Thursday, February 21, 2013

Muutos vuorokausirytmiin

Olen täälläkin välillä kaipaillut, että saisinpa muutettua vuorokausirytmiäni aikaisemmaksi. Olisi mukavaa herätä pirteänä aikaisin ja nauttia aamuhetkistä rauhassa. Illalla voisikin nukahtaa aikaisin, kun ei silloin enää muuta jaksa tehdäkään.

Uuden työn myötä päätin panostaa nukkumiseen. Tavoitteenani oli nukkua riittävästi, jotta viikko ei kuluisi univelassa hortoillessa ja perjantait menisi kanttuvei-fiiliksissä. Siispä aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Myös viikonloppuna.

Tämä rytmi on vaatinut opettelua. Minun on helppo mennä aikaisin nukkumaan, mutta viikonloput ovat olleet haaste. En käytä viikonloppuna herätyskelloa (pitäisiköhän?), joten nousen ylös mihin aikaan sattuu. Välillä nukun selvästi liian myöhään ja se tuntuu olossa pöpperöityneisyytenä. Välillä nousen aikaisin ja olen pirteä. Haasteena on tietää, mihin aikaan olen nukkunut riittävästi. Herään nimittäin aina varsin väsyneenä. Heräämiseeni kuluu 2-3 tuntia, jonka jälkeen tiedän, nukuinko riittävästi. Toki iso univelka tuntuu heti herättyänikin.

Viikonloppu viikonlopun jälkeen olen hiljalleen kehittynyt. Viime viikonloppuna heräsin jo oma-aloitteisesti 7-8 välillä. On vain käsittämätöntä, miten vaikeaa voi olla käsittää se, että tuohon aikaan on mahdollista herätä siten, että on nukkunut riittävästi. Olen aina pitänyt kriittisenä aikana klo 8.30-9.00: vain siihen aikaan heräämällä on nukkunut riittävästi. En ole juuri huomioinut nukkumaanmenoaikaa. En ole pitänyt iltaunia yhtä tärkeinä kuin aamu-unia, mikä on tavallaan ollut loogista, kun on tottunut heräämään aamulla puolikuolleena.

Olen ainakin yläasteajoistani asti elänyt rytmiä, jossa arkisin nukun liian vähän. Viikonloppujen yksi tärkein tavoite on ollut univelkojen kuittaaminen. Tällainen rytmi on ollut minulle luonnollista, normaali elämään kuuluva asia. Kun olen katsellut sukulaisiani ja tuttaviani, samoinhan hekin toimivat. Tämän siis täytyy olla totuus.

Paitsi että ei ole. Olen nyt vasta, tässä iässä (!), oppinut, että nukkua voi toisinkin. Periaatteessa joka yö voi nukkua riittävästi. Olen ollut yllättynyt, miten paljon tämän asian oivaltaminen ja oppiminen on parantanut arkeani, kun väsymys on pysynyt enimmäksen poissa. Ainakin se sellainen univelkainen hortoilu.

On itse asiassa tosi mukavaa tehdä iltatoimet aina samaan aikaan. On mukavaa mennä aikaisin nukkumaan. On mukavaa herätä aamulla kiirettömästi. On mukavaa, kun pääsee päivään käsiksi jo heti aamusta. Lisäksi tosi mukavaa ja jotenkin outoakin on se, että aikaa tuntuu olevan enemmän. Ainakin minusta tuntuu, että saan enemmän aikaiseksi kuin ennen.

Tämä vuorokausirytmini muutos on ollut itselleni iso hyvä asia ja osoittaa sen, miten tärkeä asia nukkuminen onkaan :)

15 comments:

Marmustoi said...

Rytminvaihdokset ovat itse asiassa aika vaikeita tehdä, koska niissähän pitää tosiaan panostaa unen molempiin päihin. Hienoa, että olet onnistunut - se takaa lisää energiaa päiviisi!

Ana said...

JOS pystyy nukahtamaan noin vaan 21-22 niin loistavaa. Mä nukahdan vasta kun aivo alkaa hyytyä, ihan sama miten univelkaista elämää elän. Eli unta palloon normaalisti vasta 00 tai 01.. Onneksi edes joskus aiemmin.

