Thursday, April 11, 2013

Niitä ja näitä

Arki rullaa omalla painollaan. On jotenkin sellainen olo, että en tiedä, mihin olen menossa tai mitä pitäisi tehdä. Mitään erityistä ei ole tapahtunut ja sitä rataa. Tässä viime aikojen sekalaisia mietteitä sekalaisessa järjestyksessä:

  • Aloitin eilen kesäpyöräilykauteni. Pyörätietkin olivat melkein sulaneet. Niitä kerrosti kuitenkin paksu sorakerros, joka ei onneksi rikkonut pyöränkumia. Hyvin meni siis.
  • Ainoa huono asia oli niskakipujumitukseni, joka hyppäsi esiin ensimmäisten kymmenien metrien aikana pyörän selässä istuessani. Niskavaivani ei siis ainakaan parane vuosien myötä. Toivottavasti niskani tottuu pyöräilyyn ja ei pian kipeytyisi enää. (Minulla oli tuossa hyvä aika niskani kanssa, kesti peräti muutaman viikon. Viime lauantaina vaiva kuitenkin taas palasi ja pyöräily pahensi entisestään.)
  • Riittämättömyyden tunne on jostain syystä liimautunut kylkeeni. Työni on vaatinyt minulta asioita, jotka ovat tuntuneet juuri minulle tosi vaikeilta. Olen siis oppinut itsestäni paljon uutta.
  • Digiboksini elinikä on tullut tiensä päähän. Tämän myötä olen oivaltanut, että olen totuttanut itseni rentoutumaan telkkarin ääressä varsin tiiviisti. En siis tuntikausia kerrallaan, mutta on todella mukavaa katsella iltasella esimerkiksi jonkin seuraamani sarjan osa. Rentouttavaa ja mielenkiintoista. Täytyy siis ostaa uusi boksi eli rahanmenoa tiedossa.
  • Minulla on eräs uusi kesälomasuunnitelma. Tai siis olen jo "varannutkin" sen, eli se toteutuu. Jännittävää ja mielenkiintoista, pääsen tekemään jotain ihan uutta.
  • Harkitsin muutama viikko sitten, että ostaisin luistelusukset tarjouksesta tänä keväänä. En ole saanut aikaiseksi mennä kauppoihin.
  • Mikään ei ole erityisesti pielessä, mutta minulla on ollut jotenkin oudon levoton ja hermostunut olo. En tiedä, mistä se johtuu.
  • Olen nähnyt tosi isoja unia. Siis sellaisia, jotka tuntuvat jotenkin merkityksellisiltä. Yhdessä unessa esimerkiksi tuttuni (siis hän oli unessa tuttuni, mutta muuten en tunne häntä) oli jonkinlaisen manian vallassa ja hyppäsi alas kalliolta, koska hän kuvitteli osaavansa lentää. Hän kuoli. Toisessa unessa oli kaksi ryhmää, jotka jotenkin taistelivat olemassaolostaan toisistaan tietämättä. Maapallolla oli jonkinlainen outo poikkeustilanne. Toinen ryhmistä ponnisteli ja etsi apua ja toinen jäi vain odottamaan apua paikalleen. Tämä paikalleen jäänyt porukka ei selvinnyt, koska mitään apua ei koskaan tullut.

3 comments:

Huopalintu said...

Täällä ilmoittautuu toinen niskavaivoista viimeaikoina(kin) kärsinyt. Kaikenlaiset vaivat vievät ikävästi energiaa, kun pitää niitä parannella ja kun niiden takia joutuu ehkä vähentämään tekemisiään.

Jänniä nuo unesi. Itse näin jokin aika sitten unta, että yritin elvyttää pientä lasta. Uni liittyi hiukan johonkin tilanteeseen tai ihmiseen, joka silloin oli ajankohtainen. Jotenkin tuo uni oli erikoinen, sillä en yleensä näe tuollaisia unia, tai ainakaan muista niitä. Jotenkin vain havahduin, että miten tosielämän pienetkin asiat saattavat joskus vaikuttaa uniin ja muuttua unissa moninkertaisesti suuremmiksi, aivankuin joksikin jännityselokuviksi.

Hyvää kevättä!

Joku said...

"Olen nähnyt tosi isoja unia."

Pääni kertoo, että sitä on liikkeellä...

Nan said...

Trina: kaikki vaivat, kivut ja säryt ovat ikäviä. Oma niskavaivani on sellainen, että en oikein tiedä, mikä siihen auttaisi. Sikäli "hoitaminen" on hankalaa. Kyllä tuo sinunkin unesi kuulostaa jotenkin "isolta", vaikka se arkiasioihin kietoutuisikin. Välillä tuollaisia tosiaan tulee ja niitä jää miettimään, että mitä tuosta pitäisikään ymmärtää. Hyvää kevättä sinullekin ja paranemista niskallesi!


Joku: ahaa, näitä ajanjaksoja näyttää toisinaan tulevan. Nautitaan nyt unista ja toivotaan, että niiden myötä saataisiin jokin huikea oivallus ;)