Löysin omia vanhoja tietokoneen levykkeitäni (diskettejä vai mitänenytolivatkaan) vuodelta mitä lie. Uteliaani tyrkkäsin ne erääseen käytössäni olevaan tietokoneeseen, jossa sattui vielä olemaan levykeasema ja sukelsin menneeseen.
Opiskelumateriaalia, harrastukseen liittyviä tiedostoja, järjestötoimintaan liittyviä muistiinpanoja ja... vanha kirjeenvaihto. Mikä yllätys! Kirjeenvaihto ikävä kyllä sisälsi menneisyyteen liittyviä ikäviä asioita. Olenkin säilyttänyt sen varmaan siksi, että muistaisin ihmisten (ja kyllä, myös eräiden tiettyjen ihmisten) nurjan puolen. Nyt en tosin ymmärrä, miksi sellaista pitäisi muistella. Antaa menneen ikävän mennä, unohtua. Kadota, kuten ikävät ihmisetkin.
En kyllä ymmärrä, miksi olen säilyttänyt levykkeitä vuosikausia. Mitä pidempään olen jatkanut romuistani luopumista, sitä vähemmän ymmärrän omaa säilyttämisvimmaani.
Levykkeiden mukana oli niille tarkoitettu säilytyskotelo, joten tämän viikon romuprojektipoistoni olkoon läjä levykkeitä ja niiden säilytyskotelo.
5 comments:
En ollutkaan muistanut - ennen tätä postausta - että mullakin on kasapäin levykkeitä. Joilla tuskin oikeastaan mitään enää tekee, oonhan pärjännyt ilman niitä jo pitkään ja näköjään olin jo unohtanut niiden olemassaolonkin. Mutta silti, niissä VOI olla paljon tärkeää asiaa ;) Missähän ne muuten edes ovat..?
Täällä on menossa tyhjennysprojekteja... Jos meemi mahtuu väliin, kurkkaa blogiini...
Kte: voihan niissä ollakin tärkeää tietoa ;) mutta millä kaivat sen tiedon esille vielä 10 vuoden päästä? Kun ohjelmat ovat vanhentuneet ja kukaan ei edes muista, mikä levyke on. :) Siispä eipä noita taida kannattaa säästää.
Pilviharso: mielenkiintoisen oloinen meemi. Ehkäpä osallistunkin :)
Mun pitää tunnustaa, että entinen kone kun meni koneiden taivaaseen, niin en antanut viedä kovalevyä, vaan se on nyt seistä tököttänyt yhden kirjoituspöydän välikössä jo ties kuinka pitkään enkä vieläkään oo saanut tarkistettua sen sekä levykkeiden sisältöä ja siirrettyä oikeesti tärkeitä juttuja ulkoiselle kiintolevylle. Siellä on ainakin tosi hauskoja (itselle hauskoja muistoja, ei ehkä muille) matkakertomuksia, vanhoja sähköposteja sun muuta, mitä ei enää missään muualla oo ja nuo olis parasta ajankuvaa, kun niitä kirjeitä ja kortteja ei enää pitkään aikaan oo kovin paljoa saanut. Enkä matkoilta oo aina jaksanut kirjoitella käsin mitään päiväkirjamaista tekstiä. Niin ja ne kaikki hienot esseet, mitä aikoinaan on rustaillut.. en kai niitä heittäisi menemään?!
Kte: ymmärrän hyvin. Olisin minäkin halunnut vanhoista tietokoneistani jotain säilyttää, erityisesti kuvia, mutta en jaksanut panostaa siihen liittyvään tekniseen sähläykseen, kun en oikein osaa... Siispä heitin kaiken menemään.
Nyt kuitenkin toimin toisin: otan varmuuskopioita itselleni tärkeistä tiedostoista ja pidän niistä aktiivisesti huolta siten, että ei pääsisi syntymään tilannetta, jossa tiedostoni ovatkin vanhentuneet tai vanhentuneessa tallennusvälineessä.
Toivottavasti saat itsellesi tärkeät tiedostot tuoreempaan talteen! :)
Post a Comment