Olen ollut valtavan väsynyt tällä viikolla. Arki vie ja uudet asiat ja tilanteet stressaavat, vaikka järjellä ajateltuna mitään hätää ei olekaan ja levollekin jää oma aikansa. Olen nukkunut poikkeuksellisen hyviä tuntimääriä, mutta silti päässä painaa ja hieman särkykin kalisuttelee sapeleitaan. Liekö sitten unen laatu jäänyt hataraksi.
Näin viime yönä rasittavaa painajaista. Menin jonkun porukan mukana syömään ravintolaan, jossa me kaikki tilasimme annoksemme. Muille sapuska tuotiinkin, mutta minulle ei. Siitä alkoikin sitten rasittava ja loputtomalta tuntuva paikasta toiseen juokseminen ja sen selvittäminen, miksi minun ateriani unohdettiin tuoda. En millään löytänyt henkilöä, joka olisi ollut vastuussa asiasta tai edes hieman kiinnostunut siitä, että minua ei palveltu. Heräsin ahdistuneena ja tokkuraisena.
Uni on todella helppo tulkita. Pelkään niin kovasti ulkopuoliseksi jäämistä, että siihen liittyvät pelotkin suodattuvat yöaikaan mieleeni mitä ahdistavimpina unina. Ikävää on vain se, että tuollaiset unet ovat äärirasittavia; aamulla ei todellakaan ole levännyt olo, vaan tuntuu kuin olisin tehnyt koko yön jotain uuvuttavaa aivotyötä.
Toivottavasti arki tasaantuisi pian ja löytyisi sellainen rytmi, joka tuntuisi vähintään siedettävältä. Toivottavasti myös syksy tarjoaisi pian kauniita, aurinkoisia päiviä ainaisen vedenlotinan sijaan, koska jatkuva harmaus ja kosteuskin väsyttää. Onneksi minulla on sentään uudet, hemaisevan kauniit punaiset kumisaappaat vastaiskuna tulevalle pimeydelle ja liialliselle vedelle.
2 comments:
Noi on ikäviä noi painajaisunet ja joskus ne tosiaan linkittyy omaan tavalliseen elämään. Mä jossakin vaiheessa näin tosi paljon unia ja vielä sellaisia ahdistavia, vähän kuin toi sun unesi. Jään jotenkin ulkopuolelle.
Olen aina kaivannut jotakin ryhmää tai yhteisöä, johon sopeutuisin joukkoon, mutta olen kait aina liian omanlaiseni.
Olen huomannut, että jos elämässä on ajanjakso, jolloin sattuu ja tapahtuu normaalia enemmän, niin myös unimaailmassa on aktiivisempaa. Silloin on usein helppo juuri linkittää unet tosielämään. Nuo ahdistavat unet ovat kyllä kammottavia ja sellainen uni ei missään määrin tuo kaivattua lepoa.
Minusta on alkanut tuntua, että jotkut meistä kai vain ovat liian omanlaisiaan (yksinäisiä susia) tai jotain, jotta se oma ryhmä tai yhteisö löytyisi :( Tai ehkä se vaatii vain enemmän sinnikkyyttä kuin monella muulla. En tiedä.
Post a Comment