On taas se aika vuodesta, jolloin pimeyttä on tarjolla rutkasti enemmän kuin valoa. Olen yrittänyt vakuutella itselleni, että se ei minuun juuri vaikuta, mutta väärässä olen. Se vaikuttaa. Aamulla herätessäni on pimeää, illalla pimeä tulee jo kovin aikaisin. Valoisaa aikaa näen viikonloppuna, ellen sitten ole liian väsynyt ja jää sohvalle. Niin, on häpeällistä tunnustaa, että olen ollut niin kiireinen, että viime viikonloppukin meni sisällä ollessa (siis se aika, joka oli vapaa-aikaani).
Aamuherätykseni ovat muuttuneet arkisiksi kidutushetkiksi. Tekee oikeasti ihan käsittämättömän pahaa herätä, koko kehossani päästäni puhumattakaan tuntuu ihan käsittämätön raskaus ja univaje riippumatta siitä, pajonko olen onnistunut nukkumaan. Ja minä olen nukkunut ihan hyvin, uni tulee mainiosti illallakin. Taitaisi se tulla keskellä päivääkin, jos sille antaisi mahdollisuuden. Siis ihan milloin vain.
Miltähän tuntuisi elää oman rytminsä mukaisesti tähän aikaan vuodesta? Nukkuisinko oikeasti enemmän? Luulen, että ainakin aamuisin uni venyisi, niin kuin se nytkin meinaa venyä. Kesällä minun on niin valtavan paljon helpompi herätä aamuisin kuin talvisin. Ihmettelen myös sitä, että jos joka aamu käyttää ihan mielettömän kasan tahdonvoimaa, jotta saa itsensä kuntoon työelämää varten, niin onko ihme, että väsyttää? Kyllähän tuollainen ponnistelu vie voimia. Varsinkin, kun tuollaisen aamun jälkeen koko päivä on ihan samaa sarjaa, eli uupumuksen vastaista taistoa, joka taukoaa vasta illalla sänkyyn mennessä alkaakseen taas aamulla uuden kierroksensa.
Tuntuu todella omituiselta ajatella, että itse asiassa ensi vuonna pääsen kokeilemaan tuota omaa rytmiäni. Oikeastaan en osaa edes kuvitella, että ei väsyttäisi tähän aikaan vuodesta, vaikka kaipa se on mahdollista. Miltähän sekin tuntuu, että arkisin näkee päivänvaloa?
---
Päivän pieni ilo: Eipä ainakaan unettomuus vaivaa.
6 comments:
Vaikka syksy on kesän lisäksi suosikki vuodenaikani, on totta, että ihmisten maailmassa kaikki pakkautuu ja puristuu, ikään kuin asioita tehdään nopeutetussa tahdissa. Kun taas kevät on pitempi ja ryhmi suurpiirteisempi.
..siis rytmi..
http://www.valkee.com/
Ehdotin vuoden turhakkeeksi kirkasvalokuulokkeita, mutta mistäs sen tietää, vaikka ne auttaisivatkin. Kannattaisiko kokeilla?
Kieltämättä pimeys tekee temppunsa. Luulen että pimeyttä korostaa nykyajan keinovalaistus. Kun sitä ei ollut, niin eipä paljon puuhailtukaan, mitä nyt vähän puhdetöitä. Silloin nukuttiin enemmän.
Vitsi, ehkä se vielä siitä. Ja ihanaa, sinulla on uutta ja kivaa tiedossa ensi vuonna, se varmaan kyllä tuntuu hyvältä. D-vitskua ja E-EPAa kuitenkin varmaan jo syöt.
Mulla on kotona ihan sikakirkas energiansäästölamppu, kirkkain mitä löytyi isosta marketista. suosittelen! Huomasin, että se piristää tosi paljon, kun näkee kunnolla ja on valoa. Tietty välillä on kiva olla kynttilänvalossakin, mutta ainakin töitä on kiva tehdä kirkkaasti.
Oi oi oi, kuulostaa tosi hyvältä että pääset ensi vuonna kokeilemaan omaa rytmiä! Hieno juttu!
Oletko muuten koskaan kokeillut sellaista sarastusvaloa? Mää olen miettinyt sellaisen hankkimista. Siskolla on, ja kai se on ihan toiminutkin sillä. Itsestä tiedän sen, että herääminen on kesällä valon takia paaaaaljon helpompaa kuin nyt, joten sarastuslamppu voisi toimiakin.
Aamu: näinhän se on. Minustakin syksy on yksi parhaimmista vuodenajoista (taidan tosin pitää kaikista), mutta kaipaisin siihen ehdottomasti lisää ulkoilua valoisaan aikaan.
Anonyymi: mistä sen tosiaan tietää, toimivatko nuo kuulokkeet. Eiväthän ne silloin olisi turhake ;) On tosi harmi, että nykyään ei haluta tunnustaa vuodenaikojen olemassaoloa, eli elämänrytmin pitää aina olla sama vaikkapa lääkittynä, jos ei muuten. Nyt on hidastamisen aika, on myös aika nukkua enemmän. Mitä tekee yhteiskunta? Napsauttaa valot päälle.
Pellon pientareella: joo, syön omega-3:ia ja D-vitamiinia, molempia reilusti :) Minullakin on kirkasvalolamppu ja kyllä se auttaa! Töitä (+ siivousta ja muuta vastaavaa ahkeroimista) on mukava tehdä kirkkaassa valossa. Illalla on sitten mukava rauhoittua kynttilän valossa... :)
Hehkuvainen: herääminen vaikeutuu pimeyden myötä: kesällä on helppo herätä ajoissa, näin "talvemmalla" kroppa ei millään suostu hievahtamaankaan sängynpohjalta ennen valoisaa aikaa. Niin se vain on. Minulla itse asiassa on sarastusvalo! Pitäisi kai joskus kehua sitä täälläkin :) Ei se minusta kyllä ihmeitä tee talviheräämisiin sinällään, mutta on mukava herätä, kun näkee ympärilleen. Lisäksi on mukavampaa herätä valoon (silmien kautta) kuin pimeydessä huutavaan, karmeaan ääneen (korvien kautta). Valossa on jotain "luonnollisempaa", pehmeämpää. Yleensä herään kyllä jo siihen, kun lamppu menee päälle, mutta joskus herään vasta ääneen. Ehkäpä se uni valon syttymisestä ääniherätykseen tulee silloin tarpeeseen. Suosittelen sarastusvaloa! :)
Post a Comment