Väittävät, että ihminen tajuaa elämänsä ja mahdollisuuksiensa rajallisuuden noin 40-44 vuotiaana (onneksi blogissa ei tarvita lähdeviitteitä). Minulla tuohon ikään ja ehkä noiden rajallisuuksien ymmärtämiseenkin on vielä matkaa, mutta omaan fyysiseen rajallisuuteeni olen jo törmännyt. Ja se koskee, siis sekä kirjaimellisesti kehossani että henkisesti.
Ensin kuitenkin positiivisempi fyysinen katsaus: minulla on ollut selkävaivaa, mutta se on mennyt selvästi parempaan suuntaan. Pystyn tekemään jo lähes kaikkea, mitä haluankin ja se on riittävästi! Olen iloinen. Terve (tai melkein terve) selkä on iso asia.
Muuten olenkin nyt polvillani, mutta vain henkisesti. Fyysisesti polviini todennäköisesti kyseinen asento sattuisi. Ovathan polveni pienesti vaivanneet jo vuosia, mutta nyt ne ovat ottaneet nokkiinsa selvästi pahemmin. Otan portaissa tukea, istumasta ponnistan ylös mahdollisimman paljon käsivoimin. Tunnen oloni kuin jo ikääntyneeksi mummoksi, joka etsii katseellaan tukea, jotta pysyisi jaloillaan. Minä tosin vain varon polviani, voimani riittävät kyllä.
Olen varma, että vika on rustoissani, ne eivät ole enää kunnossa. Kummallista on tosin se, että oirehtimiseni vähenee toisinaan huomattavasti. Hyvän jakson jälkeen todennäköisesti innostun hyppimään liikaa, jolloin olen taas lähtöpisteessä, kuten nyt. Ei olisi pitänyt innostua ja hyppiä.
Minun pitäisi vahvistaa jalkojeni lihaksia, olen tiennyt sen jo pitkään. Se on vain vaikeaa. Kuntosalilaitteista ja -liikkeistä tiedän vain yhden, joka ei tunnu polvissa (polven ojennus). Kyykyt esimerkiksi tuntuvat pelottavilta ja joskus ne sattuvatkin. Pitäisi keksiä kotiversio tuosta polven ojennuksesta, jotta sitä voisi tehdä monta kertaa viikossa kotona.
Jotkut tuntuvat vannovan kävelyn nimiin, itse en osaa sanoa, auttaako se. Olen nyt kävellyt vähemmän, kun olen hoitanut "lenkkini" sukset jalassa, onkohan se yhdessä vähäiseen jalkojen voimaharjoitteluun tehnyt viime aikoina pahaa? Lisäravinteitahan voisin kokeilla ja täytyy sanoa, että kokeilenkin. En ole koskaan uskonut siihen, että jotkut hainrustovalmisteet oikeasti voisivat auttaa, mutta nyt on kai pakko kokeilla. Lisäksi olen huomannut, että lämpö (eli kuumavesipullo) tekee polvista vetreämmät ja vähemmän kipuilevat.
Koen polvieni oireilun suureksi uhkaksi harrastuksilleni. Liikunta on aina ollut minulle tosi tärkeä henkireikä ja mikä tahansa uhka sitä kohtaan on minulle iso asia. Minulla on eräs harrastus, jossa erityisesti tarvitsen polviani ja joka myös kuormittaa polviani. Kysynkin nyt itseltäni, että pitäisikö minun luopua siitä? En uskalla ajatella asiaa. Vielä.
9 comments:
En tiedä onko sinulla sama polvivaiva kuin minulla (rustonpehmentymä), mutta yksi viisas lääkäri tunnisti vaivani, koska hänellä oli itsellä sama vaiva ja antoi ohjeeksi juuri tuon ojentajien vahvistamisen. Eli istutaan tuolilla ja laitetaan paino tai kuminauha vastukseksi nilkan etupuolelle ja nostetaan jalkaa alhaalta vaakatasoon. Tai kuntosalilaitteillakin voi tehdä. Minulla tuon liikkeen ahkera harjoittaminen auttaa. Portaiden laskeutuminen ja istumaan käyminen ovat olleet minun vaivassani ne tuskaisemmat liikkeet, silloin kun vaiva on ärtsynä ja pyöräily aiheuttaa joskus nuo kivut.
Toivottavasti saat vaivan kuriin ja pystyt jatkamaan liikuntaharrastuksiakin!
Vitsi, tsemppiä! Entä krooninen tulehdustila? Ethän saa liikaa omega-6:sta (suhteessa omega-3:een)? Syötkö margariinia, rypsiöljyä, maissi- tai auringonkukkaöljyä (jos, niin älä syö)? Syötkö E-EPAa (syö)? Pellavansiemet? No, sä taidat tietää nämä ym. ;).
Mites vesijumppa tai vesijuoksu? Se voisi vahvistaa hellästi? Kävely ainakin auttoi paljon selkääni, joka ennen koiran hankkimista oireili. Polvetkin tarkemmin ajatellen ovat voineet paremmin. Lenkkarit voivat myös aiheuttaa selkä- ja miksei polvivaivojakin eli paljasjalkatekniikka olisi luultavasti parempi.
