Ihmissuhteilu on vaikeaa. Koen, että en oikein tiedä, miten pitäisi toimia ihmisten kanssa, ja minkälaista tekemistä ehdotella. Mikä määrä yhteydenpitoa on riittävää ja miten sanon, jos en jaksakaan tavata ystävääni hänen ehdottamaansa aikaan. En halua pahoittaa minulle rakkaiden ihmisten mieltä, mutta en halua saattaa itseänikään ihan uuvuksiin.
Minä en jaksa aina päivystää puhelinta. Chatissä roikun harvakseltaan, jos/kun jaksan. Usein kuitenkin keksin parempaa tekemistä kuin koneen ääressä nököttämisen tai puhelimella arkisista asioista naputtelun. Vastaan tekstiviesteihin sitten, kun satun viestin huomaamaan ja tuntuu siltä, että haluan vastata, koska kyseessä ei useinkaan vaikuta olevan kiireinen asia. Puhelimeen vastaan, kun on hyvä hetki tai sitten soitan myöhemmin takaisin. Tunnen kuitenkin itseni huonoksi ihmiseksi, kun en reagoi heti ja ole tavoitettavissa.
Tuntuu, että nykyään pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa. Tekstiviestitellä pitäisi pitkin päivää ja illat roikkua chatissä hoitamassa ihmissuhteita jutusteluaiheiden ollessa hyvinkin arkisia. Minä en vain jaksa, kaipaan omia muita tekemisiä. Chattaaminen on ihan mukavaa silloin, kun siihen paneutuu, mutta en jaksa selitellä jollekin kirjoittelemalla pitkin iltaa, kuinka kävin töissä, harrastuksessa, laitoin ruokaa, päätä särkee, voi kun on kamala sää...
Minua väsyttää tuollainen jatkuva tavoitettavuus. Siksi pidänkin välillä puhelimesta vapaita aikoja ja tietokoneeni kiinni. Huomaan vain tuon etäännyttävän sellaisia ihmisiä, jotka ovat hyvinkin aktiivisia yhteydenpidossaan. Kai se on ymmärrettävää, kun minä en pidä yhteyttä joka päivä. Usein kyseessä on sellaisia ihmisiä, joilla ei ole kovin paljon tekemistä vapaa-ajallaan, ja jotka eivät tunnu ymmärtävän, että minulla on tekemistä melkein enemmän kuin jaksan tällä hetkellä. En tiedä, miten selittäisin jaksamattomuuteni jatkuvaan tavoitettavuuteen. Sekin rasittaa, koska ihmissuhteet ovat minulle kuitenkin tärkeä asia.
Yksinäisyys on sikäli ihastuttavan turvallista, että ei tarvitse miettiä, pahoittaako jonkun toisen mielen, osaako olla hyvä toiselle ja pitääkö riittävästi yhteyttä. Minua lisäksi väsyttää helposti, jos olen liikaa seurassa. Tarvitsen aikoja vain itselleni. En kuitenkaan halua, että elämäni palautuu takaisin aiempaan tosi yksinäiseen uomaansa nyt sen vuoksi, että olen huonohko yhteydenpitäjä ja seura joskus väsyttää. Haluan oppia tuntemaan, että osaan ihmissuhteilua. Haluan olla hyvä läheisilleni, mutta niin, että en uuvuta itseäni. Vaikeaa.
No comments:
Post a Comment