Maanantai oli taas sellaisia päiviä, että... No, tein itselleni välipalaeväät aamulla ajatuksenani syödä varsinainen lounas kuitenkin töissä (vaikka se on kallista eli en harrasta sitä kovinkaan usein). Pelkkä lounas ei kuitenkaan itselleni riitä, jos päivä on pitkä, joten tarvitsen eväitä, jotka saisivat mielellään olla jotain muuta kuin suklaata. Olin siis tehnyt hedelmäsmoothien ja sen lisäksi mukanani oli jogurtti. Tai siis oli tarkoitus olla.
Joskus iltapäivällä päätin hakea evääni työpaikan jääkaapista. Katsoin kaappiin hölmistyneenä ja mietin, että minulla ei ole muistikuvaa eväiden pakkaamisesta laukkuuni aamulla. Eli eväideni täytyy olla kotijääkaapissa. Harmitti. Tein vielä hetken töitä.
Kohtasinkin suuren yllätyksen, kun aloin pakata laukkuani lähteäkseni kotiin: evääni! Siellähän ne olivat olleet laukussani koko päivän. Olin aidosti ällistynyt. Mitäpä tästä pitäisi tuumata? Muistikuviini ei voi näköjään luottaa. Olisi myös syytä nukkua paremmin. Olisi myös syytä keskittyä paremmin eikä liihotella ajatuksissa ihan muualla. Läsnäolo hetkessä on hyvä ja tavoiteltava asia.
No comments:
Post a Comment