Minun heikkoutenani ovat kirpputorit. Rakastan niissä kiertelemistä ja aarteiden etsimistä. On aina yhtä jännittävää astua sisään ja miettiä, miten päin paikan kiertäisi ja sitten käydä pöytien kimppuun - mitähän kivaa löydän tällä kertaa?
Kaupoista yleensä tietää suunnilleen, mitä löytää ja saa (eli useimmiten en löydä itselleni mieluisia tuotteita, vaikka kiertelisin tuntikausia), joten shoppailua kaihtavana etsin mieluusti jännitystä ja mielenkiintoa käytetyistä tavaroista ja vaatteista. Usein en löydä mitään "uutta", mutta joskus löydän itselleni parilla eurolla uuden lempipaidan tai jonkin hyödyllisen tavaran. Kukkarokin kiittää ja mieli jää hyväksi, kun en ole tuhlaillut hirmuisia summia johonkin pieneen käyttöjuttuun, joka on todennäköisesti pienin käsin kiireellä väkerretty puoli-ilmaiseksi huonoista osista/raaka-aineista Kiinassa.
Ja kyllä, onhan kirpparillakin olevia tavaroita väkerretty Kiinassa, mutta ne sentään ovat kiertäneet jonkun kautta ja kivasti halventuneet sen myötä. Tuen kierrätystä ja samalla joku saa muutaman lantin vanhoista vermeistään, mikä voisi olla sen parempaa shoppailumaailmassa? :)
Kirpparit ovat tuoneet kuitenkin minulle myös ongelman: kun halvalla saa, tulee ostettuakin helposti. Varsinkin vaatekaappini pursuilevat uhmakkaasti vaatevuorista, joiden karsiminen ei kuulu itselleni helppoihin askareisiin ("entä jos vielä tarvitsenkin tuota paitaa?!").
Romuprojektin tämän viikkoinen askereeni liittyykin vaatteisiini. Heivaan kaapistani kaksi vaatetta pois (ei pitäisi olla vaikeaa!) ja sen lisäksi vielä yhden lisää, kun kerran sorruin kirppariostokseen viime viikolla (löytyi kiva takki kahdella eurolla ja ostin, vaikka minulla on ennestäänkin "jokunen" takki).
En tiedä, miten ratkaisisin sen ristiriidan, että haluaisin kierrellä kirppareilla, mutta en halua yhtään lisää täytettä vaatekaappiini ennen kuin siellä on oikeasti tilaa. Ajattelin ensimmäiseksi askeleeksi sitä, että heitän ison läjän vaatteitani laatikkoon ja varastoon, jolloin en ole lopullisesti heittänyt niitä pois (mielelle helpompaa luopumista), mutta jos en niitä muutamaan vuoteen enää kaipaakaan, niin saan ne ehkä heitettyä joskus lopullisestikin kierrätykseen... ehkä. Ainahan niitä tosin voi tarvita, vaikka sitten eläkkeellä.
6 comments:
Heh, ratkaise asia siten, että ala ostella vaatteita mulle! :D Mä kun en juuri koskaan ehdi kirppareille, vaikka haluaisin. Voit ostaa fiiliksen mukaan mitä vaan ja mun on vain pakko tyytyä valintoihisi. :D
(No ei, vitsi.)
Jos olisi paaaaljon aikaa (eli näillä näkymin saa odotella) olisi mukava tehdä kaverin kanssa jollain paikkakunnalla kirpparikierros. Jossain paikassa voisi sitten koota toiselle omasta mielestään sopivan asukokonaisuuden ja katsoa, mitä toinen tuumaa :) Olisi kiva suunnitella asu toiselle ja sitten nähdä, mikä toisen mielestä sopisi minulle :)
Ajanpuute "onneksi" tosiaan rajaa kirppariostosintoa.
Tuommonen kaverin vaatettamis-leikki olis varmaankin kiva! :) Kirpparilla jopa edullinenkin hupi!
Juu, leikkiminen on kivaa :) Näin aikuisena sitä voi vain harrastaa tosi harvoin :( Ajanpuute...
Niinpä, leikki on (liian) harvinaista herkkua.
Katsoin eilen erään suomalaisen, naispuolisen taiteilijan tekemän videoesityksen, joka oli mun mielestä puhdasta leikkiä. Olin ERITTÄIN kateellinen! Joku voi leikkiä työkseen!! Vielä apurahan turvin! (No, onhan tuo hyvinhyvin harvojen etuoikeus - ehkä siksi sitäkin kadehdituttavampaa.)
Oi että, ymmärrän hyvin. Niin mielellään itsekin leikkisin työkseni (enkä nyt tarkoita lasten kanssa leikkimistä) tai edes tekisin jotain, jolla olisi jokin aito ja oikea merkitys. Harvallapa moiseen mahdollisuutta taitaa olla.
Post a Comment