Erityisen liikunnallinen kauteni on ollut nyt oikein mukavaa. Aurinkoiset säät houkuttelevat liikkumaan ulos ja olenkin nauttinut kuin olisin joku ihan supersporttinen ihminen. Sanotaan kuitenkin, että urheilija ei tervettä päivää näe... ja toivon, että se ei ole totta. Jalkani tuntuvat nimittäin aika ikäviltä: lihakseni jotenkin kihelmöivät ja oikein kovasti jännittäessäni jotenkin "polttelevat". Pitää kai siis levätäkin välillä.
Olen huomannut viime aikoina, että en enää nykyään purematta niele mitään. Idioottimaiset asiat saavat minut nyrpistelemään ja kapinoimaan, jos mahdollista. En enää siedä mitä tahansa, koska "pitää", vaan "vaadin" oikeudenmukaisuutta ja perusteluja asioille, säännöille ja kielloille.
Niinpä sitten eilen mielestäni typerän kieltolapun nähdessäni toimin harkitsematta. Kirjoitin kieltolappuun omat kommenttini asiasta. Minun silmiini kielto näytti ihmisryhmiä syrjivältä ja se oli esitetty aika loukkaavasti. Lisäksi kiellosta ei ole kenellekään mitään hyötyä, vaan ihan silkkaa haittaa. Kiellolla saattaa oikeasti olla jotain ihan perusteltujakin syitä, mutta niitä ei lappuseen ollut kirjoitettu, joten sikäli "oikeutin" kimpaantumiseni. Minusta on tullut herkkä, kun koen epätasa-arvoa - tässä asiassa kielto ei nimittäin edes koskenut minua.
Pitäisi varoa omia kimpaantumisia epäoikeudenmukaisuuteen liittyen, koska niistä saattaa joutua kärsimään. Varomaton teksti tai sana väärässä paikassa voi olla todella vahingollista; itse asiassa minusta tuntuu, että useimmiten olisi "järkevää" vain olla hiljaa ja tehdä niin kuin käsketään, vaikka mitä tapahtuisi. Mieleni ei vain enää oikein taivu... minun on vain vaikea hillitä mieltäni enää nykyään, en vain kertakaikkiaan siedä idiottimaisuuksia ja kaikenlaista perustelematonta kakkaa vain siksi, että joku "neroudessaan" on jotain keksinyt (keksimisen riemusta kai).
Pitää kai vain harjoitella itsehillintää ja keskittyä omiin asioihini.
No comments:
Post a Comment