Tuesday, January 14, 2014

Valoa pakkaseen

En ole ollut kovin innoissani viime aikoina aamuherätyksistä. Yksi syy on ollut stressistä johtuva päänsärky tai sen pieni itu jo heti aamusta, toinen väsymys ja kolmas innostuksen puute ylettömään ahkerointiin. Laiskamatoisuus nostaa päätään... Nyt minua on kuitenkin ilahduttanut suuresti nämä pakkaset! Menin heti aamulla kaivelemaan pakkaskamppeita kaapistani: myssyn, tumput, toppahousut ja huopikkaat. Poskeni punoittivat innostuksesta varmaan jo tuossa vaiheessa. Voi sitä innostuksen määrää, kun sain kamppeet päälleni ja menin ulos raikkauteen, kirkkauteen ja kauneuteen! Kyllä siinä sielu lepäsi ja tunsin päässeeni kotiin. Talvi, vihdoin minun talveni on täällä. Minua ei ole tehty katselemaan vetistä harmautta kuukaudesta toiseen.

Heräsin viime yönä, kun kuu loisti makuuhuoneeni ikkunasta sisään (olen pitänyt verhoja auki, jotta päivän kirkastuminen näkyisi sisälle). Se oli jotenkin hämmentävää, en ensin ymmärtänyt, mikä outo valonheitin ulos oli ilmestynyt. Kuu oli kaunis ja nautin sen katselemisesta, vaikka halusinkin palata pikaisesti unimaailman pariin. Nukahtaminen kannattikin. Näin valtavan suloista unta, josta tuli hyvä mieli. Näen harvoin unissani itselleni tuntemattomia ihmisiä, mutta viime yönä unessani oli sellainen. Henkilö oli herkkä, lämmin, vilpitön ja aito. Sellainen, joka todella kosketti sydäntäni. Pidin hänestä valtavasti. Kohtaaminen oli erikoinen, liikuttavakin.

Nyt on hieman parempi mieli. Vaikka päänsäryn itu on edelleen läsnä, pakkanen, valo ja uni ovat piristäneet. On mukavaa huomata, että arjen pienistä asioista voi saada paljon iloa irti, kun vain huomaa niitä. Pitää vielä järjestää aikaa pakkasesta ja kirkkaudesta nauttimiseen, kun ei voi tietää, kauanko tätä ihanuutta kestää. Minusta on todella tullut myös talvi-ihminen.

4 comments:

Huopalintu said...

Nyt on ihana, kirkas talvi ja kaunis kuu.

Unet ovat ihmeellisiä, sinun unesi kuulostaa suorastaan terapeuttiselta :)

Tiedätkö, näin joku viikko sitten unen, jossa olin melomassa joella. Tulin majapaikkaan, joka oli hatara talo. Siellä majoittui muitakin melojia. Sinä olit nukkumassa ylhäällä parvella (joo, en tiedä miten tunsin sinut, kun ei olla koskaan tavattu). Talossa oli tosi kylmä ja ajattelin, että Nan paleltuu, kun siellä missä nukuit oli seinässä kamalat raot josta kävi viima. Laitoin takkaan tulen ja se roihahti niin suureksi nuotioksi, että koko hormi ja piippu paloi kattoon saakka. Pelkäsin, että talo syttyy tuleen, mutta se ei syttynyt. Säikähdin kamalasti. Taloon tuli kuitenkin lämmin. Aamulla lähdin joenrannalle ja siellä olivat jo norjalaiset hiihtäjät lähtemässä melomaan.

Hassu uni, mietin mistä sinä siihen tupsahdit. Luultavsti mieleeni on jäänyt, kun olet joskus kirjoittanut täällä, että haluaisit melomaan. Näin joulun jälkeen meidän joella melojia ja hämmästyin ajatusta, että talvellakin voi meloa. Norjalaiset hiihtäjät taisivat tulla uneen hiihtokisoista joita olin katsonut telkkarista.

Nan said...

Uneni oli tosiaan terapeuttinen. Teki tosi hyvää "tavata" tuollainen ihminen. Kiitos, kun kerroit unestasi. Siitä näkee hyvin, että miten monenlaisia asioita voi kietoutua yhteen :) Norjalaiset hiihtäjät, heh :) Hassua, että näit unta minusta, kun ei olla tavattu :) Joku voisi tulkita jotain unesi talosta ja huolehtimisestasi, mutta minä en sinällään ymmärrä unitulkintojen päälle. Kyllä sen tulkinnan saattaa itse tietää ja tuntea, kun uni tulee. Minä olen nähnyt paljon unia juuri tuollaisista hatarista taloista (toki tukevistakin). Talo taitaa olla unissa aika yleinen elementti. Mielenkiintoinen uni sinulla kuitenkin :)

Zepa said...

Mäkin heräsin eloon heti kun tuli lumi :-)))))

Nan said...

Zepa: meitä heränneitä on varmaan paljon :) Valo, lumi, aurinko... tässähän menee ihan sekaisin :D