Anonymous said...

Hei Nan! Olen jo aiemminkin pari kertaa todennut täällä, että meillä on uskomattoman samanlaisia asioita meneillään samaan aikaan elämässä. Välittä tulee sellainen olo, että minulla on kaksoisolento :) Kiitokset jälleen kerran antoisista ajatuksista. Unirytmi on minullakin työn alla ja jotenkin kirjoituksesi nyt antoi ihan uutta tsemppiä! Oman unentarve on tosiaan hyvä tietää, ettei nuku myöskään liikaa, koska sitten on se sama pökkyrä kuin liian vähillä unilla :) Kohti vähemmän pökkyräistä elämää! :)

Anonymous said...

Hei Nan! Olen jo aiemminkin pari kertaa todennut täällä, että meillä on uskomattoman samanlaisia asioita meneillään samaan aikaan elämässä. Aivan kuin lukisin omasta elämästäni. Usein on tullut sellainen olo, että minulla on kaksoisolento :) Kiitokset jälleen kerran antoisista ajatuksista. Unirytmi on minullakin työn alla :) ja jotenkin kirjoituksesi nyt antoi ihan uutta tsemppiä! Oman unentarve on tosiaan hyvä tietää, ettei nuku myöskään liikaa, koska sitten on se sama pökkyrä kuin liian vähillä unilla :) Kohti vähemmän pökkyräistä elämää! :)

Anonymous said...

Pitkästä aikaa, täällä ollaan!

Tuo herääminen/nukkuminen toki on osaltaan yksilöllistä, mut jonkin verran pystyy tosiaan opettelemalla säätämään omaa "kelloaan".

Itselläni on ollut myös tämän pitkän työttömyyden aikana aina ollut aamuisin kello soimassa puoli kuuden maissa, tosin lähes joka aamu herään ennen sen soittoa. Itselläni ei useinkaan olisi tarve "sännätä" muuanne kuin metsään lenkille, mut tää on miulle sopivaa.

Joskus oon lämmittänyt saunan aamuviideltä, kesäisin se on vasitenkin ihanaa, tahi lämmittänyt takkaa ja lukenut sen lämmössä kirjaa koirat lähellä. Tai katsonut jotain elokuvaa (tää on aikasten harvinaista, paitsi että aloitin kolmannen kerran katsomaan tuota McLeod-sarjaa).

Lenkki lumisessa, pimeässä metsässä aamulla on erilainen kuin sama lenkki hyvin myöhään illalla, vaikka ulkoisesti on samannäköstä. Hassua on se, että koirani, varsinkin tuo vanhempi, ei tykkää lähteä illalla pimeällä lenkille (soon iltauninen), mut aamulla kyllä vaikka klo 4.

Hienoa Nan, että olet alkanut löytään omaa sisäistä rytminmuutosta. Palaillaan postin merkeissä! Hyvää viikonloppua!

Kuukkeli

Nan said...

Marmustoi: Kiitos! Ei tämä minullakaan onnistunut kuin pakon eli uuden työn myötä. Toivottavasti tämä nyt pysyy.


Zepa: eri ihmisillä nämä nukkumishommelit menee näköjään ihan erilailla :) Kärsin minäkin nukahtamisvaikeuksista vielä pari vuotta sitten, mutta nyt jostain syystä uni näyttää tulevan aika vaivattomasti. Se on ollut mahtavaa, osaan todellakin arvostaa sitä!


Anonyymi: kiitos kommenistasi :) Hassua kyllä tuo, että voi jonkun tuntemattoman kanssa miettiä ihan samanlaisia asioita :) Tuo nukkumisasia on ollut minulle yllättävän vaikeaa, vaikka luulisi, että kyseessä on ihan luonnollinen juttu. Opetteluksi on kuitenkin menny. Hyviä unia sinulle, kyllä se rytmi löytyy, kun sitä opettelee :)


Kuukkeli: kiva kuulla sinusta :) Minustakin tuntuu, että herätyskello voisi tosiaan toimia viikonloppunakin. Tai siis sarastusvalo itselläni. Sen voisi asettaa soimaan siten, että unta tulee riittävästi. Ei ole mitään järkeä nukkua viikonloppuna liian vähän. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että rytmi pysyy yllä eli ei hypi hereillä puolta yötä. Näyttää siltä, että oman nukahtamiseni kannalta säännöllinen rytmi on tärkää. Jos nukun pitkään jonain päivänä, illalla minun on vaikea saada unta.

