pahoillani. Tiedän kuinka nöyrästi ja päämäärätietoisesti olet tehnyt töitä päästäksesi eteenpäin. Olisit ansainnut enemmän.

Silti toivon, että jaksat vielä pinnistellä. Eiköhän se palkinto sieltä ajan kanssa tule. Vaikka nyt tuntuisi kurjaakin kurjemmalta, niin yritä nähdä pimeyden keskellä edes viiru valoa.

Paljon paljon voimia! Olet arvokas.

Huopalintu said...

Tosi suuri harmitus, että et saanut töitä. Luulisi sen olevan vain hyvä, että olet kokenut ja koulutettu, kun olet kuitenkin parhaassa työiässä. Ilmaistyöt ovat p*******ä.! Vähän aikaa sitä voi tehdä ilmaistyötä, mutta jos työnantajat jättävät ilmaistyövoiman vuoksi palkkaamatta oikeita työntekijöitä, niin se on hyväksikäyttöä. Tiedän firmoja, jotka ottavat jatkuvasti työkkärin listoilta uusia harjoittelijoita, mutta eivät koskaan palkkaa ketään.

Tsemppiä, jaksamista ja toivoa tulevaisuuden suhteen!

Between said...

Tosi, tosi kurjaa, kerrassaan. Haluaisin kysyä kaikilta työttömiä syyllistäviltä, miten he ovat ajatelleet ihmisten elävän, jollei työtä saa ja kaikista tuista leikataan. Muka kannustinloukkujen purkamiseksi. Työtä vieroksuvia on niin marginaalinen joukko, että miksi kaikkia muita pitää rangaista muutaman harvan vuoksi. No, en enää edes jaksa paastata, sillä aina vain näyttää menevän hullummaksi.

Hesarissa oli joku aika sitten hyvä kirjoitus, kuinka myös työnantajia pitäisi velvoittaa ihmisten palkkaamiseen. Elleivät palkkaa, rapsahtaisi kunnon sakko. Tiedän työnantajia, jotka ottavat aina uuden palkattoman harjoittelijan tai tukityöllistetyn, eivätkä koskaan heitä työllistä. Uudelleen ja uudelleen. Se on epäinhimmillistä ja minusta myös laitonta.

Tsemppiä sinulle, ei kai mikään muukaan auta.

Petra said...

Olen pahoillani sun puolesta! :( Tuo on tosi syvältä.

Nan said...

Iso kiitos kannustavista kommenteistanne!


Anonyymi: kiitos. Kai tälle murheelle ja epätoivolle pitää hetkensä suoda ja sitten, kun on sopiva aika, katsoa pää pystyssä eteenpäin. Eiköhän se tästä, aikanaan. On kyllä tosi vaikeaa olla positiivinen tässä tämän maan tilanteessa. Onneksi on kesä tulossa ja sen myötä paljon mukavaa tekemistä.


Huopalintu: ilmaistyölle pitäisi tehdä jotain, sitä käytetään nyt niin paljon väärin. Minusta on ollut yllättävää, miten yhtäkkiä koulutukseni onkin huono asia. Olen alkanut hiljalleen epäillä, että olen liian vanhakin, mutta kaiken järjen mukaan siitä ei pitäisi vielä olla kyse. Kiitos tsempeistä, nyt ne lohduttavat.


Between: Kiitos tsempeistä. Kirjoitat tosi asiaa! En yhtään ymmärrä tuota työttömien syyllistämistä. Ei se työttömien vika ole, että työpaikkoja ei vain yksinkertaisesti ole. Ei työssäkäyvät tunnu ymmärtävän työttömien ahdinkoa. Joka suunnasta puristetaan ja syyllistetään, viedään toimeentulokin. Tällä menolla tuotetaan lähinnä syrjäytettyjä ja sairaita. Minustakin työnantajia pitäisi velvoittaa palkkaamaan, erityisesti siis, jos työnantaja käyttää ilmaistyövoimaa. Jotenkin palkattomien työntekijöiden ketjuttaminen pitäisi saada rangaistavaksi.


Petra: joo, on syvältä. Olen yllättynyt, miten raskaasti olen tämän ottanut. Olen koko ajan tiennyt, että en välttämättä saa töitä, mutta silti kun on tehnyt työnsä tunnollisesti, niin jotenkin jää odottamaan palkintoa, vaikka ei pitäisi. Surkeaa. Kiitos sinulle!

Anonymous said...

Nan, ota yhteyttä!

Puhelimeni sammui pääsiäisenä tuhoten kaiken, mukaanlukien yhteystiedot. Olen lähettänyt sähköpostia vaan en tiedä onko tullut perille.

Kiukku on nyt varmasti oikeutettua, tavallaan. Toisaalta ehkäpä enemmänkin tosiaan olet pettynyt omiin odotuksiin. Uskalla ystäväiseni katsella myös erilaisten polkujen mahdollisuuksia. Kautta aikain on ollut tuo ylikoulutettu sellainen mukava verho, jonka voi työnantaja tietyissä tilanteissa ottaa esiin. Itsellenikin on käynyt näin aikoinaan. Nyt kun opiskelin toisenkin ammatin, jokunen on ihmetellyt miksi olen halventanut itseni näin edelliseen nähden... Pitäköön mielipiteensä, mie arvostan omaa ammattiosaamistani on tittelini mikä hyvänsä.

