Sunday, October 27, 2013

Tavaroiden kokoontumispaikka

Minulla on asunnossani tavaroiden kokoontumispaikka. Se tarkoittaa paikkaa, jossa epämääräinen läjä erilaista tavaraa kohtaa toisensa lattialla. Paikalle on tyypillistä myös se, että se on aina tiellä ja jaloissa pyörimässä, paikka tosin vaihtelee.

Yleensä tavaroita alkaa kertyä johonkin olohuoneessa, kuten kirjahyllyn eteen. Sieltä se hivuttautuu usein keskemmälle lattiaa, poikkeaa keittiön puolella ja etenee taas olohuoneen halki eteiseen. Olen yrittänyt juosta läjän perässä ja hajottaa sen, siirtää tavarat paikoilleen, mutta sitten läjä muodostuu taas johonkin ja aloittaa siirtymisensä paikasta toiseen. Olen ollut uskomattoman sinnikäs pyrkimyksissäni päästä eroon tavaraläjästä siinä kuitenkaan onnistumatta. Mikä ihme auttaisi tähän?

Olen tarkkaillut tilannetta. Ongelma alkaa usein siitä, kun laitan reppuni kirjahyllyn eteen. Se tekee sen, että en saa kirjahyllyn ovea auki, jolloin jätän kirjan johonkin muualle. (Nykyisessä asunnossani muualle tarkoittaa lattiaa, kun pöytätilaa ei ole.) Kirjan seuraksi saattaa ilmestyä vaate. Naulakkoni oli vielä hetki sitten niin täynnä, että menetin hermoni ja heitin takin kirjan seuraksi lattialle. Opiskelujutuista kertyy valtavasti materiaalia seuraksi tavaraläjään. Materiaaleille on periaatteessa paikkakin (kirjahylly), mutta en viitsi siirtää reppua (ja kirjaa ja takkia), jotta saisin materiaalit kaappiin. Lisäksi tarvitsen materiaaleja taas seuraavana päivänä, joten en vain viitsi senkään vuoksi toimia.

Vaihdoin verhoja ja vanhat verhot pitäisi viedä varaston laatikkoon. Joudun purkamaan varastosta useamman tavaran, jotta löydän oikean laatikon verhoille, joten en viitsi vielä viedä. Laitan verhot tavaraläjään. Kamerasta pitäisi purkaa kuvia tietokoneelle, joten en viitsi laittaa kameraa paikalleen. Se voi jäädä odottamaan uinuvaa inspiraatiota lattialle. Jne. ja kaaos on valmis.

Nyt voi kysyä, miksi ihmeessä laitan repun kirjahyllyn eteen, kun se usein aloittaa läjän kasaantumisen? Siksi, kun eteisessäni on pussi rompetta menossa kierrätykseen, toinen pussi pulloja keräykseen ja kolmas pussi lumppua odottamassa päätymistään mihin lie. Niiden lisäksi löytyy marjaämpäri ja iso kukkaruukku odottamassa ihmettä (siis sitä, että viitsin viedä ne varastoon, jossa niille ei ole paikkaa). (Vaatekeräykseen menevän pussin sulloin vaatekaappiin, johon se ei mahdu.) Reppu ei siis mahdu sinne.

Olen iloinen siitä, miten paljon olen tähän mennessä saanut tavarakaaostani hallintaan, mutta vielä on paljon tehtävää. Olisi hyvä saada varastostani sellainen, että sieltä voisi hakea tavaraa ja sinne voisi viedä tavaraa helposti. Eteinen pitäisi saada tyhjäksi. Kirjahyllyn edustan pitää olla tyhjä. Ja ennen kaikkea tavaramäärää olisi syytä saada karsittua vielä lisää.

Edistystä on tapahtunut monessakin asiassa. En enää kompastele eteisessä kenkiini, kiitos kenkäkaapin. Kirjahylly on tosi hyvä, kun siellä on niin paljon tilaa. Vaatteet mahtuvat vaatekaappiin (juuri ja juuri, mutta mahtuvat kuitenkin). Suurin haasteeni on nyt tuo vaelteleva tavaraläjä. Olen päättänyt, että se katoaa ja se todellakin saa luvan kadota.

10 comments:

between said...