Aamut on kyllä ihania :) Sikälikin on mukava herätä aikaisin, kun on muuten vielä hiljaista ja rauhallista. Tuntuu, että itsekin herää ihan erilailla, kun herää yhdessä päivän kanssa. Aamusauna kuulostaa kyllä ihanalta, varsinkin aamulenkin jälkeen. Ja lukuhetki takan ääressä koirien kanssa... ihanaa arjen luksusta. Tuollaisia hetkiä pitää elämässä olla :) Hyvää viikonloppua sinullekin!

Anonymous said...

Huomenia!

Viime yönä olin ystävien kanssa osan aikaa kotona ja osan aikaa nauttimassa ulkona. Tulin kotia kolmen maissa. Silti heräsin nyt aamulla puoli seitsemältä, ilman kelloa, enkä ole väsynyt. Sitten olisin ihan töttöröö, jos nukkuisin itselleni pitkään eli vaikkapa ysiin (sitä ei ole tapahtunut kuin kerran elämässäni, lapsosena).

Mielestäni toinen on varmasti ns iltaihminen ja toinen aamuihminen. Joku vieläpä oikeasti on pirteimmillään aina öisin, yksi ystävä aikoinaan oli tällainen ja hän tekikin yötöitä erittäin mielellään.

Nan, oletko ajatellut, että tuo nukahtamisen "helppous" nyt johtunee paljolti siitä, että siun on itsesi hyvä olla, asiat ei jää vaivaan tahi jos jotakin on, olet oppinut jättämään niitä siihen "yöpöydälle"?

Vaan kello on nyt kahdeksan, sininen hetki ulkona on ohi. Lumikko mennä vilisti hangella nyt aamulla kun hain lehden laatikosta. Sinänsä kaipaan niitä aikoja, jolloin viikonlopun lehti tuli päätien varteen, josta haimme sen koirien kans parin kilometrin päästä. Nythän se tulloo spesiaalina tuohon ihan omaan tienvarren lootaan. Arkisinhan meillä tulloo postin mukana. Silloin pidemmällä aamulenkillä varsinkin näin talvisin näki metsän jäljet, mitä yöllä olikaan tapahtunut.

Eilen seurasin hangella käydyn taistelun merkkejä. Luultavasti jokin haukka oli napannut myyriä. Siipien iskut hangella näkyi erittäin selvästi.

Nautinnollista lauantaiaamua teille kaikille!

Nan said...

Kuukkeli: kai meillä kullakin on oma rytminsä, joka toimii parhaiten juuri itselle. Hämmästyttävää, että et ole koskaan nukkunut kovin pitkään :) Ikäkin taitaa vaikuttaa unirytmiin.

Minusta oli taas ihanaa herätä puoli kasilta ja olin jopa poikkeuksellisen pirteä. Kyllähän elämäntapahtumat vaikuttavat uneenkin: kun on hyvä hetki, unikin maittaa. Stressi taas vie unen, sekä määrän että laadun. Jotain olen varmaan oppinutkin eli suhtautumaan stressaaviin asioihin toisin, tai jättämään ne yöpöydälle.

Tänä aamuna kaipasin sitä, että olisin voinut heti mennä ulos tekemään vaikka lumitöitä. Kaipaan usein tällaisina hyvinä aamuina fyysistä tekemistä. No, siivoamiseksi ja tiskaamiseksi meni.

Luonnon tapahtumien seuraaminen on taatusti antoisaa. Odotan itsekin, että pääsisin sitä tekemään.

Hyvää viikonlopun jatkoa! :)

Anonymous said...

