Friday, November 01, 2013

Joululahjapakko

Jouluun on vajaa kaksi kuukautta. Muistan, kun viime joulun jälkeen olin helpottunut, että se oli ohi. Tämä siis siitäkin huolimatta, että varsinainen joulun viettoni oli todella mukavaa, oli ihanaa seuraa, rauhaa, ruokaa ja tunnelmaa. Kaikki oli kohdillaan. Mutta ennen joulua kaikki ei todellakaan ollut kohdillaan.

Viime vuonna joululahjojen kanssa kävi perinteiset: juoksin viime hetkellä kaupasta toiseen ja ostelin mitä sattuu puolipaniikissa velvollisuudentunteen painaessa sisuksissani. Vannoin, että ei enää koskaan tätä. No, vannomatta paras, sanoisin. En ole oikein vieläkään keksinyt ratkaisua jouluihin: miten ratkaisen joululahjaongelman ja ennen-joulua-ahdistuksen?

Ongelmana ei siis ole se, ettenkö haluaisi antaa läheisilleni jotain ihanaa. Haluan todellakin. Ongelma on vain se, että en tiedä, mitä se ihana voisi olla. Haluaisin välttää ylimääräistä materian hankintaa, koska lähes kaikilla on jo kaikkea, mitä he tarvitsevat. Erityisesti lapsille en haluaisi antaa materiaa, koska heillä on niin suuri sosiaalinen verkosto, että he saavat jo nyt ihan valtavat määrät erilaista romua. Omani olivat mukana viime vuonna, en tiedä kehtaisinko nyt vain jättää väliin. Jos heidän kohdallaan ei vielä olisi joulupukkivaihetta, voisin harkita lahjakorttia tai rahaa.

Aikuisille on myös vaikeaa keksiä mitään annettavaa, riippuen tosin henkilöstä. Joskus keksin helposti esimerkiksi jonkin saajaa kiinnostavan kirjan tai suloisen pehmeän paketin ja sellainen lahja ei tunnu lainkaan turhalta. Mutta sitten tulee niitä hetkiä, että viikotkaan eivät tuo mieleen lahjaideoita ja paniikki kasvaa... Tavoitteenani olisi karsia joulusta ikävät velvollisuuden sävyiset askareet ja tehdä siitä lähinnä tunnelmallinen ja rauhallinen. Miten siis huomioida läheisiä siten, että ei tue ostohysteriaa, materialismia ja ennen-joulua-ahdistusta?

Onhan niitä erilaisia hyväntekeväisyysjuttuja, joihin voisi lahjoittaa rahaa joululahjana toiselle. Sellainen voisi kiinnostaa ja sopia joillekin lahjansaajille, mutta usein en ole oikein löytänyt tietoja sopivista kohteista. Aion pitää silmäni kuitenkin auki.

Olen varma, että onnistun joskus jättämään jouluhysterian väliin ja vain nauttimaan. Kykenen jättämään lahjan antamatta, jos sellaista en yksinkertaisesti vain keksi. Huomioidahan voi vaikka askartelemalla kortin. En vain usko, että tuo joulu on vielä tänä jouluna. Sosiaalinen paine joululahjojen kohdalla on suuri: lahjojen löytämisen pakkoa ei ole helppo pakoon päästä. Jonain vuonna aion kuitenkin olla rohkea ja aloittaa uuden perinteen: annan lahjoja (jouluna tai joskus muulloin) vain silloin, kun keksin jotain aidosti ihanaa annettavaa suoraan sydämestäni. Pyrin huomioimaan läheiseni muulloinkin kuin jouluna ja keskittymään jouluna vain olennaiseen ja sen hyviin puoliin.

8 comments:

Hehkuvainen said...

Olen pohdiskellut paljon samaa asiaa. Minusta aikuisten kanssa on helppoa: jos ei keksi mitään, voi aina kysyä toiveita. Minä aina kysyn, eikä kukaan siitä uskoakseni pahastu. Eikä oma antamisen ilo laimene, vaikka lahja ei olekaan yllätys, kun on ainakin varmasti toivottu ja haluttu.

JaPe said...

Itse olen todella huono lahjojen ostaja/antaja ja jopa vastaanottaja. Jo vuosia olen jouluna ostanut vain isälleni ja äidilleni muutamat raha-arvat raaputettavaksi ja itsekkin ottaisin lahjat joko arpoina tai suoraan rahana. En osaa päättää mitä ostaisin koska en tiedä mitä he haluavat tai tarvitsevat enkä kehtaa kysyä samoin kun vastaanotan itse lahjoja toisilta tunnen itseni todella epämukavaksi varsinkin jos lahja on jotain mitä en halua tai tarvitse koska sitten en tiedä miten reagoida lahjaan siten että en loukkaisi antajan tunteita.

Ana said...

