Minulla oli tänään yksi kauheimmista kokemuksistani ikinä. Vihjeeksi voin kertoa, että asia on vahvasti naisten juttuja. Inhosin ajatusta jo etukäteenkin, mutta en osannut arvatakaan, miten kauheaksi kokemus muodostuisi. Olin jo varma, että saan jonkin kohtauksen kesken kaiken, kun tunsin hengitykseni vaikeutuvan, kurkkua kuristavan, huimasi ja tärisytti. Ja ennen kaikkea SATTUI niin, että en pystynyt enää olemaan muuten kuin älyttömällä sinnikkyydellä! Kaameaa.
Vieläkin on kaamea olo, vaikka tunteja on kulunut. Ajatus uudesta tuollaisesta kokemuksesta ehkä joskus tulevaisuudessa saa paniikin hiipimään lähemmäksi - siis ihan aidosti ja oikeasti en pysty menemään tuollaiseen enää IKINÄ! Olisikohan paha tempaista puoli pulloa viiniä ennen tuollaista toimenpidettä? Vai saiskohan jostain rauhoittavia, jos pyytäisi?! Ei, en usko, että minusta on enää tuollaiseen. Olen kai vain liian kipuherkkä, herkkä ja herkkä.
Vieläkin tärisyttää, heikottaa ja on kaamea olo. Taitaa päivän suunnitelmat mennä uusiksi. Pitäisi uhrata muutamalle asialle ajatustakin vielä tämän päivän aikana, mutta ei tässä ällötystilassa pysty. Kai on parempi vain vetäytyä toipumaan kokemuksesta.
13 comments:
ai PaPa-koeko? tai joku koepalan otto? M
Lasi viiniä ei ole hullumpi ajatus. Reseptin rauhottaviinkin saa varmasti helposti yleislääkäriltä tai psykiatrita tuollaiseen tilapäiskäyttöön.
Maria
No joo, tuo papa on aika lähellä, mutta tuo oma tapaukseni oli kyllä paljon normaalipapaa ikävämpi.
Mietin, että jos tosiaan uskaltaisi, voisin jotain nappeja pyytääkin. Nyt kun on ihan oikeasti sekin vaihtoehto olemassa, että en tuollaisiin pysty menemään enää ollenkaan eikä sekään ole hyvä vaihtoehto. Nyt vielä tiedän kammota etukäteen tuollaisia tilanteita, joten todennäköisesti saan kehiteltyä melkoisenkin paniikin jo ennen kyseisen kaltaista toimenpidettä, ei hyvä. Lasi-pari viiniä nyt ainakin voisi olla kokeilemisen arvoista, vaikka hävettäisikin mennä huppelissa tuollaiseen toimenpiteeseen.
Ettei vain ollut kolposkolpia? Minulle annettiin sellainen kuva siitä etukäteen, että se hoituu todella nopeasti, mutta minusta tuntuu että se kesti ikuisuuden - ja sattui aivan saatanasti.
Elegia: minä luin monilta keskustelupalstoilta, että tuollainen ei muka sattuisi papaa enempää, joten en kauheasti pelännyt etukäteen. No sattui ja huomattavasti paljon enemmän ja kestikin iäisyyden.
Ikävää, että sinullakin on ollut tuollainen kauhukokemus.
Toivottavasti siitä ei kuitenkaan seuraa toimenpiteitä. Olin siis itse kolposkopiassa viime talvena. Tulokset tulivat ja päätettiin, että puolen vuoden kuluttua otetaan papa. Eli nyt siis olisi aika varailla aikaa kynelle.
Lupaan aina itselleni, että huomenna varaan ajan, mutten saa aikaiseksi. Pelkään niin mielettömästi, että joudun uudelleen siihen kolposkopiaan tmv. Se oli tosiaan painajaiskokemus, yh :(
Elegia: joo, vähänkö pelkään itsekin niitä tuloksia :( Joten ymmärrän, että ajan varaaminen papaan on vaikeaa. Papa on tosi epämukava, mutta sen jotenkin sietää, mutta tuo kolposkopia... huh, mitä kidutusta. En ymmärrä, miten pystyisin moiseen menemään ikinä enää uudestaan, joten pelkään tuloksia ihan hulluna. Yhyy, kun naisena on välillä niin kammottava olla :(
Niin, sitä vielä, että toivottavasti papasi on nyt kunnossa ja mitään jatkotoimenpiteitä ei tarvita!
Joo mäkin oon ollu kolposkopiassa, mutta kerran yhden tumpelon tekemä tai siis yrittämä papa-koe sattui vielä paljon enemmän :/
Hei hae se resepti -- ehkä kuitenkin kivempi olla lääkkeen rauhoittama ja mieli kuitenkin kirkkaana kuin kännissä.. Ja tuohan on ihan normaalia, että tollainen kivulias toimenpide voi herättää pelkoa, kauhua ja paniikkia.
terv. Maria
Maria: juu, haluaisin kyllä sen reseptin, kun tietäisin, mistä sen kysyisin. No, pitää kai odottaa ensin tuloksia ja tietoa jatkotoimenpiteistä ja sitten kaivaa jostain jokin paikka, josta kysyä apua tähän suunnattomaan kammooni. Hirmuisia pelkoja tuosta jäi, kun nukahtaminenkin on ollut tuon kokemuksen jälkeen vaikeaa: kokemus ponnahtaa liian helposti mieleeni, juuri kun olen nukahtamassa :(
Tuota alkoholia voisi harkita viimeisenä keinona, jos rauhoittavia ei saa. Tai sitten jänistän... :(
Musta sun kannattais hakea se resepti mahd. pian, jo ennen niitä tuloksia, että pääsisit rauhoittumaan tuon kokoemuksen kanssa ja tietäisit, että saat apua tarvittaessa, jos joudut tilanteeseen uudestaan.
Jos olet yliopisto-opiskelija, on helpointa ottaa yhteys YTHS:ssään. Psykiatri tai yleislääkärikin varmaan voi tuollaisen reseptin kirjoittaa. Ja varmaan ihan terveyskeskuslääkärikin käy.
edellisen kirjoittaja olen siis minä, Maria
Maria: kiitos kannustuksestasi. Olet oikeassa, pelkään ja kammoan niin paljon, että kyllä minun kai jotain kannattaa tehdä, jos joudun johonkin jatkotoimenpiteisiin. Onhan noita vaihtoehtoja, joihin voisi soitella asiaan liittyen.
Ihanaa, että on ihmisiä, jotka kannustavat :)
Post a Comment