Minä olen myös tämän viikon aikana aikaistanut vuorokausirytmiäni, en tosin omasta halustani, vaan remontin takia. Ennen aamuseitsemää pois kotoa, ja valitettavasti vasta klo 17 maissa kannattaa palata, jos haluaa että on rauhallista. Olen yllättynyt siitä, miten helppoa klo 5.30 herääminen on, kun vain saan mentyä illalla ajoissa nukkumaan, minun unentarpeellani klo 21–21.30. Muuttoon valmistautuminen ja pakkaaminen ovat kuitenkin niin väsyttävää puuhaa, että kun pitkän työpäivän jälkeen pari tuntia jaksaa vielä kotona uurastaa, onkin ajoissa valmis unten maille. Päätin, että en sotke hyvin alkanutta rytminvaihdostani nyt viikonloppuna, ja sainkin mentyä jo klo 22 nukkumaan. Mutta törmäsin tuohon samaan epäuskoisuuteen josta kirjoitit: voiko olla, että olen levännyt tarpeeksi, jos herään viikonloppuaamuna klo 7–7.30?? Piti ihan laskea, että kyllä minä yli yhdeksän tuntia nukuin, ja se on ihan sama määrä kuin entisessä vuorokausirytmissäni, kun nukuin viikonloppuisin puolestayöstä noin klo 9–10 välille. Tuntui vain todella hullulta nousta sunnuntaiaamuna ylös jo ennen puolta kahdeksaa! Luonnollinen vuorokausirytmini on kyllä sellainen, että nukun noin iltayhdestätoista aamuseitsemään, olen ehdottomasti enemmän iltakukkuja, ja olen töissä noin yhdeksästä viiteen. Saa nähdä, miten käy, kun asumistilanteeni tästä muuton jälkeen rauhoittuu, haluaisin kyllä aikaistaa vuorokausirytmiäni pysyvästi noin tunnilla. Tsemppiä sinulle vuorokausirytmisi muutokseen, toivottavasti saat pidettyä hyvin alkaneen rytmisi!

Anonymous said...

Jaahas Nan, kunhan tuo Pudan klaani povaa lumisadetta tännepäin, voit tulla etukäteen kyläileen oottaan niitä lumitöitä ;).

Eilen illalla ennen unia, joihin painuin kylläkin hiukan poikkeuksellisesti jo 20.30, jotta miulla tää aikataulu mennee tosiaan niin, että jos pidennän yöunia, teen sen ajattelemati illasta, en seuraavasta aamusta. Tää rytmi on miulla ollu lapsesta asti, ehkä opittua, ehkä ei, vaikea sanoa. En ole koskaan nukkunut esim puoleen päivään.

Ikä kyllä varmasti vaikuttaa jonkin verran, näin vanhuuden alkupuoliskolla alkaa yhä enempi aamuaurinko kiinnostaa ;).

Sen olen vuosien saatossa todennut, että jollei nukuta, ei kannata jäähä sänkyyn vaan nousta tekeen jotain joka sit väsyttäis (mihkään lenkille kannata lähteä ellei se väsytä). Eikä se "tapa" jos yhen yön valvoo, mut päikkäreitä ei siin tilanteessa kannata ottaa.

Yksi tehokas keino on muuten se, että kirjoittaa lapulle mieltä painavat asiat ennen unia ja panee sen lapun vaikka pieneen rasiaan sängyn viereen. Ei ne asiat sieltä karkaa ja useimmiten niihin löytyy myöhemmin ratkaisu tahi aika hoitaa niin ettet ees muista niitä olleen :).

Kuukkeli tahi lilliputti kuten eräs henkilö minnuu kutsui

Anonymous said...

Mikä Pudan ku piti olla Poudan...

Kuukkeli

Nan said...

Anonyymi: kiitos tsempeistä! Niinhän se usein on, että "pakko on paras kannustin" :) Pakon myötä saa helpommin toteutettua muutoksen, mutta siinä pysyminen on sitten se haaste. Helpompaa se silti on kuin rytmin korjaaminen. Onnittelut sinullekin muutoksesta! Uskon, että kullakin meistä on oma rytminsä, toisilla aamu- ja toisilla iltapainotteinen. En omastani tiedä varmasti, mutta hyvistä aamuista nautin ja on mukava herätä aikaisin. Tsemppiä sinullekin rytmin pitämiseen! :)



Kuukkeli: lumitöitä on näköjään lupailtu vielä tälle viikolle ;) Useimmat omista tutuistani ovat ehdottomasti olleet iltavirkkuja. Sen myötä olen itsekin valvonut. On ollut hankalaa löytää omaa rytmiään ja pitää siitä kiinni, kun ympärillä vallitsee "valvomisen kulttuuri".

