Tuesday, November 27, 2007

Elämästä pitäisi nauttia

Viime päivät ovat olleet raskaita. Unet ovat jääneet liian vähille, mikä vaikuttaa minulla tosi paljon hyvinvointiini, ja lisäksi mielessäni on pyörinyt liikaa raskaita ajatuksia. Olen etsinyt vastauksia sisältäni nouseviin moniin kysymyksiin, joihin on äärimmäisen vaikea vastata. Olen yrittänyt kysellä itseltäni, mitä oikeasti haluan elämältäni tällä hetkellä... enkä osaa vastata, mikä sinällään jo rasittaa. Inhottaa tällainen elämässä ajelehtiminen ilman kiintopisteitä ja päämääriä, joihin tarttua. Päivät vain menevät eteenpäin ja minä vanhenen, mahdollisuuksia varmasti olisi, jos näkisin ne mutta en näe enkä osaa tarttua, joten minä olen paikallani.

Olen miettinyt, että olisi valtavan tärkeää nauttia elämästä. En jaksa enää murehtia ja miettiä kurjia asioita, vaan haluan tuntea eläväni; haluan hehkua, iloita, riemuita, tuntea olevani olemassa, tehdä asioita! Eihän koko elämä yhtä juhlaa voi olla, mutta ei kai se pelkkää arjessa synkistelyäkään voi olla?!

Olen valtavan uupunut synkkien asioiden miettimiseen. Sitä on ollut ihan liikaa viime aikoina(kin). Erilaisten asioiden mietiminen on mielenkiintoista, mutta siinä vaiheessa, kun ilo väistyy ja mietinnät on vahvasti pessimististä tulevaisuudenkuvaa maalailevia, elämä ei oikein tunnu enää elämisen arvoiselta. Ainainen ikävästä asiasta toiseen tarpominen turhauttaa. En halua tällaista.

Mielestäni yksi elämäntarkoitus on nauttia ja iloita, tehdä asioita, joilla on edes jokin pieni merkitys jollekin. Pitäisi siis jotenkin osata järjestää itselleen lisää nautintoja ja iloja. Helppo homma, eikös?! :(

2 comments:

ipi said...

Minulla on depressiokoulu-kirja, jossa on pitkä lista miellyttävistä toiminnoista. Meidän piti yhden viikon ajan merkitä miten montaa niistä onnistuimme toteuttamaan.
Minä olin lomamatkalla juuri sen viikon, joten niitä miellyttäviä asioita tuli tehtyä luonnostaankin paljon enemmän. Nyt jos täyttäisin samaa listaa, en saisi varmaankaan edes puoliin merkintää.
Miksi sitä aina odottaa huomista kun haluaa tehdä jotain mukavaa?

Nan said...

Moi Ipi! Ehkä minäkin voisin vilkaista tuota depressiokoulu-kirjaa... vaikka enpä usko, että siitä apua olisi. Tuntuu vain juuri nyt niin toivottomalta yrittää keksiä itselleen sellaista, mikä toisi hyvää oloa. Minäkin odotan, että "sitten joskus" minäkin olen iloinen... ja sitä päivää ei näytä tulevan.

Ei minun pitäisi valittaa. Elämäni on ihan ok. Se ei vain millään kuitenkaan tunnu riittävän. Minulla on koko ajan sellainen olo, että en halua tällaista. Se on inhottavaa.