Saturday, October 20, 2012

Nukkumisesta riippumaton väsymys

Toisen ihmisen väsymystä voi olla vaikea ymmärtää. Minäkin olen monet kerrat sanonut ihmisille, että nuku, jos väsyttää! Olen jopa tiennyt sen olevan tyhmää, koska aina ei voi vaikuttaa nukkumiseensa liittyviin asioihin siten, että unta saisi riittävästi. Voi olla pieniä lapsia pitämässä hereillä tai stressiä ja unettomuutta. Joskus voisi vain vaieta osanottavasti tai sanoa jotain järkevämpää, mutta suu saattaa toimia ennen ajatuksia (ainakin itselläni).

Erityisen vaikeaa on ymmärtää väsymystä silloin, kun voi nukkua paljon. Eli nyt on kyse omasta väsymyksestäni. Tokihan sellaista on vaikea ymmärtää, mikä ei välttämättä näy päälle. Oletushan on, että kun kulkee ja toimii, sanookin joskus jotain, on toimintakykyinen, vaikka taustalla olisi kovastikin ponnistelua. Miten nukkumisesta riippumatonta väsymystä voi ymmärtää, kun se on niin outo ja käsittämätön asia? Enhän itsekään ymmärrä sitä.

Näytän usein kuulemma väsyneeltä. Se ei ole ihme, kun ajattelee, miltä minusta tuntuu. Olen aina joko väsynyt tai tosi väsynyt. Väsyneenä toimintakykyni on ihan kohtalainen, koska nykyisessä elämäntilanteessani pystyn hyvin toimimaan omaan tahtiini ja lepäämään silloin, kun haluan. Tosi väsynyt minusta tulee, kun joudun puristamaan hieman enemmän (erityisesti itselleni epämieluisia asioita) ja epätahtiin itseni kanssa.

Tosi väsyneenä ajatukseni alkavat jo tahmata ja hidastun. En jaksa seurustella ihmisten kanssa. En jaksa huomioida ympäristöäni. Minusta tuntuu, että nukahdan. Kaikki tuntuu hankalalta. Minun pitää päästä kotiin. Käyttäydyn siten, että ihmiset pitävät minua ehkä tylynä, tältä on ainakin näyttänyt.

Voin kertoa, että minua ärsyttää tämä väsymys! Se on kestänyt jo ainakin pari vuotta eikä loppua näy. Kesällä voin paremmin, kun mitkään arkivelvoitteet eivät vaatineet huomiotaan. Nyt syksyllä olen huomannut, että en pysty ihan täysin siihen suoritustasoon kuin pitäisi, mutta onneksi kuitenkin aika hyvään tasoon. Jatkossa täytyisi puristaa ehkä hieman enemmän.

Koen, että lääkäritie on kuljettu loppuun. Olen käynyt verikokeissa yms. ja mitään ei ole löytynyt. Seuraava askel olisi mielialalääkkeet (luonnollisesti, kun tutkia ei haluta), vaikka koen itseni enemmän sairaaksi kuin masentuneeksi. Älytöntä. Täytyy siis pärjätä itse.

Toisaalta tiedän jo, mitkä asiat väsyttävät minua ja miten saan itseni hieman pirteämmäksi. Yritän toimia niissä rajoissa, mutta se väli on niin kapea, että siinä on vaikea pysyä. Olen kokeillut myös vitamiineja, ravintovalmisteita ja ruokavalion hiomista, mutta tässä hyvän linjan löytäminen on vielä kesken. Jatkan etsintöjäni.

Jos jotain hyvää yrittää tästä tilanteesta etsiä, niin nukahtaminen ei tuota minulle mitään vaikeuksia. Voisin nukkua vaikka kuinka paljon ja vaikka koko päivän (en ole kokeillut, mutta siltä tuntuu). Näen myös paljon unia, jotka ovat joskus hyvinkin viihdyttäviä tai ajatuksia kirkastavia. Mielikuvitusta minulta ei unieni perusteella näytä puuttuvan.

Tällainen väsymys on tosi inhottavaa, mutta ainoa keino selvitä sen kanssa on ottaa itse vastuu itsestään ja omasta olostaan ja elää mahdollisimman paljon sen mukaan, että selviää. Minusta on kurjaa kärsiä tällaisesta vaivasta, josta en viitsi muille juuri mainitakaan, koska ei sitä ymmärrettäisi. Tällainen "laiskuushan" paranee nukkumalla. Paranisikin.

11 comments:

Marmustoi said...

En tiedä, mikä on väsymyksesi historia ja missä tilanteessa se alkoi, mutta itse yritän aina palata alkulähteille. Sieltä löytyy yleensa se vinkki, jota voisi lähteä käärimään. Jos sulkee sairaudet pois, jäljelle voi jäädä esimerkiksi suru, jota ei ole ehtinyt tai kyennyt suremaan tai vaikkapa itselle vieraat pyrkimykset. Voi auttaa, jos voi puhua avoimesti jonkun kanssa noista asioista. Ja levätä silloin kun väsyttää - sehän on elimistön hieno ratkaisu väsymykseen.

