Olen viime aikoina ollut selvästi vähemmän yksinäinen kuin vielä muutama kuukausi sitten. Olen tavannut enemmän ystäviäni, minusta on tuntunut jopa siltä, että seurassani on oltu mielellään, ja olen onnistunut jopa tapaamaan pari uuttakin ihmistä, jotka toivottavasti jäävät elämääni pidemmäksikin aikaa. Voisi siis melkein sanoa, että sosiaalinen elämäni on tällä hetkellä kuin suloinen pieni kukka nuppuvaiheessaan, kovin nuori ja herkkä.
Viihdyn edelleen oikein hyvin yksinkin, mutta olen huomannut nykyään kaipaavani seuraa ihan erilailla kuin ennen. Hakeudun seuraan enemmän kuin ennen, ehdottelen tekemistä useammin, jopa kaipaan seuraa. Tämä tuntuu jotenkin oudolta, koska muistan vielä liiankin hyvin sen tunteen, kun ihmisten tapaaminen tuntui vaikealta ja rasittavalta (toki myös mukavalta silloinkin). Nykyään tuntuu enemmän mukavalta ja vähemmän rasittavalta. Ehkä tämä on hyvä merkki, tervettä?
Pelkään kaipuuta. En haluaisi päätyä siihen tilanteeseen, että alan kaivata jotakin, kuten juuri tuota ihmisten tapaamista. Kaipuussa ajatukset ovat ihan jossain muualla kuin tässä hetkessä, kaipuu voi jopa sattua, tuntua pahalta. En halua jäädä kiinni kaipuun verkkoon, vaan haluaisin keskittyä elämään tätä hetkeä, nauttia juuri tästä, mitä minulla nyt on. Luulen kuitenkin, että kaipuu kuuluu niihin asioihin elämässä, joita täytyy vain sietää.
Tuohon kaipuuseen tuntuu liittyvän myös jonkinlainen tarvitsevuuden tunne toisesta ihmisestä. En ole tosiaankaan halunnut tarvita ketään viime aikoina, koska yksinäisyys on valtavan turvallista, mutta nyt minusta tuntuu siltä, että haluaisin "tarvita" jotakuta. En siten, että roikkuisin toisessa ihmisessä läheisriippuvuuden kourissa. Tarkoitan jotain sellaista, että herkkänä ja ehkä heikkonakin hetkenä voisin hetkeksi painaa pääni toisen olkapäälle, tarttua kädestä ja olla kaipaava ja tarvitseva edes sen lyhyen hetken ajan. Päästää hetkeksi irti siitä tunteesta, että minun täytyy olla vahva ja osaava. Edes hetkeksi. Tuokin asia tuntuu vain aika saavuttamattomalta, eii mahdottomalta, mutta vaikealta. Osaisinko sitä paitsi edes hetkeksi hellittää ja olla heikko jonkun seurassa?
No comments:
Post a Comment