Elä menetä uskoasi, hetken se voi olla vaikeaa mutta asiat järjestyy kyllä! Se aika tulee vielä. Koskaan et voi tietää mikä mahdollisuus uudessa aamussa saattaakaan olla. Eikä koskaan tiedä, jos jonkun idea voisi sinnuu auttaa.

Kuukkeli

Anonymous said...

Ikävä kuulla kokemuksestasi. Ja luultavasti et ole edes yksin tässä maassa joka kokee samaa ( eihän se lohduta toki)
Tämän hallituksen aikaansaannosta että yhä enemmän voi käyttää ilmaistyövoimaa hyväksi, eikä siitä tarvitse maksaa. Todella törkeätä.
Sinä olet arvokas ystäväiseni, sitä ei määritä ammatti ei koulutus eikä elämäntilanteesi. Kyllä sinä löydät vielä paikkasi.
Kaikesta huolimatta pidä pää pystyssä. Ja jos kaipaat apua. älä epäröi sitä pyytää. Olemme olemassa toisia auttaaksemme täällä, emme itsekkyyttä varten.

T Jari

Nan said...

Kuukkeli: olen toki pettynyt omiin odotuksiin. Toisaalta vallitseva työllisyystilanne herättää (ihan aiheellista) pelkoa. Täytyy nyt kartoittaa tässä hiljalleen vaihtoehtoja, ei oikein muutakaan voi. Tuo 'ylikoulutettu' on kyllä kummallinen asia, joka mielestäni kertoo enemmän sanojastaan. On hänen häviönsä, jos aktiivinen ja osaava ihminen ei kelpaa, mielestäni. Olen samaa mieltä, että ammattiosaamista pitää kantaa ylpeydellä, on se titteli mikä hyvänsä. Kiitos kannustuksestasi :)


Jari: olet oikeassa, en ole ainoa, joka kokee tämän. Valitettavasti ilmaistyötä teetetään paljon ja tulevaisuudessa ehkä vielä enemmän. Hullua ja törkeää, kuten sanot. Kyllä parempina hetkinä uskon löytäväni paikkani, on se sitten työelämässä tai ei. Kaikki ovat yhtä tärkeitä tittelistä ja tulotasosta huolimatta, kaikki vain eivät saa samoja mahdollisuuksia. Omistani en vielä tiedä, onhan tässä vielä elämää paljon edessä. Ei tosiaan auta jäädä surkuttelemaan, vaan pitää kulkea pää pystyssä. Kyllä siihen meillä jokaisella on aihetta, vaikka monet esim juuri työttömiä haukkuvatkin. Haukkuminen kertokoon heistä. Kiitos kannustuksestasi ja tuestasi, se on arvokasta! Viimeinen lauseesi on kyllä todellakin totta.

Ryövärintytär said...

Minua harmittaa se, että se pienehkö elämäntapatyöttömien porukka pilaa maineen siltä suurelta työttömien ryhmältä, jolla olisi enemmän kuin paljon intoa ottaa työtä vastaan ja tehdä sitä hartiavoimin ansaitakseen elantonsa ja maksaakseen veronsa. He kouluttautuvat, hakevat aktiivisesti paikkaansa työelämässä. Minulla on ollut ja on tällä hetkelläkin kaveripiirissä työttömiä ihmisiä, joskaan ei onneksi kuin muutama. Siinä mielessä lähipiirini on ollut onnekasta. Yksikään noista tuntemistani työttömistä ei ole karttanut työntekoa. Hekin ovat olleet palkattomassa työssä, kouluttautuneet, ja etsineet herkeämättä työpaikkaa. Voisi sanoa, että heidän työnsä työttöminä työnhakijoina on raskaudessaan ja stressaavuudessaan moninkertainen omaan työhöni nähden, eivätkä he saa palkaksi muuta kuin syrjintää ja väheksyntää.

Kaikki sympatia siis sinulle. Ymmärrän, että raivostuttaa, ja niin pitääkin! Suuttuminen on merkki siitä, että elät ja tunnet. Et ole turtunut tilanteeseen. Sinussa on vielä kipinä. Älä anna sen sammua!

Nan said...

Ryövärintytär: kiitos kannustuksestasi! Luulen, että elämäntapatyöttömien joukko on oikeastaan varsin pieni. Tässä maassa työttömiä on varmaan aina paljon, joten muutama loinen sinne tänne ei paina mitään. Tämä juuri siitä syystä, että niitä oikeasti työhaluisia, fiksuja ihmisiä on työttöminä niin valtavasti! Moni työssäkäyvä ei ymmärrä sitä työttömän tuskaa, että kun yrittää ja yrittää ja silti palkintoa ei tule. Rangaistuksia tulee kyllä senkin edestä ja vähintään ihmisarvo on jotenkin muka huonompi kuin työssäkäyvillä. Kuilu hyväosisten ja pudotusuhan alla olevien ja jo pudotettujen välillä on kyllä kasvanut suureksi.

Työnhaku on kyllä rankkaa hommaa sikäli, että siinä tulee jatkuvasti torjutuksi, mutta palkintoa ei saa välttämättä koskaan. Töissä ollessa saa sentään palkan, vaikka muuten olisi kurjaa.

Koen tämän oman suuttumukseni tällä hetkellä jotenkin tosi virkistäväksi ja oikeutetuksi. Hyvältä ei tietenkään tunnu, mutta tunnen eläväni, kuten sanot. Tärkeää on nyt pitää kipinää yllä ja olla ylpeä siitä mitä on ja mitä on saanut aikaiseksi. Vaikka olisikin työtön.