Wednesday, December 12, 2007

Lähimpien huonosti kohteleminen

Minulla on sellainen käsitys, että monellakaan ei ole kovin montaa läheistä ihmistä (ystäviä, puoliso, vanhemmat, muut sukulaiset jne.) Minä kuulun ehdottomasti myös näihin ihmisiin; minulla ei todellakaan ole kovin montaa ihmistä, jotka merkitsevät minulle paljon ja joille minä merkitsen edes jotain.

En siis ymmärrä, miksi jotkut kohtelevat niitä kaikkein lähimpiä huonosti. Ymmärrän sen, jos on huonoja päiviä eikä yksinkertaisesti jaksa kontrolloida, mitä suusta ulos pääsee, mutta sellaista jatkuvaa ikävien asioiden toitottamista toiselle tai haukkumista en ymmärrä. Tuo "jatkuva" on tietysti suhteellinen käsite, mutta tärkeintä siinä on se, että se tuntuu toisesta jatkuvalta, esim. kerran viikossa tapahtuva ikävistä asioista jauhaminen voi olla jo sitä.

Vaikka elämä näyttäisikin nurjia puoliaan (niin kuin se kaikkien kohdalla joskus tekee), niin miksi se elämän paska täytyy suoltaa tuulettimen kautta juuri sen läheisen tai läheisten ihmisten silmille? Totta kai siitä ikävästä välittyy jotain toiselle/toisille, ja tuossa tilanteessa toinen voi tukea (jos tukea älytään ottaa vastaan), mutta en ymmärrä sitä, jos omasta ongelmasta tehdään myös toisen ongelma. En ymmärrä, miksi omat paskat levitellään myös toisen tontille. Jos ongelma on ikävä omalla kohdalla, miten se siitä paranisi lähimmäisenkin kärsiessä?

Kai tuossa on kyse ihmisen itsekkyydestä ja ehkä myös siitä, että monella niitä harvojakin lähimpiä ihmisiä on sitten kuitenkin kai tavallaan liikaa. Kuvitellaan, että oman tärkeyden tunteen vuoksi käyttäytyä voi miten tahansa ja jos lähimmäinen ei sitä kestä, siirrytään seuraavaan uhriin. Jotkut voivat jopa yrittää siirtää omien ongelmiensa syitä toisen kontolle, jotta oma taakka "kevenisi". Olen törmännyt myös sellaiseen, että toiselle voidaan tehdä ikävästi, mutta selitellään se muka joillain älyttömillä perusteluilla, jotka eivät välttämättä mitenkään liity toiseen ihmiseen, mutta joilla tehdään itsestä näennäisesti parempi ihminen, mutta oikeasti taustalla on vain itsekkäät vaikuttimet. Reilua?

Yksi syy voi olla myös se, että monet ihmiset kuvittelevat elämän olevan melko muuttumatonta, minkä vuoksi ei ajatella, että ihmisiä voisi elämästä kaikota oman oikuttelevan käytöksen vuoksi. Varsinkin, kun kuvitellaan, että sille oikuttelulle on iso syy, ja se on riittävän suuri siihen, että ongelman voi levitellä toisenkin tontille. Oma tärkeys ennen kaikkea ja sitä rataa.

Inhottaa ihmiset, jotka ovat säännöllisesti inhottavia lähimmäisilleen. Vaikka elämä olisi kuinka vaikeaa, niin ei se oikeuta inhottavuutta. En ymmärrä, mitä vikaa siinä on, että lähimmäisiltä otettaisiin vastaan tukea elämän vaikeissa tilanteissa?

1 comment:

mari said...

Auts, tunsin piston sydämessäni tätä tekstiä lukiessani. Usein tulee levitettyä omaa huonoa tuulta lähimpiinsä, he kun sattuvat olemaan lähellä ja saatavilla.
Puolustaudun sillä, että läheisiä on minulla niin vähän ja huonoistakin asioista puhuessani tunnen avautuvani ja jakavani asioita, mutta eihän se vastaanottava osapuoli varmaan aina niin jaksa ajatella. Hyvä kun annoit ajattelemisen aihetta.