Suurin ongelma lienee se, että tavaraa on liikaa suhteessa säilytystiloihin. Toisaalta järjestyksellä ja järjestykselläkin on muotonsa. Muutama viikko sitten siivosin kellaria, joka on lähinnä Ukkokullan aluetta. Hän pelkäsi kovasti, että heitän jotain hänelle tärkeää pois, mutta yllätyimme molemmat, kuinka vähän oikeastaan tarvitsi edes hävittää, sillä tavaroiden oikeanlainen järjestäminen tuotti runsaasti tyhjää tilaa. Joskus jonkun ulkopuolisen ottaminen mukaan järjestelemiseen tuo uusia ulottuvuuksia ja näkemyksiä. Tavarat alkavatkin löytää paikkansa.

Anonymous said...

Niin tuttua, niin tuttua :) Olen täällä ennekin kommentoinut, että me olemme jpollain tapaa niin uskomattoman samikset monissa jutuissa. Siksi on aina niin jännittävää katsoa, mitä olet kirjoittanut, koska se niin usein on kuin oman elämäni kuvausta. Samoin tuttua aiemmin kuvaamasi tilanne verhojen kanssa, että ei ole tullut vaihdettua vanhoja verhoja uusiin, vaikka se on ollut todella pitkään pään sisäinen projekti. Sitkeä kiertely kaupoissa tuotti sen tuloksen, ettei sopivia verhoja löytynyt tai jos kivat löytyivätkin, ne maksaisivat todella maltaita, siis aivan liikaa. Mutta ongelma ratkesi onneksi lopulta yllättäen eräällä kirpputorilla, kun vähiten osasin odottaa asian ratkeamista. Ja kuten sinullakin, aikas värittömät vanhat verhot vaihtuvat selkeämiin kuvioihin ja väriäkin on enemmän, joskin edelleen varsin hillitysti. Aika hauskaa sekin, että metsästin pitkään verhoja, joissa olisi keltaista ja kukkia :) Onnittelut uusista verhoista sinulle ja uudesta fiiliksestä. Ja koitetaan pärjäillä vaeltavien tavarakasojemme kanssa :D

trina said...

Hyvin olet kuvannut tuon vaeltavien tavarakasaumien ongelman. Se vaikuttaa kovin tutulta ongelmalta. Meillä kun on kaksi ihmistä, niin niitä kasaumia on vielä kahden ihmisen verran ja kahdessa asuinkerroksessa. Jostain syystä vielä ne toisen aikaansaamat tavararöykkiöt ärsyttävät enemmän, vaikka itsekkin niitä aikaansaa. :)

Nan said...

Between: juuri tuohan se ongelma on: tavaraa on liikaa suhteessa säilytystiloihin. Toisaalta osa säilytystiloista on hieman hankalasti tavoitettavissa, jolloin tavarat myös helposti jäävät leväälleen. Olen yrittänyt ensisijaisesti karsia tavaran määrää, mutta paljon on auttanut myös uudelleen järjestely ja uusi kirjahylly. Ehkä minunkin pitäisi yrittää löytää uusia näkemyksiä järjestelyyn, josko löytyisi fiksumpia tapoja saada rompe ojennukseen.


Anonyymi: mukavaa kuulla :) Etsimällä on yllättävän vaikeaa löytää mieluista. Olen todennut paremmaksi sen, että odotan mieluisan tulevan vastaan, jos mahdollista. Itselläni se auttoi verhoihin - ja sinullakin näköjään :) Minulla on nyt tosi keltainen ja kukkainen fiilis. On ihanaa katsella uusia verhojani, jotka sopivat täysin mielentilaani. Onnittelut sinullekin uusista verhoista! :) Kyllä ne meidän tavarakasat hiljalleen pienenevät ja järjestyvät ;)


Trina: aloin oikein pohtia, miten läjät syntyvät, kun en enää jaksanut katsella niitä. Aika pienestä se ketju lähtee liikkeelle. Siihen kun panostaa, läjää ei ehkä synny. Ainakin aion olla toiveikas asian suhteen :) Ehkä se, että toisen läjät ärsyttävät enemmän kuin omat, johtuu siitä, että omien läjien suhteen on hienoja aikomuksia siivota ne pois. Toisen läjistä ei tiedä, ne saattavat olla pysyviä ;) Ehkä toinen läjää myös "väärälle" paikalle? :)

Hehkuvainen said...

