Monday, December 22, 2008

Salainen päätös

Olen pitkän pohdinnan jälkeen päätynyt erääseen päätökseen, josta en aio hiiskua kenellekään mitään. Syy tähän on se, että jos puhuisin päätöksestäni jollekin, toinen todennäköisesti yrittäisi kääntää päätökseni, ja sitä en halua, koska asia on muutenkin ihan riittävän vaikea minulle. Se, että kuitenkin täällä ylipäätään mainitsen asiasta kertoo kyllä jonkinlaisesta tarpeesta avautua asiasta, mutta en aio enkä halua puhua siitä.

Minä jahkailen ja stressaan vaikeita päätöksiä ihan tolkuttomasti. En ole mikään mestaripäättäjä, kaukana siitä. Mitä vaikeampi asia, sitä enemmän jahkailua ja unettomia öitä on tiedossa. Päätöksen jälkeen tulee kuitenkin suuri helpotuksen tunne ja se on sinällään ihan mukavaa. Tosin, kun tekee päätöksen asiassa, joka on äärimmäisen iso ja vaikea minulle, ja jonka seurauksia ei täysin tiedä, niin tokihan se myös surettaa ja kauhistuttaa. Loppujen lopuksi yksinhän täällä ollaan, joten jotkut asiat on vain kestettävä.

Ei päätökseni päällepäin tule näkymään mitenkään kuin ehkä jonkinlaisena surullisuutena ja vetäytymisenä. Lähinnä se kulkee mustana möykkynä, eräänlaisena tiedostamisena sisälläni. Voihan olla, että sattuman oikusta se muuttaa muotoaan tai minulle tulee halu muuttaa sitä. Kaikkihan on toki mahdollista ja harva asia on loppujen lopuksi lopullista.

5 comments:

Tilulei said...

Et halua lapsia.

Nan said...

Arvauksesi meni väärin. Kyse on ennemminkin sellaisesta asiasta, jossa koen olevani selkä seinää vasten nurkaan ajettuna ja tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja. Kyse ei siis varsinaisesti ole "halusta", vaan pakosta.

Tilulei said...

"on vain huonoja vaihtoehtoja"

Helppoahan elämä olisikin, jos se tarjoaisi aina hyvän, kohtuullisen tai edes tyydyttävän vaihtoehdon. Tosiasia kuitenkin on, että hyvässäkin elämässä on usein paha olla.

Missä on elämää, siellä on kipu. Mitä enemmän liikkuu ajattelevien ihmisten seurassa, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, ettei elämässä ole vähäisintäkään mieltä. Me olemme tyhjiä sattumia tyhjässä maailmankaikkeudessa. Tämän tyhjyyden keskellä yritämme geeniemme pakottamina löytää merkitystä, vaikka ehdottomasti rationaalisin ratkaisu olisi itsemurha. Se ratkaisisi kivun ja kärsimyksen ongelman.

ipo said...

Oi, kuulostaapa surulliselta. :( Koita jaksaa! Selkä seinää vasten "päättäminen" on ankeeta. Toivotan sulle paljon voimia ja rohkeutta!

Nan said...

Ipo: kiitos! On kyllä käsittämättömän inhottavaa, kun on vain huonoja vaihtoehtoja :(