Tätä viikkoa nyt aamulla pohdiskellessani tajusin, että olen saanut yllättävän paljon aikaiseksi. En ole mitään suuria askelia ottanut sinällään suuntaan tai toiseen, mutta olen saanut otettua pieniä askeleita, hoidettua asioita siten, että suunta on hyvä ja oikea. Tuntuu kivalta. Ei se vauhti, vaan liike ja suunta.
Olen tosin törmännyt nyt siihen, että minun täytyisi tehdä päätöksiä yllättävän moniin asioihin liittyen (esim. terveysasiat ja opiskelu), ja siinä minä en ole hyvä! Joskus harvoin saan tehtyä isohkoja päätöksiä helposti joko siksi, että toinen vaihtoehto on selkeästi tosi hyvä tai tosi huono, tai valinnan seuraukset ovat helposti nähtävissä. Usein kuitenkin päätöksen seuraus on kuin sumussa ja pitäisi vain rohkeasti valita, mitä minä en millään osaa tehdä.
Usein hapuilenkin johonkin suuntaan stressin kieppuessa vatsassani päiväkausia ja teen viime hetkellä jonkinlaisen ahdistuneen pakkopäätöksen. Ehkä keskimäärin päätös on ollut useimmiten kelvollinen tai hyvä, mutta silti en uskalla luottaa päätöksentekokykyyni. No, ehkä saan päätettyä nämäkin kiperät kysymykset, kun paneudun asioihin ajan kanssa. Sen olen kuitenkin huomannut, että tärkeintä on päättää, koska myös valitsematta jättäminen, päättämättömyys on päätös, ja se on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto. Se on ajautuminen kuolleen kalan lailla vaihtoehtoon, joka yleensä on etukäteen nähtävissä ja jota en ainakaan halua.
Asiasta ihan toiseen: näin toissayönä unta, että olin jossain auton kaltaisessa kulkuneuvossa, jossa pelkäsin käärmeitä. Siinä kulkuneuvossa oli nimittäin useampikin käärme ja tunsin kuinka ne luikertelivat penkkini ja selkäni välistä niin, että pahaa teki! Pelotti ihan tolkuttomasti! En löytänyt netistä mitään selkeää tulkintaa käärmeelle unessa, mutta jotenkin minusta tuntuu, että saatan ehkä tietää, mikä "käärmeeni" tällä hetkellä on. Ellei se sitten tarkoita jotain ihan muuta, mistä noista tietää ;)
5 comments:
Hienoa, että olet voinut kokea onnistuneesi kuluneella viikolla!
Mulla oli muutama viikko sitten tollanen käärmeuni kanssa. Siinä seisoin kadulla sadevesiviemärin ritiläkannen päällä ja ritilöiden välistä luikerteli 3 käärmettä nilkkojeni juureen - no nyt luulen tietäväni, mitä ne käärmeet olivat...:)
-Janne-
Muut pitävät minua melko rohkeana, sillä he ovat nähneet minun tekevän isoja päätöksiä. Mutta he eivät näe sitä, että teen isoja ja rohkeita päätöksiä vain pakon edessä. Viimeisenä paniikkiratkaisuna repäisen isosti, kun en enää muutakaan pysty tekemään. Se ei ole rohkeutta, se on panikointia.
No, mutta ratkaisut tulevat kuitenkin tehdyksi, enkä jää ikuisesti kahden tilan vaiheille. Tsemppiä isoihin päätöksiin, ne eivät koskaan ole helppoja! :)
Janne: onnistuminen kyllä ilahduttaa. Kuulostaa kyllä kamalalta tuo sinunkin käärmeunesi. Joistain unista kyllä heti oivaltaa, että ne liittyvät johonkin elämässä meneillään olevaan.
Hehkuvainen: niin, ei kai tuo rohkeutta ole, jos viime hetkellä tekee paniikkiratkaisun. Tuo kuulostaa kyllä kovin tutulta itsellänikin, ratkaisuja teen, mutta millä perusteella... No, pääasia, että jokin ratkaisu tosiaan tulee.
Kiitos tsemppauksestasi, sitä tarvitaan!
oisko pippeli?
Tuskin on.
Post a Comment