Ärs! Olen kiukustunut itseeni. Ensin olen soutanut ja huovannut erään asian kanssa ainakin alkuvuodesta lähtien. Kuukausi-pari sitten sain tehtyä päätöksen (hurraa, oli jo aikakin) ja nyt se päätös pitäisi saattaa käytäntöön. Vaan kun mitään ei tapahdu. Ei mitään muuta kuin päivästä toiseen seuraavaa loputonta vatvomista.
"Teen sen ensi viikolla/huomenna/ihan kohta." Tuo lause on tullut pääni sisällä erittäin tutuksi. Pitäisi ja pitäisi, vaan ei. Käytännössä minun pitäisi saada vain avattua suuni ja kerrottua asia ja sitten se ei enää olisikaan omissa käsissäni. Lopputulos voi olla ihan mitä vain, mutta tietysti toivon oman toiveeni menevän läpi. En tiedä hyvää syytä, miksi ei menisi. Epäonnistuminenkaan ei haittaisi, kun olen kuitenkin tehnyt jotain. Tehnyt, ollut aktiivinen toimija.
Mutta kun en saa otettua askeleita ja sanottua sanottavaani. Mikä ihme siinä on niin vaikeaa?! No, tiedän kyllä vastauksenkin, mutta siinä ei ole mitään sellaista, mikä puolustaisi jahkailuani.
Tarkoituksenani on ottaa ensimmäinen konkreettisempi askel tielläni kohti itselleni mieluisampaa elämää. Se on ehkä hivenen vastaan sitä, mitä "yleisesti" tehdään, mikä ehkä on syynä siihen, että en "uskalla" ottaa askelta. En uskalla, kun tunnen paineen toimia "niin kuin pitäisi", ajautua sen elämän mukana, joka minulle on "annettu". Tarvitsen nyt itsestäni aktiivisemman otteen elämääni!
Teen sen ensi viikolla. Teen, oikeasti. (En voi hoitaa asiaa tällä viikolla itsestäni riippumattomista syistä, oikeasti.)
4 comments:
Usein "puuhakas minä" mitätöi "toimijaminän" aikeet leimaamalla ne eräänlaiseksi pinta- ja miellyttämistoiminnaksi. Tässä tapauksessa tuntuu kuitenkin siltä, että vaikeus on (uskaltaa) ottaa tuo ratkaiseva pieni askel pieneen tuntemattomaan. Minulla on samankaltainen tilanne ensiviikolla, enkä tiedä, miten käy, otanko nyt pienen askeleen, joka voi johtaa isoonkin muutokseen.
Huui, kuulostaa pelottavalta! (Kun mietin siltä kantilta, että mitä ne elämää muuttavat sanomiset voi mahdollisesti olla... mitä ne olis esim. omalla kohdallani: AIKA ISOJA ASIOITA.)
Tsemppiä siis ihan miljoonasti!!!
Tee se!!
Aamu: minusta tuntuu, että useimmiten tällaiset tarkkaan harkitut muutokset ovat jälkeenpäin ajateltuna olleet ratkaisevan tärkeitä ja positiivisia muutoksia. Etukäteen usein vain pelkää suuren virheen tekemistä, mikä estää toimimasta ja pitää totutussa ja turvallisessa, vaikka se ei enää palvelisikaan omaa hyvinvointia. Ei kuitenkaan etukäteen voi tietää, onko muutos positiivinen vai negatiivinen, pitäisi vain uskaltaa kokeilla... Tsemppiä omaan koitokseesi! Etköhän jo tiedä, onko suunta sinulle oikea :)
Ipo: Kiitos :) Minulla kyse ei ole mistään järisyttävän suuresta asiasta käytännön elämässä. Lähinnä muutos on suuri henkisesti. Ehkä tällainen pieni uskaltaminen lisää uskallusta tulevaisuudessa...
Hehkuvainen: kiitos! :) Teen!
Post a Comment