Monday, June 11, 2007

Mies ja valikoiva kuunteleminen

Olen naisena törmännyt useinkin erääseen ominaisuuteen, joka on joissain miehissä. Kyseessä on valikoiva kuunteleminen. En tarkoita siis kuulemista sinällään, vaan sitä, että kuunnellaan sitä, joka on tärkein kuunneltava kyseisessä tilanteessa. Tai sanoisinko, että "tärkein", tuo ehdottomasti lainausmerkeissä. Monessa tilanteessa voi olla järkevää kuunnella "tärkeintä" (esim. tulipalossa), mutta kun vaihtoehtona on se, että ensin kuunnellaan toista ja sitten toista, niin tuota ei voi käsittää.

Ryhmässä on 3 miestä ja 2 naista. Keskustellaan työasioista. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista, ihmiset keskustelevat keskenään, mutta eivät varsinaisesti ryhmänä. Nainen sanoo yhdelle miehistä jotain. Mies laittaa tavaroitaan laukkuunsa, ei keskustele kenekään kanssa. Mies alkaa kuunnella ja reagoida naisen sanomiseen. Sitten toinen mies sanoo jotain miehelle ja tämän huomio suuntautuu häneen. Naisen asia unohtuu. Nainen ottaa asian toisen kerran esille toisena hiljaisena hetkenä ja sama kuvio toistuu. Kyse ei ole siis siitä, että mies ei olisi kuullut tai huomannut naisen sanovan jotain.

Miten tuollaiseen pitäisi reagoida? Jos kyseessä olisi vapaa-aika ja tilanne vapaamuotoinen, minä raivostuisin moisesta inhottavasta välinpitämättömyydestä. Ikävä kyllä tilanne on kuitenkin varsin muodollinen ja ystävällisyys täytyy säilyttää, joten paha olo patoutuu sisälle, katkeruus ja inho miestä kohtaa täytyy laittaa piiloon. Sinne muun katkeruuden ja pahan olon sekaan, josta on hyvä ammentaa sitten, kun pato murtuu.

En yhtään ymmärrä, mistä tuollainen ihmisten arvojärjestykseen laittaminen kumpuaa. Mikä saa ihmiset olemaan noin välinpitämättömiä toisten sanomisille? Ei ollut ensimmäinen kerta eikä varmasti viimeinen, ja kerta kerran jälkeen se inhottaa enemmän. Ei, tuo ei saa minua sulkemaan suutani tuollaisissa tilanteissa (niin kuin ilmeisesti näiden ikävien ihmisten tarkoitus on), mutta miten minun pitäisi sitten toimia? Ottaa huomio vaikka väkisin? Miten se otetaan siten, että ei tee itsestään raivopäistä sekoa? Vapaa-ajalla voi olla raivopää, mutta ei muodollisissa, työhön liittyvissä tilanteissa.

Tässä täytyy tietysti ottaa nyt huomioon se, että tuossa esimerkkiryhmässä on itse asiassa kaksi ikävää, välinpitämätöntä miestä: hän, joka keskeyttää kuuntelemisen ja hän, joka keskeyttää naisen puhumisen aloittamalla "tärkeämmän" juttunsa. Yhtä käsittämättömiä tapauksia molemmat, yhtä paljon kunnioituksen puutetta naista kohtaan.

Ketkä sitten käyttäytyvät näin valikoivan ikävästi toisia kohtaan? Uskoisin, että tähän ryhmään kuuluu myös naisia, mutta minulla on kokemuksia vain miehistä, joten keskityn nyt heihin. He ovat ihmisiä, joille toiset ihmiset ovat vain arvojärjestyksessä olevia olentoja, ja sille kumarrellaan, keneltä saa eniten sitä (arvostusta, rahaa), mitä kulloinkin halutaan. Työasiassa nuorehko nainen on taatusti se arvoasteikon alin; ei häneltä saa tietoa (koska hän on nainen, ei naiset mitään tiedä), paikalla on miehiä, joita täytyy seurata valppaasti, jotta ei mahdollisuudet jää näkemättä ja kenties naisen (ikävän) asian huomiotta jättämisellä pääsee itse vähemmällä.

Ratkaisuiksi näen näihin tilanteisiin joko räjähtämisen, asian huomiotta jättämisen tai tilanteesta poistumisen. Tuosta on sitten "hyvä" valita. Tärkeintä on se, että ei patoaisi pahaa oloa sisälleen, ja omaan henkilökohtaiseen elämään ei kuuluisi yhtään tuollaista ikävää ihmistä.

Minulla on vielä paljon opittavaa näiden välinpitämättömien ihmisten käsittelystä. Onneksi yhtään ei kuulu lähipiiriini. En huolisi.

2 comments:

Otonashi said...

Kuulostaa aika loukkaavalta. Itse en tosin ole tuollaiseen törmännyt... Ehkä olen joskus itse käyttäytynyt noin sellaisia "hissukoita" kohtaan?... Yleensä jos huomio viedään minusta ja minulla on vielä jotain asiaa, nappaan sen huomion heti takaisin, että saan asiani sanottua loppuun. Pitänee kiinnittää käytökseeni kuitenkin huomiota, etten loukkaa ketään vahingossa.

yksin_ovella said...

Niin, tuollainen käytös on ikävää. Tiedän, että tuo johtuu osittain itsestäni: olen pienikokoinen, nuorehko nainen, joka ei osaa edes käyttäytyä vakuuttavasti alallaan, jolla tekee töitä. Silti kuitenkin... Haluaisin ottaa tilaa itselleni, sanoa kovaan ääneen ja olla olemassa. Se on vain niin kamalan vaikeaa, varsinkin, jos tuollaisissa tilanteissa on paljon ihmisiä eri kulttuureista.