Olen miettinyt, että tunne päivien pitenemisestä omalla kohdallani on varmasti ihan tottakin. Aiemmin, kun valvoin, nökötin telkkarin ääressä illan viimeiset pari tuntia, kun en jaksanut muutakaan tehdä. Nyt menen nukkumaan ja siten minulla on ne tunnit käytössä aamulla ihan muuhun. Tämä on iso asia.

Ehkä tuo rytmisi on jotenkin synnynnäinenkin, jos se sujuu noin luontevasti. Hyvä, että voit elää rytmisi mukaan, se tuo hyvinvointia :)

Ei yksi huono yö itseänikään kaada. Jos yö on ollut erityisen huono, päikkärit toimivat itselläni, jos nukun ne ennen kolmea. Mielellään puolen päivän aikaan. Iltatorkkuja on erityisen tärkeää vältellä, mikään ei vie yöunta tehokkaammin itselläni.

Huolista irrottautuminen illalla on erityisen tärkeää. Sitä voi opetellakin, vaikka se onkin haasteellista. Mainitsemasi keino voisi auttaa.

Nan said...

Anonyymi: kiitos tsempeistä! Niinhän se usein on, että "pakko on paras kannustin" :) Pakon myötä saa helpommin toteutettua muutoksen, mutta siinä pysyminen on sitten se haaste. Helpompaa se silti on kuin rytmin korjaaminen. Onnittelut sinullekin muutoksesta! Uskon, että kullakin meistä on oma rytminsä, toisilla aamu- ja toisilla iltapainotteinen. En omastani tiedä varmasti, mutta hyvistä aamuista nautin ja on mukava herätä aikaisin. Tsemppiä sinullekin rytmin pitämiseen! :)



Kuukkeli: lumitöitä on näköjään lupailtu vielä tälle viikolle ;) Useimmat omista tutuistani ovat ehdottomasti olleet iltavirkkuja. Sen myötä olen itsekin valvonut. On ollut hankalaa löytää omaa rytmiään ja pitää siitä kiinni, kun ympärillä vallitsee "valvomisen kulttuuri".

Olen miettinyt, että tunne päivien pitenemisestä omalla kohdallani on varmasti ihan tottakin. Aiemmin, kun valvoin, nökötin telkkarin ääressä illan viimeiset pari tuntia, kun en jaksanut muutakaan tehdä. Nyt menen nukkumaan ja siten minulla on ne tunnit käytössä aamulla ihan muuhun. Tämä on iso asia.

Ehkä tuo rytmisi on jotenkin synnynnäinenkin, jos se sujuu noin luontevasti. Hyvä, että voit elää rytmisi mukaan, se tuo hyvinvointia :)

Ei yksi huono yö itseänikään kaada. Jos yö on ollut erityisen huono, päikkärit toimivat itselläni, jos nukun ne ennen kolmea. Mielellään puolen päivän aikaan. Iltatorkkuja on erityisen tärkeää vältellä, mikään ei vie yöunta tehokkaammin itselläni.

Huolista irrottautuminen illalla on erityisen tärkeää. Sitä voi opetellakin, vaikka se onkin haasteellista. Mainitsemasi keino voisi auttaa.

Masennus mielenterveys hyvinvointi said...

Juuri kummastelin omaa tämän hetkistä rytmiäni ja mietin miten se sopii muiden ihmisten kanssa elämiseen. Ja tarvitseeko sen oikeastaa sopiakaan. Kun tykkään tehdä öisin ja nukkua päivisin...

http://katjalemberg.blogspot.fi/2013/02/hamarahommia.html

Nan said...

Katja: parastahan olisi, että kukin voisi noudattaa juuri sitä itselleen sopivinta rytmiä, on se rytmi sitten mikä tahansa. Yhteiskunta ei vain yleensä mahdollista tuota, ikävä kyllä.