En ole viime aikoina juuri ehtinyt lukea kirjoja, ja sen myötä en ole myöskään muistanut päivittää kirjalistaani. Nyt päivitin ja sen myötä merkitsin luetuksi Pentti Linkolan "Johdatus 1990-luvun ajatteluun".
Olen kuullut ja luullut Pentti Linkolasta yhtä ja toista, joten oli vihdoin mielenkiintoista lukea hänen ajatuksiaan kirjan muodossa. Kirja koostuu teksteistä, joita hän on kirjoittanut vuosien varrella. Aiheet hieman vaihtelevat, mutta pääteema on selkeä: huoli ja pohdintaa ympäristöstä, luonnosta.
Minusta oli hyvin mielenkiintoista lukea kirjaa. Minusta on ihanan herättelevää lukea sellaisen ihmisen ajatuksia, joka uskaltaa sanoa rohkeatkin mielipiteensä ääneen ja seistä ajatustensa takana, osata perustella sanomansa ja esittää pohdintoja ratkaisuvaihtoehdoista ongelmiin (vaikka en itse olisikaan samaa mieltä). Minusta on hyvä, että on ihmisiä, joilla on pohdittuja näkemyksiä asioista ja jotka eivät jää puolisokeina hyssyttelemään suuren massan hyökyvän mielipidejyrän jalkoihin.
Näkemykset ja teoriat usein vähintäänkin hipaisevat totuutta, mutta eivät kuitenkaan ole välttämättä 100% totuus. Ne ovat henkilöiden omia näkemyksiä asioiden kulusta, ja näkemyksistä voi olla montaakin mieltä (ja niin sen pitääkin olla). Pelkään, että Linkola on oikeassa monessakin asiassa, joiden suhteen on helppo sulkea silmänsä. Olen samaa mieltä joissain hänen näkemyksistään (kuten että ihmisiä on liikaa ja että ollaan menossa ympäristön kannalta huonoon suuntaan, ja jotkut luonnon pelastamistoimet vaatisivat ehkä radikaalejakin keinoja), mutta on toki ajatuksia, joista en ole samaa mieltä. Osa hänen ajatuksistaan on tosi herätteleviä, ja saatan vieläkin pohtia, että mitä jos... mutta en kuitenkaan missään nimessä voisi olla niin synkkä ja pessimistinen ajatuksissani kuin hän on, mikä johtuu ehkä siitä, että en murehdi niin paljon tilannetta vuosikymmenien päästä.
Minua kirja herätteli pohtimaan. Sikäli suosittelen kirjaa, jos ympäristöasiat kiinnostavat ja kaipaa näkemyksiä ja pohdintaa ja Linkolan ajatukset ovat ennestään tuntemattomia. En tiedä, onko juuri tämä kirja paras ensimmäiseksi hänen kirjakseen, kun muita en ole lukenut, mutta aika helppoa luettavaa tuo on juuri siksi, kun kyseessä on kokoelma teksteistä. Minä todennäköisesti luen joskus lisääkin hänen kirjojaan.
2 comments:
"Näkemykset ja teoriat usein vähintäänkin hipaisevat totuutta, mutta eivät kuitenkaan ole välttämättä 100% totuus."
Linkola ei ole älykkö siinä mielessä, että hän tarjoaisi perusjärkisten ulottumattomissa olevia analyyttisiä yhteenvetoja. Sen sijaan hän on järkkymättömän rehellinen ja illuusioton jankatessaan alati uudestaan, ettei maapallomme kestä nykyistä väestömäärää ja kulutusta. Linkolan suurimpana ansiona pidänkin sitä, että hän sanoo ääneen sen, minkä ääneen sanomista järjestelmämme ei kestä ja mitä ihmiset eivät tahdo kuulla.