Tavaroiden kokoontumisajot ovat tuttu juttu täälläkin. Minua ärsyttää erityisesti se, ettei makuuhuoneessa ole mitään järkevää paikkaa puolipidetyille vaatteille (eli niille joita kotona pitää montakin päivää niin ettei niitä voi laittaa kaappiin puhtaiden joukkoon muttei myöskään pyykkikoriin koska ovat vielä käytössä). Niinpä ne majailevat karmaisevassa epämääräisessä mytyssä kaapin ja sängyn välissä lattialla. Ääääh.

Nan said...

Hehkuvainen: tuohon puolipidettyjen vaatteiden ongelmaan kun keksisi ratkaisun, olisi nero! En siis minäkään ole keksinyt mitään hyvää ratkaisua. Omat puolipidetyt vaatteeni säilytän erään tason päällä, neuletakit laitan kaappiin hengariin. Siis ne, jotka voi laittaa (eli eivät veny). Lattialla lojuvat vaatteet ovat kyllä tosi ärsyttäviä :)

Anonymous said...

Olikohan se Hullussa jutussa kun sanottiin nasevasti, että ihmiset eivät hanki enää isompaa asuntoa itselleen, vaan tavaroilleen! Taistelen itse kovasti tavarahamsteriluonnettani vastaan. Haluaisin muuttaa, mutta tämän tavarapaljouden kanssa se tulisi olemaan täysi kaaos. Olenkin saanut itseni kuriin enkä oikeastaan ole ostanut mitään turhaa uutta piitkiin aikoihin. Mutta usein kun alan käymään läpi kaappeja vähentämisen toivossa, huomaan lopuksi, että mitään ei mene roskiin, vaan tavarat ovat vain vaihtaneet paikkaa :(.

Nan said...

Anonyymi: ymmärrän, minustakin olisi mukavampaa suurempi asunto. Jotta pääsisin eroon tavarakaaoksesta. On se kyllä älytöntä ja tuo uutinen on luultavasti tottakin. Tavara on taipunut rengin osasta isännän osaan. Minusta tuo on jo hyvä askel, jos pystyt arvioimaan ostoksiaan siten, että niistä jää suurin osa tekemättä. Tavarasta luopuminen onkin sitten vaikeampi askel, olen todellakin huomannut. Ihan ihmeellisillekin tavaroille lopulta löytyy muka se tilanne, jolloin niitä saattaa "tarvita". Lahjoista ei taas voi luopua, kun ne ovat olleet lahjoja. Onhan näitä syitä hamstraukseen :(

Minulla on hieman auttanut se, että poistan tavaraa vähän kerrallaan, usein vain yhden tavaran kerrallaan. Siten luopumisen tuska ei pääse iskemään liian rankkana, vaan saan yhden tavaran kerrallaan poistettua. Pitkällä aikavälillä tulostakin näkyy. Jos yrittäisin kerta rysäyksellä poistaa tavaroitani, tuska kävisi liian suureksi ja poistamatta jäisi :( Minullakin on siis kokemusta poistamisaikomusten muuttumisesta pelkäksi järjestelyksi. Tsemppiä tavarakaaoksessa selviämiseen ja poistoihin! Kyllä se siitä :)

pekka paiva said...

Kenties on parempi, että tavarat kerääntyvät yhteen paikkaan eivätkä satunnaisesti sinne tänne. Maalla oli joskus tapana, että tavara (työkalu) jätettiin siihen, missä sen käyttö loppui -- sieltä se sitten varmasti löytyi.

Nan said...

Pekka: jaa, tuostakohan se sitten johtuu, että joillakin on vieläkin (ja kaupungissa) tapana jättää tavaroita juuri siihen, missä niiden käyttö loppuu! Mielenkiintoista. Tottahan se on, että se on tehokasta (verrattuna siihen, että tavaran kuljettaa johonkin säilytykseen) ja tavara jatkossa löytyy. Löysit hyvän puolen myös tavaroiden kasaantumisesta. Sentään jokin järjestys :)