Vuodelta 2006 jostain blogista "hyvän mielen lahjakaupat" http://minavon.blogspot.fi/2006/11/lahjaideoita.html

Mulla on jo vuosia ollut vain 1-2 ihmistä keiden kans ylipäätään vaihdellaan j-lahjoja, eikä enää vaihdellakaan. Ihan turhaa. Kaikilla on jo kaikkea. Sitäpaitsi huomasin, että sekin yks meni kirjakauppaan ja osti kaikille mahdollisille samat kirjat. Eli ei ajatellut hetkeäkään että ollaan yksilöitä, kunhan sai vaan jotain pakettiin. Äärimmäisen noloa. Tyypillinen lahjahysteriatapaus.

Joku said...

Jos et nyt, milloin?

Between said...

Kuinkahan moni ihminen pohdiskelee juuri nyt noita samoja ajatuksia, kuin sinäkin. Myös minä. Meillä ei juuri nyt ole laisinkaan joulupukki-ikäisiä lapsia läheisissämme, joten tehtävän luulisi olevan helpompi. Vanhempieni kanssa olemme joka vuosi sopineet, ettei osteta joululahjoja. Ja sitten he menevät kuitenkin sellaisia hankkimaan. Kuinka inhottavaa on vastaanottaa lahjaa, kun itse on noudattanut sovittua tapaa. Kyse on myöskin rahasta. Jos on huono ideoimaan, halpoja lahjoja saattaa olla todella hankalaa löytää. Ja tuo materialismi ym. En vain jaksaisi joka joulu olla mukana kaikessa lahjahässäkässä. Mieluummin muistaisin vaikka kutakin läheistäni heidän syntymäpäivänään. Näin tänään Unicefin mainoksen, jossa voisi hankkia 7 eurolla poliorokotteet 50 lapselle tai 11 eurolla vesi- ja hygieniapaketin perheelle. Poliohan on taas nostamassa päätään ja olisi tärkeää saada se kuriin. Ei olisi hullumpi lahja. On tässä vielä pohdittavaa.

Nan said...

Hehkuvainen: tuo on hyvä keino, vaikka en sitä aikuisten kohdalla ole juuri käyttänytkään. Olen joskus kysellyt lasten vanhemmilta, että mistä lapset pitävät. Olen kysynyt senkin vuoksi, että en osta jotain, mitä he jo mahdollisesti saavat. Joskus ystävä on jopa oma-aloitteisesti sanonut, mitä haluaa. Sekin on kiva.


JaPe: nämä lahjaasiat voivat olla hankalia ja herättää ristiriitaisia tunteita. Kunpa sellaisesta mutkikkuudesta pääsisi eroon! "Lahjomisenhan" pitäisi olla rentoa ja lämminsydämistä. En minäkään oikein kehtaa kysyä suoraan, mitä joku haluaa. Toisaalta tiedän, että äitini pitää yllätyksestä. Kaiken kaikkiaan pyrin opettelemaan rentoa suhtautumista. Tuskin lahja-asioiden on tarkoitus olla ryppyotsaista.


Zepa: kiitos linkistä! Laitoin tuon talteen, pitää tarkastella sitä paremmalla ajalla. Taidan ainakin yhden lahjan yrittää löytää tuolta listalta. Ei minullakaan onneksi montaa "lahjottavaa" ole, vain ne ihanat lähimmät. Se riittää. Sikäli olisi kiva antaa jotain, kun he ovat niin rakkaita, mutta mutta... kunhan välttäisi lahjahysterian. Sinulla on näköjään asiat hyvin ojennuksessa :) Tottahan se on, että harva tarvitsee jotain. Jos joku jostain syystä tarvitseekin, antaa voi koska tahansa.


Joku: nokunoku... Tiedän. Se on se kuuluisa rohkeuden puute. No, pyrin ottamaan jotain uutta otetta asiaan tänä jouluna, saa nähdä, mitä siitä seuraa.


Between: moni meistä taatusti pohtii ratkaisua tähän asiaan, mutta silti asiaa on vaikea ratkaista tai sopia läheisten kanssa. Toisaalta tuokin, että ei pidetä kiinni sovitusta, voi kiusaannuttaa... vaikka hyväähän vanhempasi tarkoittavat. Rahaa lahjoihin saa menemään niin paljon, että ymmärrän hyvin, että lahjahössötys stressaa. Kyllä se minuunkin vaikuttaa nykytulotasollani, enkä aiokaan käyttää lahjoihin paljon rahaa. Ei ole varaa. Nuo poliorokotteen ja vesi- ja hygieniapaketin kaltaiset lahjaideat ovat tosi hyviä. Tutustun sellaisiin vaihtoehtoihin tänä vuonna.

Ana said...

Hei nimenomaan! Antaa voi KOSKA TAHANSA! Ei ole pakko mennä mukaan joulun hysteriaan!

Nan said...

Zepa: niinpä, hysteriaan liittyminen on aina oma valinta, vaikka tässä yritänkin selitellä jotain pakosta ;)