Thursday, January 24, 2013

Arkirytmiä opettelemassa

Vapaudesta vankeuteen tai jotain sellaista. Oikeasti uusi työ on tuntunut minusta varsin mukavalta. Olen esimerkiksi tehnyt noin 10 tunnin työpäivän pirteänä ja iloisena ja ollut kotonakin vielä ilahtunut. Uusi ja uuden opettelu selvästi innostavat minua, mutta toivon tämän olevan koko tämän työn kestävä asia. Ehkä onkin, saa nähdä.

Se, mikä minua tässä tosin erityisesti häiritsee, on ajan ja vapauden katoaminen. Työ on aika vapaata toki, mutta vapaa-aikaa ei näytä arki-iltoihin juuri jäävän. Laskin, että työhöni kuluu aikaa matkoineen ja aamu- yms. toimineen noin 11 tuntia vuorokaudesta. Nukkumiseen minun täytyy varata 8-9 tuntia. Johonkin katoaa vielä tunti, kun oikeasti vapaata aikaa iltaisin minulle näyttäisi jäävän noin kolme tuntia ja sekin vain "hyvinä" päivinä.

Onko kolme tuntia paljon vai vähän? En oikein tiedä, mitä tuosta ajattelisi.Voisinhan suhtautua tuohonkin positiivisesti ja nähdä kolme paljona. Käytännössähän tuossa ajassa ehtii tehdä jonkin yhden liikunnallisen tai muun jutun, ei muuta. Minun pitäisi kuitenkin ehtiä tuohon väliin mahduttaa kaksi opiskeluissani menevää kurssiakin. Tuossa ajassa pitäisi myös hoitaa siivoukset ja ruoanlaitot, tosin päivän pääsapuskan olen toistaiseksi hoitanut työmaalla ja syönyt kotona vain jotain pientä. Olen ostanut sillä aikaa.

Se, että töissä on ollut mukavaa, on tuntunut uudelta kokemukselta, vaikka eihän se ihan sitä ole. On minulla joskus aiemminkin ollut ihan kivaa töissä. Nyt kuitenkin näen ja tunnen selvästi sen, kuinka suuri merkitys viihtymisellä onkaan: viihtyminen työssä ja positiivinen mieli ja vire kannattalevat koko päivää ja sitä myöten koko elämääkin. Jaksankin paremmin. Kiva juttu. Toivon tämän jatkuvan.

4 comments:

trina said...

Kiva kuulla, että työ on ollut mukavaa. Sehän on aina riski, kun menee uuteen työpaikkaan, että onko työ sellaista mitä on kuvitellut ja millainen on ilmapiiri yms. Niinhän se on, että kun käy töissä, niin elämä pyörii työn ympärillä. Ihanteellisinta olisi, että työmatkaan ei menisi kauan aikaa, mutta ainakin täällä pääkaupunkiseudulla, varsinkin jos liikku julkisilla kulkuneuvoilla, menee kunnan sisälläkin helposti tunti työmatkaan. Minusta se on liikaa ja kovin puuduttavaa.

Mukavaa kevättalven aikaa. Voikohan jo sanoa, että on kevättalvi?

Nan said...

Trina: uusi työpaikka on aina riski. On tässä nykyisessäkin työssäni piirteitä, joista en pidä, mutta ne ovat kohtuullisia suhteessa hyötyihin. Kokonaisuus ratkaisee. Tunti on minusta aivan liian pitkä aika työmatkaan, puoli tuntia (joka itselläni menee) on kohtuullinen. Minusta työhön menee ylipäätään aivan liikaa aikaa ja voimia tai sitten olen vain jotenkin "heikko".

Voi sanoa, että on kevättalvi :) Minusta on ollut aivan upeita pakkaspäiviä, olen nauttinut! Mukavaa kevättalvea sinullekin! :)

nainen.kuvastimessa said...

Kiva kuulla, että tykkäät uudesta työstäsi. Se antaa voimia elämään ihan eri tavalla kuin epämieluisa työ, joka vain kuluttaa voimavaroja.

Olen kokenut, että työhyvinvointi voimauttaa ja se säteilee kaikkeen elämään, on virtaa ja elämäniloa muuhunkin kuin työhön. Koska elämä on paljon, paljon muutakin kuin työtä!

Nan said...

Nainen.kuvastimessa: joo, kyllä tuo työn miellyttävyys heijastuu kaikkeen. Tuntuu aivan erilaisesta kuin epämiellyttävää työtä tehdessä! Se tosin täytyy sanoa, että tuo työ tuntuu tosi rankalta, vähän huolestuttaa omien voimien riittäminen... mutta kaipa omaan pärjäämiseensä pitää vain luottaa.