Hehkuvainen said...

Onkohan pitkäaikainen väsymysoireyhtymä (myalginen enkefalomyeliitti) juuri tuollainen? Tosi kurjalta kuulostaa. Tsemppiä!

Anonymous said...

Mikäli TSH -arvosi on yli 2, syytä ei tarvitse kauempaa hakea. (Siis kilpirauhasen toimintahäiriö, mikä on hyvin yleinen.)

Nan said...

Marmustoi: kiitos viisaasta vinkistäsi. Olet oikeassa, että alkulähteille kannattaa mennä, koska sitä kautta voi lähteä parantamaan/parantumaan. Näen itse hyvin, missä alkoi mennä pieleen, milloin väsymys alkoi lisääntyä. Tiedän, mitkä tekijät vaikuttivat asiaan. Ei voi ihan varmaksi sulkea sairauksia pois, mutta luultavasti kyse on väsymyksestä, jonka lähinnä minä itse voin hoitaa pois. Puhuminen auttaisi hälventämään huolta ja selventämään ajatuksia.


Hehkuvainen: olen lukenut tuosta vaivasta, mutta en osaa varmaksi sanoa, että kyse voisi olla tuosta. Väsymystä voi aiheuttaa niin moni asia. Esimerkiksi lisämunuaisten uupumuskin sopisi. Yhteistä monille väsymystä aiheuttaville vaivoille on kuitenkin moni itsehoitokeino. Kiitos tsempeistä!


Anonyymi: kiitos vinkistä. Oikein varta vasten tarkistin arvoni, mutta ei TSH-arvoni ole yli kahden.

Huopalintu said...

En tiedä onko tuo väsymyksesi samanlaista, mistä olen itse joskus kärsinyt, mutta vuosia sitten olin tosi uupunut, voimaton ja lamaantunut. Mieli tuntui olevan olosuhteisiin/elämäntilanteeseen nähden suht ok tai niin ainakin luulin. Ajattein silloin, että olen fyysisesti sairas. Havahduin huomaamaan, että jokin tietynlainen positiivinen tapahtuma, hetki muutti väsymykseni aina pois ja olin pirteämpi. Esim. hyvän ystävän seurassa, kun oli kivaa tekemistä ja hyvää seuraa, väsymys kaikkosi. Olin ilmeisesti pyörinyt itseni ja ongelmieni ympärillä niin kauan ja paljon, että olin tilanteeseen väsynyt huomaamattani. Koin silloin tilanteeni ja mahdollisuuden muutokseen hiukan toivottomaksi. Käytin vähän aikaa mielialalääkkeitäkin, mutta en huomannut niiden mitenkään auttavan, joten lopetin ne. Vasta myöhemmin, kun elämäntilanne hiukan muuttui ja aloin tulla enemmän tasapainoon itseni kanssa (jouduin käymään läpi ja työstämään itseeni liittyviä asioita aika syvästikkin, kylläkin itsekseni ilman terapiaa, joka olisi voinut olla hyvä) huomasin voimien ja samalla elämänilon palautuvan vähitellen.

Asioita eteenpäin vievä työstäminen auttoivat minulla. Joku kaverini on löytänyt hyvän terapeutin ja päässyt niin eteenpäin, itse olen käyttänyt muita tapoja, lähinnä hyvää, ns. terapiakirjallisuutta lukemalla ja asioista juttelemalla hyvän ystävän kanssa.

Huopalintu said...

Niin piti vielä tarkentaa, että olen samaa mieltä Marmustoin kanssa, että asioiden alkulähteille meneminen voi auttaa. Helposti sitä velloo ongelmissa pääsemättä niissä eteenpäin, mutta jokin ulkopuolinen apu voi auttaa työstämään asioita niin että tulee todellisista ongelmalähteistä tietoiseksi ja löytää ulospääsyn eteenpäin, muutokseen.

Nan said...

Trina: kiitos kommenteistasi! Kirjoittamasi kokemuksestasi on hyvin valaiseva. Olen nimittäin alkanut epäillä, että itselläni on jotain tuon suuntaista... Minulla on toki asioita, jotka vaativat työstämistä, menneitä ikäviä asioita yms. Toisaalta olen viime vuodet tehnyt arkisin lähinnä asioita, jotka eivät innosta, kiinnosta tai mitenkään sykähdytä. Ennemminkin arjet ovat olleet velvollisuuksien suorittamista itsestäni niskasta kiinni pitäen.

Tosi innostavia ja iloisia hetkiä minulla on ollut hämmästyttävän vähän, mutta yhteistä niille on ollut se, että olen pääsääntöisesti ollut vähemmän väsynyt silloin. Joskus toki on väsyttänyt, mutta kyllä se väsymyksen raskas huntu on painanut enimmäkseen silloin, kun olen puskenut arkiasioita eteenpäin. Ja taas eteenpäin. Jne.