Linkolan ajattelun perusta on luonnon suojelussa ja itseisarvossa sekä ihmiselämän mielekkyyden suojaamisessa. Hän haluaa romahduttaa maapallon väestömäärän ja kannattaa ihmisen paluuta takaisin agraariaikaan ja luontaistalouteen. Nykyistä järjestelmää hän pitää kestämättömänä paitsi luonnolle niin myös ihmiselle, koska se orjuuttaa ja sitoo ihmistä liiaksi. Linkola ei kannatakaan pitkää kouluttautumista ja elinikäistä oppimista ja on itsekin jättänyt opintonsa yhteen yliopistovuoteen akateemisesta perhetaustastaan huolimatta.
Sekä kirjoituksissa että haastatteluissa Linkola on nostanut esiin fyysisen työn tyydyttävyyden. Elantonsa hän on hankkinut (talvi)kalastajana. Toimessa mukana on ollut moottorireen sijasta hevonen. Tämäkin kertoo siitä, että Linkola elää niin kuin saarnaa. Häntä ei siis voitane pitää pelkkänä ideologina, vaan hän on koetellut ajatuksensa myös omalla elämällään.
Vaarini nimitti Linkolaa fasistiksi, mutta itse hän on julistautunut pasifistiksi. Kanta on sittemmin lieventynyt, mutta missään tapauksessa Linkolaa ei voi pitää sellaisena inhimillisyydestä piittaamattomana ihmisenä, jollaiseksi hänet joskus esitetään. Linkolalle näyttää olevan tärkeää kauneus, ihmisen perusluonnon mukainen elämä ja materialismin välttelyyn perustuva henkinen vapaus. Vapaudenkaipuusta kertonee sekin, että Linkola on tavannut pitää kesälomaa kuukausitolkulla, muistaakseni puolikin vuotta.
Linkola on sanonut, että rehellisen ajattelun suurin virhe on olettaa toiveensa todeksi. Nimeänkin Linkolan mieluusti realistiksi. Hän kertoo suoraan, mihin ihmiskunta on edistysuskossaan menossa ja nimeää keinot kohtalon välttämiseksi. Koska nämä keinot kuulostavat useimpien korviin julmilta, Linkola joutuu kantamaan yllään leimaavaa viittaa.
Ihmisillä on pinttynyt taipumus kuvitella, että kyllä asiat jotenkin ratkeavat. Kirjoissaan Linkola kuitenkin tuo toistuvasti esiin, että toiveista huolimatta mikään ei ole ratkennut vaan kaikki menee alati huonompaan suuntaan. Nykyään tämä Linkolan jo vuosikymmenet suoltama ajatus onkin varsin yleisesti hyväksytty. Jopa kapitalismiuskoisten terävin kärki hiljaa myöntää, ettei järjestelmämme perustu kestäviin keinoihin, vaan viimeistään nyt olisi keksittävä uusia ratkaisuja, jotta tulevillekin sukupolville olisi tarjota elämän arvoinen maapallo.
Kiitos, kirjoitit hyvin Linkolasta. Ei minulla ole siihen juuri lisättävää :)
Se on valitettavan totta, että ihmiset toivovat ja kuvittelevat asioiden jotenkin itsestään järjestyvän. Ehkä ajatellaan, että "kyllä jokin viisas insinööri jossain kaukana ratkaisee ympäristöongelmat", ja itse ei tarvitse ottaa vastuuta mistään ("ei yhden ihmisen teot mitään vaikuta"). Eihän se niin mene. Kyllä insinööri jotain hienoa saattaa keksiä, mutta ei se ratkaise niitä varsinaisia ongelmia näissä ympäristöasioissa. Kyllä asioiden eteen on tehtävä töitä, jotta ne voivat muuttua.
Onneksi jotain pientä heräämistä on alkanut tapahtua ihan senkin myötä, että nykyinen materialistinen, itsekäs ja stressaantunut elämänmeno ei enää (onko ikinä?) lisääkään hyvinvointia. Silti, onko iso enemmistö valmis tinkimään vieläkään ympäristön hyväksi - tuskinpa.
Post a Comment