Monday, April 06, 2009

Hetken aikaa näkyvänä

Viime viikko oli tosiaan monella tapaa hieno ja mieluisa. Tästä viikosta ei ole odotettavissa kaksista, mutta toisaalta pääsiäisen ylimääräiset vapaat ilahduttavat.

Olen tosiaan viime aikoina joutunut olemaan tooooosi pitkästä aikaa esillä esitelmän pitämisen muodossa. Se oli oikeastaan aika outo kokemus, joka kuitenkin herätti ajatuksia.

Alkuun minua jännitti niin, että oli melkein paha olo. En ollut edes valmistautunut kovinkaan hyvin, kun ei huvittanut (en saanut mieltäni taipumaan valmisteluihin), joten sekin lisäsi jännitystä. Esitelmän pitäminen oli kuitenkin melkein miellyttävää, mikä oli yllättävää!

Jos jännityksen olisi karsinut pois, oloni olisi ollut kuin olisin ollut elementissäni - siis minä, joka olen aina inhonnut esitelmiä. Pohdin tätä uutta havaintoa ja tulin siihen tulokseen, että pidin siitä, että minulla oli selkeä rooli (esitelmän pitäjä), sain olla esillä omana itsenäni ja tuoda ajatuksiani esille ja olin ennen kaikkea näkyvänä osana tilaisuutta. Siis osa porukkaa.

Töissähän minä olen lähinnä näkymätön työmuurahainen, joka pakertaa itsekseen ja tuntee yksinäisyyttä. Siihen kun vertaa, ei ole ihme, että aktiivinen osallistuminen ja mukana olo olivat mieluisia.

En kuitenkaan usko, että haluaisin aina ja koko ajan olla esillä, vaan tietynlainen itsekseen puurtaminen sopii minulle. Liika yhteydettömyys ja yksinäisyys työelämässä kuitenkin masentavat ja lannistavat minut, koska en voi siten tuoda itseäni ja osaamistani mitenkään esille. En viihdy nurkassa, vaan haluan kokea olevani hyväksytty ja mukana. Tämän kokemuksen myötä minulla heräsi ajatuksia mahdollisista suunnista, joihin haluaisin työelämässäni suunnata (ainakin yrittää)...

2 comments:

mari said...

Hienoa, että esitelmän pito ja esillä olo toivat noin positiivisen mielen :).

Olen itsestäni ainakin huomannut sen, että alku on aina hankalaa (tarkoittaa minulle liikkeelle lähtöä omasta työhuoneesta muiden pariin kyselemään ja ottamaan selvää asioista), mutta kun saan sen tehtyä, on oloni paljon parempi ja tunnen olevani osa työporukkaa. Miksihän se on kuitenkin niin vaikeaa?

Nan said...

Mari: en itsekään ymmärrä, miksi itsensä liikkeelle saaminen muiden pariin on niin vaikeaa. Kerro, jos keksit jonkin ratkaisun tuohon vaikeuteen :)

Hyvä kuitenkin, kun olet saanut itsesi muiden pariin. Se ja mukaan pääseminen on aina tosi hyvä asia. Ehkä minäkin joskus...

Onneksi tosiaan tuo esitelmäkokemus oli hyvä. Jos vaikka seuraava ei jännittäisi niin paljon...