Trina: en ole käynyt lääkärissä, vaan olen itse tunnistanut vaivani rustoperäiseksi. Se voi olla tuota rustonpehmentymää tai ihan vain kulumaa, tai miksei molempiakin. Olen epäröinyt lääkäriin menon kanssa siksi, kun olen lukenut, että ei tuolle tässä vaiheessa voi oikein mitään tehdä.
Kiitos vinkistäsi! Olen ottanut nyt tuon ojentajaliikkeen aktiivisemmin käyttöön. Jos reenaisin sitä nyt oikeasti ahkerammin, niin ehkä sitten myöhemmin voin tehdä jotain muutakin vahvistavaa. Lisäksi kipuan portaitakin ylös, kun sellainenkin "mahdollisuus" on kotioloissa "käytössä". Minullakin tuon portaiden laskeutuminen ja istumaan käyminen ovat hankalia. Onneksi pyöräily on tuntunut sopivan hyvin. Toivottavasti kelit paranisivat siihenkin, niin pääsisi taas sitäkin harrastamaan. Eiköhän tämä tästä, kiitos kannustuksestasi :)
Pellon pientareella: en tosiaan tiedä, voisiko tulehdusta olla.. luulen kyllä ennemmin, että kyseessä on ruston vaurio, johon toki voi liittyä (ja kai liittyykin usein) tulehduskin. Luulisin, että minulla omegat on ihan OK tasapainossa. E-EPAa käytän lähinnä nestemäisenä valmisteena, jolloin määrät eivät ole ihan tarkkoja.
Vesijuoksin kesällä ja se oli kivaa! Voin harkita, vaikka vierastankin uimahalleja. En kuitenkaan niin paljon, että en voisi tarvittaessa mennä.
Jotenkin nyt asiaa pohdittuani, luulen, että kesän hyvä tilanne johtui runsaasta kävelystä (pehmeällä alustalla, "paljasjaloin" ja lenkkareillakin) ja pyöräilystä. Nyt molemmat ovat jääneet huomattavasti vähemmälle talven myötä. Mielestäni hiihto ei korvaa noita lajeja, mitä polveen tulee. Vuodenaikojen ja sitä myöten lajimuutosten myötä ei helposti huomaakaan, että jokin oleellinen treeni jääkin vähemmälle.
Toivottavasti tämä nyt oleva kipuilu menee vielä ohi, eikä mitään peruuttamatonta vahinkoa ole tapahtunut. Aionkin nyt levätä JA liikkua siten, mikä tuntuu polvissa siedettävältä JA ennen kaikkea vahvistaa jalkojani. Huh, toivon parasta, kropan oikuttelu on tosi kurjaa :(
Kiitos vinkeistäsi ja kannustuksestasi. Olen myös huomannut sen, että kävely auttaa selkävaivoissa.
Huoh. Minulle ortopedi sanoi, että satoja satoja ja taas satoja kertoja päivässä jalan ojennus ja piukasti likistäen reiden kaikki lihakset tiukaksi, 20sekuntia per kerta ja taas ja taas....
Täällä yksi kahteen kertaan jo toinen polvi tähystellen korjattuna ja rusto putsattuna.
Kuntosalilla neuvoi fysioterapeutti tasapainolautaa. Hankalaa ensin, muttei satu ja on tehokasta.
Tinttarus: ikävää, että sinullakin on kokemusta näistä vaivoista... Kiitos vinkeistäsi! Tosiaan, voihan noita ojennuksia tehdä useammankin kerran päivässä. Minulla on myös tasapainolauta, mutta ei minulle tullut mieleenkään, että sitä voisi käyttää näihin vaivoihin. Oma lautani on sellainen, että sillä keikkuminen tuntuu aika helpolta, olen joskus kokeillut haastavampaakin lautaa... siksi tuon käyttäminen on jäänyt. Pitääkin kokeilla taas.
Minä olen joutunut polvikipujen takia lopettamaan spinningin ja zumban. Aina oli polvet kipeinä ja hyvä kun yläkertaan pääsi makkariin tuntien jälkeen. Seurauksena tästä painonnousua ja muutenkin "tunkkaista" oloa, kävely sinänsä ei viehätä minua, sauvatkin olen joutunut jättämään nurkkaan kyynärpää"vammojen" takia. Yksitoikkoinen liike ei tee hyvää.
Täytyisikin kokeilla trinan ohjetta.
Laventeli: kuulostaa kurjalta, että olet joutunut jättämään harrastuksia. Se on kyllä totta, että yksitoikkoinen liike liikaa tehtynä ei välttämättä tee hyvää. Onneksi on pehmeämpiäkin lajeja, kuten pilates ja vastavat, uinti, vesijumpat ja -juoksut, pyöräily yms. Toivottavasti löydät sellaisista mieluisia!
Post a Comment