Thursday, March 17, 2016

Lars Pettersson: Koutokeino, kylmä kosto

Olipa mielenkiintoinen kirja. Olen viime aikoina todella nauttinut kirjojen lukemisesta, ja sitten kun vielä kohdalle osuu itseeni erityisen hyvin uppoava kirja, niin nautinto on täydellinen. Lars Petterssonin Koutokeino, kylmä kosto on Pohjois-Norjaan sijoittuva dekkari, joka sisältää jännitystä, lunta, luontoa ja saamelaisuutta.

Kirjan päähenkilönä on Tukholmassa koko ikänsä asunut Anna, joka on saamelaisäidin ja ruotsalaisisän tytär. Anna ei ole juurikaan pohtinut pohjoisia juuriaan, mutta kokee kuitenkin velvollisuudekseen mennä auttamaan perhettään pohjoiseen. Hänen serkkuaan syytetään raiskauksesta, mutta tapauksen tutkimisesta eivät kaikki pidä.

Kirja on mielenkiintoinen, mutta ei mitenkään piinaavan jännittävä. Se sisältää paljon pohjoisen lumisen ympäristön sekä saamelaisuuden kuvausta, mikä on minusta kiehtovaa. Arktinen ympäristö kirjan tapahtumapaikkana on virkistävää vaihtelua. Kirjaa lukiessa pääsee sukeltamaan aivan toisenlaiseen maailmaan, kauas pois. Itsekin alkaa kaivata avaraa maisemaa.

Kirja on kirjailijan esikoisteos, mitä ei kyllä huomaa. Voin todella suositella kirjaa dekkarien ystäville. Tarina on mielenkiintoinen, tapahtumapaikka kiehtova ja päähenkilö monipuolinen (eli ei liian siloiteltu).

"Kuura levisi huomaamattomasti laaksosta leiripaikalle. Jääkiteet kiinnittyivät ensiksi koivupusikon latvoihin ja siitä alaspäin. Ne peittivät koko puun ohueen valkoiseen, pimeässä kimmeltävään kristalliverhoon.

Kuura liikkuu ilmassa äänettömästi ja täysin näkymättömästi. Se on kuin tuntematon ulottuvuus ympärillämme. Sitä ei huomaa kirveenvarressa, ennen kuin kirveestä päästää otteensa ja näkee kätensä jäljet. Sitä ei näe vaatteissa eikä kasvoilla. Mutta sen tuntee kosteutena kauluksen sisävuorissa tai pipon reunassa sekä kylmyytenä käsineiden suussa."

7 comments:

Between said...

Kiitos vinkistä. Kiva tutustua uusiin kirjoittajiin.

Petra said...

Kiitos vinkistä - tämä menee lukulistalle!

Nan said...

Olkaa hyvä :) Aloittelen juuri itsenäistä jatko-osaa (Verijäljet lumessa) tälle kirjalle suurella mielenkiinnolla. Mukava jatkaa seikkailuja Pohjois-Norjassa :)

Ryövärintytär said...

Luen ajoittain ihan älyttömästi, mutta lukuinnon loputtua saatan pitää lukemisessa tosi pitkän tauon. Dekkarit kuuluvat ikisuosikkeihini, joten tätä Petterssonin romaania voisi kokeilla, kun seuraava lukukausi iskee.

Nan said...

Ryövärintytär: joo, tämä kirja oli kyllä iloinen yllätys.

Aurinkokujalla said...

Kiva kun joku ehdottaa kirjoja joita kannattaa lukea, luen heti seuraavaks. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

Nan said...

Aurinkokujalla: kiitos vierailustasi ja kommentistasi. Poikkean vastavierailulle blogiisi :)