Tuesday, March 03, 2015

Ajankäytön haasteita

On ollut nyt paaaaljon tekemistä eli useimmiten pitäisi olla tekemässä ainakin jotain. Nytkin, mutta ajattelin tässä välissä kirjoittaa tännekin jotain. Aikani on siis kulunut opiskelun (eli toimeentulon haalimisen) ja työnhaun (turhien toiveiden luomisen) parissa ja en tiedä, ehdinkö tasapainoilla noiden välillä järkevästi.

Toimeentulo juuri nyt olisi toki iso hyvä asia, kun näköpiirissä on vain pienituloista (miniminiminituloja) tulevaisuutta. Kaikki, mitä on nyt mahdollista saada, pitäisi saada kerätyksi kasaan. Toisaalta pitäisi hakea töitä, jolloin ei tarvitsisi miettiä euroja niin tarkkaan. En ole hakenut töitä yli kymmeneen vuoteen, joten se on minulle vieras asia. Tämä tarkoittaa sitä, että asiaan perehtyminen, CV:n ja hakemusten laatiminen on vienyt älyttömästi aikaa. En olisi uskonut, että tuo kaikki on noin älytön homma! Kun kaikki nuo lukemattomat tunnit on haaskan... siis käyttänyt tuohon hommaan, niin palkkiona on lisäksi vielä useimmiten vain pettymys. En ihmettele, jos työnhakua ei jaksa kovin pitkään, sehän on henkisesti rankkaa puuhaa. Jatkuvaa torjutuksi tulemista.

Aikataulutukseni on nyt sillä mallilla, että työnhakuun kuluvaa aikaa olisi pakko rajoittaa ja siitä huolimatta joudun ehkä luopumaan osasta toimeentuloa, joka on muutenkin naurettava. Ymmärrän täysin, että pienet tulot stressaavat ja tyhmentävät ihmistä. Vaikka minulla ei juuri nyt ole mitään hätää, saan ajoittain sellaisia olotiloja, joiden myötä ymmärrän pienituloisuuden ahdistavuuden ja henkisen vankilan.

Yritän olla toiveikas työn saamisen suhteen, mutta todellisuus on toiveikkuuttani vastaan. Olisi oikeasti ihme, jos saisin töitä hakemalla jotain avointa paikka (eli kannattaako minun haaskata aikaa moiseen, kun se ehkä tarkoittaa nykytoimeentulosta tinkimistä?). Siten en oikeasti tiedä, mitä tulevaisuudessa tekisin ja se on ahdistavaa. Tiedän, mitä haluaisin tehdä, mutta en ymmärrä, miten tavoitteeseeni pääsisin.

Äsh, ei pitäisi miettiä näitä, vaan keskittyä tärkeimpiin hommiin eli yrittää viedä ainakin joitain asioita eteenpäin. Pitäisi uskoa asioiden järjestymiseen, kun aiemminkin on tapahtunut niin.

5 comments:

Helmi Nainen said...

Toivon parasta!!!!
MUuten, nyt kun mulla VIHDOINKIN on töitä (keikkaa, kolme eri paikkaa) niin totean, että yksikään näistä paikoista ei ole tullut työkkärin, tai avoimien työpaikkahakujen perusteella. OLen vain etsinyt sopivia paikkoja, kaivanut esiin bossin tiedot ja laittanut suoraa ja rehellistä sähköpostia. Kaksi paikkaa on "tarttunut" näin, vaikka heillä ei ole työpaikkailmoitusta ollutkaan. .. Tämä vain vinkkinä :) Mukavaa ja rentoa viikonloppua!

Nan said...

Helmi: kiitos toivotuksista ja aivan mahtavasta vinkistä! Tuohan on hyvä idea. Pitääkin pohtia (siis sitten, kun on paremmin aikaa) mahdollisia paikkoja, joissa voisi sopivaa työtä olla, ja ottaa yhteyttä... Eipä sillä ainakaan mitään menetä :) Tosi mukavaa, että sinulla on tärpännyt, huippua :) Hyvää viikonloppua sinullekin :)

-kartsi said...
This comment has been removed by the author.
-kartsi said...

Kannustaisin sinua jatkamaan työnhakua. Itse olen tullut kaksi kertaa valituksi 100 hakijan joukosta markkinointialalla, kun samaan aikaan kymmenistä paikoista ei ole välttämättä tullut edes vastausta. Kannatta luetuttaa oma CV jollakin jo alalla työskentelevällä, joka voisi antaa vinkkejä oman esittelysi tekemiseen. Itse tein oman esittelyni normaalin A4-formaatit lisäksi myös prezi-työkalulla, jolla sain näyttävän esityksen aikaan. Tsemppiä työnhakuun.

Nan said...

Kartsi: kiitos kannustuksestasi ja vinkeistä! Molemmat tulevat tarpeeseen :) Minun pitäisi näyttää CV:ni jollekin, mutta se tuntuu ikävältä. Lisäksi minunkin kannattaisi tehdä jokin esitys ja panostaa vaikka LinkedIniin tai vastaaviin palveluihin. Pitäisi siis käyttää aikaa ja lisää aikaa, mitä juuri nyt ei paljon ole. Toisaalta kyllä taistelen työnhakumotivaation kanssa, kun tilanne on varsin toivoton. Mutta jos ei mitään tee, ei mitään saakaan...