Saturday, February 20, 2010

Läsnäoloa opettelemassa

Minä olen melkein aina joko raahannut menneisyyttä mielessäni kivirekenä mukanani tai sitten olen murehtinut mahdollisia tulevia murheita ja ongelmia. Olen pitkään tiedostanut, että minun täytyisi opetella läsnäolemista hetkessä - ehkä se voisi olla jopa avain mielenrauhaan ja parempaan oloon.

Olen alkanut lukea kirjaa "Läsnäolon voima" (Eckhart Tolle). Olen lukenut vasta muutaman kymmenen sivua, mutta olen jo nyt hämmästynyt ja ällistynyt: tämä kirjahan auttaa minua! Juuri näitä ajatuksia olen kaivannut!

Lukiessani kirjaa saavutan miellyttävän mielenrauhan. Saan hieman kosketusta siitä, mitä todennäköisesti tuolla kirjan läsnäololla tarkoitetaan, eli olen tyyni, mieleni ei murehdi mennyttä ja tulevaa, vaan on vain juuri tämä hetki ja tila, missä olen. Saan kiinni ajatuksesta, että oikeasti on olemassa vain tämä hetki. Mahtavaa. Kevyttä!

Kirjasta:
--
"Opettele käyttämään aikaa arkiaskareissasi - nimittäkäämme sitä 'kellon ajaksi'. Mutta käytännön asiat hoidettuasi palaa välittömästi tämän hetken tietoisuuteen. Näin et kasaa 'psykologista aikaa', joka merkitsee menneisyyteen samastumista ja jatkuvaa pakonomaista tulevaisuuden suunnittelua."
--

Minulle läsnäoleva hetki on ollut viime aikoina kovin lyhyt tai olematon. Suurimman osan ajasta minä murehdin mennyttä, häpeän jotain joutavaa tai pakonomaisesti suunnittelen "pelastusta" tulevaisuuteen. Toki tulevaisuutta on hyvä suunnitella, mutta ei niin pakonomaisesti kuin minä olen sitä yrittänyt tehdä, vaan antaa nykyhetken luoda otolliset olosuhteet muutokselle.

Kirjasta:
--
"Löydä se "ahdas portti, joka johtaa elämään". Sitä nimitetään läsnä olevaksi hetkeksi. Supista elämäsi tähän hetkeen. Elämäntilanteesi saattaa olla ongelmia täynnä, suurin osa elämäntilanteista on. Mutta yritä ratkaista, onko sinulla tällä hetkellä ongelmia. Ei huomenna tai kymmenen minuutin kuluttua, vaan nyt. Onko sinulla nyt jokin ongelma?

Kun olet täynnä ongelmia, ei ole tilaa minkään uuden astua sisään, ei ole tilaa ratkaisulle. Aina kun suinkin mahdollista, luo siis tilaa. Suo itsellesi mahdollisuus löytää elämäntilanteeseesi kätkeytyvä elämä."
--

Minusta tuntuu juuri tuolta. Ei ole tilaa, ei aikaa, joten ajatukseni eivät voi saavuttaa, koskettaa mitään uutta. Mikään ei voi siis muuttua, kun sille uudelle ei ole tilaa.

Kirjasta:
--
"'Elämäksi' nimittämääsi voidaan oikeastaan kutsua "elämäntilanteeksesi". Se muodostuu psykologisesta ajasta: menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Tietyt asiat eivät sujuneet menneisyydessäsi haluamallasi tavalla. Vastustat jatkuvasti sitä, mitä menneisyydessä tapahtui ja nyt vastustat sitä, mikä on. Toivo antaa sinulle voimia jatkaa, mutta se suuntaa katseesi tulevaisuuteen ja saa sinut sillä tavoin jatkuvasti kieltämään läsnä olevan hetken. Siinä syy tyytymättömyyteesi."
--

Kirjoittako tuo mies minulle? Tuskin kukaan voi velloa niin paljon menneessä ja tulevassa kuin minä. Tosin luulen, että tyydyttävä elämäntilanne helpottaisi huomattavasti tuota läsnäolevassa olemista. Nyt minun on sitä opeteltava, kun olen ensin oppinut sitä vuosien ajan pakenemaan. Ainakin toistaiseksi ne mielenrauhan hetket, joita olen kirjan myötä onnistunut saavuttamaan, ovat olleet tosi palkitsevia.

Tästä on hyvä jatkaa opettelua.

3 comments:

Pellon pientareella said...

Hei, ihanaa! Juuri tuollaisia tuntemuksia minäkin olen saanut, kun luen jotain hyvää tuon tyyppistä kirjaa :). Niistä vain tulee hyvä olo! Ja samalla oivaltaa jotain, syvästi. Tuo kirja vaikuttaa oivalta, itse sain jo noistakin lainauksista pari oivallusta. Täytyypä lukea tuo, kun nyt lainassa oleva kirjakasa on kesytetty ;).

Pilviharso said...

Tolle = jes!!! Sama kohta menossa!

Olen tolleni lukenut jo aikoja sitten, mutta nyt uudella lukukierroksella + dvdllä (tiedätkö tämän hänen retriitin dvd-kirjan?) saan siitä taas uutta!

Itse haen tollemaisilta teksteiltä apua siihen, kuinka saan pysäytettyä huolestumiskierteeni. Joka tapauksessa totuus taitaa olla niin yksinkertainen, jonkinlainen antautuminen. Meillä on turhien asioiden riisumisessa se vaikein homma.

Jatketaan harkkoja!

Nan said...

Pellon pientareella: hyvät kirjat ovat kyllä suorastaan lahja, niin arvokasta :) Minullakin on tuo kirjapino paisunut suureksi, kun olen myös napannut hyviä kirjavinkkejä siltä ja täältä. Suosittelen tuota kirjaa tosiaan jo nyt, vaikka en sitä kovin paljon ole lukenutkaan. Tuo läsnäolemisen taito tuntuu nimittäin niin helpottavalta, keventävältä.


Pilviharso: minäkin kaipaan katkaisun ainaiseen huolestumiskierteeseeni ja tuo kirja todellakin tuntuu auttavan, hämmästyttävää! Täytyy tunnustaa, että tilasinkin tuon kirjan jo itselleni, kun aavistan myös, että sitä olisi syytä lukea välillä uudelleenkin :) Luulen myös, että totuus on loppujen lopuksi yksinkertainen, eli ehkäpä juuri jonkinlainen antautuminen. Monimutkaistaminen on nykyään liian helppoa ja minulle jo tapa.

En todellakaan tiennyt tuosta DVD:stä, joten kiitos vinkistäsi! Pitääkin alkaa katsoa, mistä sen voisi löytää...

Jatketaan tosiaan harjoituksia :)