Taidan tarvita lähinnä asioita, jotka innostavat ja kiinnostavat minua. Tekemistä, joka haastaa sopivasti ja tukee kasvuani ja voimaannuttaa. Sinänsä yksinkertaista, mutta siirtyminen arjen ikävästä puurtamisesta kiinnostaviin asioihin on tosi haastava.

Toisaalta se, että en oikein jaksaisi suuressa määrin tehdä enää tylsiä ja itseäni kiinnostamattomia asioita kuulostaa jotenkin laiskalta tai lapselliselta valittamiselta. Kyllähän aikuisen pitäisi jaksaa ja pystyä (tämähän on kai se yleinen oletus). Otteeni omasta niskastani on vain ollut jo vuosia niin vahva, että en yksinkertaisesti jaksa enää pakottaa itseäni. Kyllä asioiden pitäisi sujua joskus omalla painollaankin. Näin se vain on.

Huopalintu said...

Tuossa kirjoittamassasi on paljon tuttua. Tiedän tunteen, kun elämän suorittaminen alkaa viedä voimia. Silloin ei jaksa edes tehdä niitä mukavia asioita, jotka antavat voimaa, virkistävät.

Tuo ajatus, että aikuisen pitäisi jaksaa ja pystyä on tuttu. Jotenkin tuntuu, että jotain on mätänä työelämässä, kun osa ei vaan jaksa. Silloin ei kannata syyllistää itseään. Jos työ on ihmiselle sopiva, silloin sen pitäisi olla myös sopivasti raskasta eikä tympäisevää tai muuten liiaksi voimia kuluttavaa.

Ei ainakaan kannata antaa tilanteen mennä liian pitkälle, niin että totaalinen lamaannus tulee. Itse olen kokenut hyväksi sen, että on ollut aika, jolloin olen luvannut itselleni jättää kaiken ikävän velvolisuuden ja päässyt rauhassa ajan kanssa löytämään niiden kivojen asioiden kautta voimavaroja. Samalla on kuin huomaamatta tullut työstettyä niitä menneisyyden asioita, jotka ovat kaivanneet huomiota.

Voi olla tietysti vaikea järjestää sellaista mahdollisuutta (varsinkin taloudellisesti), että on tekemättä mitään tuottoisaa. Mutta ei pakosta puurtaminenkaan hyödytä pidemmän päälle, jos tuntuu siltä että se vie uupumukseen.

Toivottavasti tilanteeseesi köytyy jokin sopiva ulospääsytie. Toivon niin todella. Tiedän miten tukalaa on, jos elämäntilanne junnaa paikallaan.

Voi, tästä aiheesta voisi jatkaa vaikka kuinka paljon.. :)

Nan said...

Trina: kiitos ajatuksistasi! Ja kyllä, tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka :) Kyllähän jotain täytyy olla pielessä, jos töissä ei jaksa. Kaipa se vika yleensä on työssä, työpaikassa tai työn sopivuudessa, minkä toteaminen on se helpompi vaihe. Muutoksen tekeminen onkin se hankalampi juttu. Harva voi esim. työpaikallaan vaikuttaa asioihin siten, että työ olisi itselle sopivampi.

Minulla oikeastaan oli viime kesänä aika (tosin rajattu), jolloin minun ei tarvinnut suorittaa velvollisuuksia, vaan pystyin elämään omaa elämääni tehden omia juttujani. Se oli tosi avartavaa. Toki maksoin tuosta, eli elin säästöilläni. Tuo taloudellinen puoli onkin se haaste. En voi loputtomiin elää säästöilläni, vaikka ne vielä ovatkin hyvä turva. Toisaalta kyllä tässä yhteiskunnassa pärjää useimmiten aika hyvin. Ne täysin tulottomat tilanteet ovat aika harvinaisia ja koskettavat kai lähinnä opiskelijoita (mikä siis itsekin olen).

Opiskelen viimeisiä pakollisia opintoja ja se on ollut kivireen vetämistä, mutta toki paljon parempaa kuin aiempi työni. Seuraavan vaiheen pitäisi olla töihin paluu ja sen ohessa viimeistellä viimeiset kurssini... Tuo yhtälö on ajatuksenakin katastrofi. Kieltämättä tilanteen muuttamisen haasteellisuus puristaa päätäni, mutta olen kehitellyt vaihtoehtoja, joista yritän jonkin saada toteutettua... Haastavaa on, teen mitä teen. En kuitenkaan halua enää törmätä seinään, lamaantua ja masentua. Se tie on huonoin vaihtoehto eikä johda mihinkään.

Kiitos kannustuksestasi! Kyllä tämä tästä, pyrin luottamaan siihen, että asiat järjestyvät :)

Anonymous said...

Itsellä löytyi juuri samanlaisen väsymyksen taustalta endometrioosi :(

Nan said...

Anonyymi: voiko se tuohonkin liittyä :( No, hyvä, että löysit selityksen väsymykseesi, vaikka endometrioosi kamala asia onkin.