Thursday, December 02, 2010

Pientä puuhastelua

Aika tuntuu kuluvan todella nopeasti. Talvi on taas tullut ja pian on joulukin. Olen ollut tyytyväinen siitä, miten tasapainossa kalenterini on viime viikkoina ollut. Minulla on ollut juuri sopivasti tekemistä, vieläpä sopivan vaihtelevia tekemisiä. Olen tehnyt töitä, lueskellut kirjoja, liikkunut, nukkunut hyvin ja nähnyt ihmisiä. Olen alkanut jopa neuloa.

Juuri nyt tuntuu hyvältä tehdä kiireettömästi paljon, koska se estää minua murehtimasta ja pelkäämästä tulevaa. Toisaalta pysähtymisen hetketkään eivät ole lainkaan ikäviä, vaan saan paljon irti niistäkin. Pidän tästä hyvästä tasapainosta, mikä nyt vallitsee, ja toivonkin, että tämä tietynlainen aktiivinen vire jatkuisi myös ensi vuonna.

Osittain tämä aktiivinen vire johtuu lähestyvästä joulusta, joten toivon, että ensi vuosi ei tuo tullessaan liiallista paikalleen jämähtämistä yksinäisyyden kera. Luotan kuitenkin siihen, että kaikki sujuu riittävän hyvin. Jos minä en luota siihen, kuka muka luottaisi puolestani?

--
En ole neulonut vuosiin, joten olen aloittanut mahdollisimman helposta päästä eli säärystimistä. Muistin oikean silmukan helposti, mutta nolosti tunnustan, että nurjaan silmukkaan etsin ohjetta netistä. Vielä suuremmaksi häpeäkseni tunnustan, että en ymmärtänyt ohjeita. Ihmettelin tovin, miksi en enää muista mokomaa silmukkaa, kun aikanaan olen tehnyt niitä paljon, joten otin säärystimenalkuni käteeni, tyhjensin pääni ja annoin käsieni tehdä. Ja kappas, nurja silmukka löytyi! Jostain liikemuistista tuo varmaankin tupsahti, kun en ajattelemalla sitä millään keksinyt. Pitäisi luottaa myös kehon viisauteen, ei pelkästään älylliseen pohdiskeluun.

Olen nyt hirmu innostunut neulomisesta, joten pitää alkaa etsiä helppoja ohjeita. Aikanaan minulla ei ollut kärsivällisyyttä suunnitella ja tehdä tekeleitäni loppuun, mutta uskon nyt "aikuistuneeni": luultavasti saan jopa joskus jotain valmista! (Kun nyt ensin oppisin tekemään edes jotain perusjuttuja...)

3 comments:

trina said...

Jotenkin kirjoituksistasi on huokunut viimeaikoina, että olet löytänyt jotain uutta tasapainoa tai näkökulmaa elämään mikä on hieno juttu. Olosuhteille, ympäristölle, muille ihmisille, yhteiskunnan arvomaailmalle yms. ei monestikkaan mahda mitään, mutta jos löytää omaan elämäänsä tärkeitä asioita, arvoja, tasapainoa, on helpompi elää sen kaiken ympärillä olevan vähemmän kivan keskellä. En tiedä osasinko ilmaista oikein mitä tarkoitin, mutta uskon että ymmärrät.

Varo, neulomiseen jää helposti koukkuun :)

Pellon pientareella said...

Tehdä paljon kiireettömästi kuulostaa hyvältä! Minulla ainakin tekeminen = hyvä olo, koska masennus eri asteillaan on se, joka passivoi eikä mitään saa tehtyä. Mutta että tekee hitaasti, itseään armollisesti kohdellen, leikitellen, ilman liian korkeita tavoitteita tai kriteereitä, siitä minäkin pidän ja siihen pyrin. Hyvää talvea sinulle!

Nan said...

Trina: Ymmärrän hyvin :) On totta, että tunnen löytäneeni jotain uutta tasapainoa. En tiedä, mistä se tuli ja miten, mutta ehkä se on kasvun tulosta... tai jotain. Nyt on kuitenkin parempi olla. Neulominen on kivaa, pitää alkaa silmäillä uusia, helppoja ohjeita ;)



Pellon pientareella: minulla on tuo ihan sama, että tekeminen tuo hyvää oloa ja nimenomaan kiireetön tekeminen. Paikallaan on hyvä olla silloin, kun siltä tuntuu, mutta muuten pieni puuhastelu voittaa. Masennuksen myötä kulku usein hidastuu, jolloin on entistä enemmän aikaa negatiivisten, paikallaan olevien ajatusten pyörittämiseen. Se ei ole itselleni oikein hyväksi. Kiitos ja ihanaa talvea sinullekin!