Monday, February 03, 2014

Kohti työntäyteistä viikkoa

Blogiin on näköjään hyvä kirjoitella, kun käynnistelee uutta aherrusviikkoa. Tekemistä on niin paljon, että oikein hirvittää: se ilmeisesti lisää myös töihin (siis työ, opiskelu ja kaikki muu aherrus) tarttumisen kynnystä. Täytyy myöntää, että minua (salaisesti) hirvittää, miten selviän muutamasta tulevasta viikosta. Minun on todella täytynyt tsempata itseäni ja sanoa moneen kertaan, että kun teen kaikessa rauhassa parhaani, se riittää. Ei tarvitse pystyä ihmetekoihin (mutkun tuntuu, että tarvii!).

Unimaailmakin on tarjonnut lähinnä vain uskomatonta kuraa. Ajattelin eilen illalla, että pliis kiitos parempia unia kuin edellisenä yönä. No, miten kävi? Toissaöisessä unessani kuljeskelin ensimmäisen eksäni kanssa enkä edes siinä unessa olisi halunnut sitä. Kyllä teki pahaa siis sekä unessa että herättyäni. En ymmärrä, miksi tuollasta kidutusta täytyy tarjota unissa. Mites viime yönä sitten? Heräsin viideltä siihen, että olin unessa syömässä elävää kissaa. Siis ihan haarukalla ja veitsellä leikkaamassa kissasta palasia. En vieläkään saa mielikuviani irti siitä, kuinka sahaan veitsellä pehmoisesta tassusta palasta, siis tuo oli jotain aivan karmeaa. Mihin unista voi valittaa?

Ehkä nuo unetkin kertovat siitä, että tämä arki juuri nyt ei oikein kokonaisuutena tunnu hyvältä. Jos voisi keskittyä vain yksittäisiin palasiin, olisin oikeinkin tyytyväinen. Mutta tämä kokonaisuus... joka on (tai pitäisi olla) yhtä juoksua asiasta toiseen.

Nyt ahkeroimaan ja ensi yönä kohti parempia unia. Työniloa tai muuten valoisaa uutta viikkoa!

3 comments:

Anonymous said...

Kiitos uuden vuoden toivotuksista :) Oletpa nähnyt unia! :-O Jos se yhtään lohduttaa, myös minun unet on joskus aivan ihmeellisiä eikä aina ollenkaan miellyttäviä. Ja ne tosiaan voivat puhua meille paljon alitajunnastamme, näin uskon minäkin. Radikaali kysymys: onko sinulla mahdollisuutta jättää pois joksikin aikaa joko työ tai opiskelu? Tiedän kokemuksesta, miten raskasta voi olla yrittää saada kahta näin isoa ja energiaa vievää asiaa eteenpäin samanaikaisesti, mukaan lukien kaikki muu elämässä. Lopulta päädyin siihen, että teen joko atyötä tai opiskelen, mutten edes yritä kumpaakin samaan aikaan. Toki silti on haasteita ajankäytölle, mutta selkeä päätös auttaa kummasti jäsentämään tilannetta ja kohdentamaan energiaa. Sen voi tehdä tietyksi ajanjaksoksi tyytyävisenä siitä, että se ajanjakso voi palvella myös sitä toista asiaa pitkällä aikavalillä. Näitä omia arvojärjestyksiään joutuu aika usein punnitsemana uudelleen ja vanha kaava ei aina toimi (enää tai edelleenkään...). Mitä voitkin ja haluatkin tehdä, toivon sinulle oikein paljon tsemppiä ja jaksamista - ja erityisesti oman hyvinvoinnin ja hyvä arjen vaalimista edelleen!

Zepa said...

Voi ei :-((( Unet on välillä tosi persiistä, itekin herään välillä henkeä haukkoen tai pöpertelen tukka kauhusta pystyssä puoli päivää. Ikävintä tietysti se, että nehän nousee meistä itestä... ei niitä kukaan tuo mukanaan. Pakko vaan hyväksyy, ei niitä karkuunkaan pääse:-(

Nan said...

Anonyymi: joo, unimaailma on kyllä oma juttunsa: kun sitä oppisi lukemaan paremmin, tuntisi varmaan itsensäkin paremmin :) Minun oli alunperin tarkoitus keskittyä välillä vain opiskeluun, mutta kun sain tosi kiinnostavan työtarjouksen, työ vei mennessään. Tämä on nyt vain väliaikaista, joten siksi sinnittelen. Olen toki karsinut opiskelujuttuja, koska on ollut pakko. Olen muuten samaa mieltä siitä, että selkeä päätös keskittyä vain johonkin jäsentää tilannetta ja auttaa omaan päänsisäiseen kaaokseen. Minä en itse asiassa oikein edes pysty enkä jaksa tehdä täysipäiväistä työtä ja opiskelua samaan aikaan - en tiedä, miten jotkut kykenevät moiseen. Minulla ei aika riittäisi. Tämä hetki nyt on tosiaan nyt, helpotus ei itse asiassa ole välttämättä edes kaukana. Sen voimalla jaksaa. Kiitos toivotuksista, ne tulevat tarpeeseen :) Jaksamista ja aurinkoisia päiviä sinullekin!


Zepa: Joo, ei pääse uniaan karkuun, ei. Minullakin meni päivä hiukset pystyssä inhosta ja kauhusta. Vasta nyt alan toipua tuosta unesta. Miten oma pää voi kehitellä jotain noin kauheaa! Minä PIDÄN kissoista.