Eräs inhotusta herättävä ihmisryhmä on ehdottomasti itseään varatuille miehille tyrkyttävät naiset. Jostain syystä olen moisiin kammottaviin kantturoihin joutunut elämäni aikana törmäämään useammankin kerran - jopa parissa parisuhteessanikin oikein häirinnäksi asti. En kuitenkaan ole juuri nähnyt miehiä, jotka yrittäisivät siinnikästäkin sinnikkäämmin saada satimeen varattua naista. Mistä tämä voisi kertoa?
Miesten kesken näyttäisi olevan edes jonkinlaista solidaarisuutta: toisen naista ei pokata (ja juu, poikkeuksiakin on erityisesti, kun on vain seksistä kyse). Naisille taas varattu mies tuntuu olevan takuu laadusta, jolloin intoa moisille "laatumarkkinoille" rynnimisestä näyttää riittävän. Tokihan toisen naisen (vaimon/tyttöystävän) miehen pokaaminen myös nostaa pikkuruista ahnetta ja itsekästä itsetuntoa, jolla kaamea ämmä voi sitten ylpistellen hehkutella ja persettään hetkutella voittajan elkein.
Nettikin tuntuu olevan pullollaan naisten toinen toistaan säälittävämpiä selityksiä siitä, että miksi juuri hän on oikeutettu vokottelemaan varattua miestä. "Kun se miehen ämmä on niin kaamea/ymmärtämätön/kylmä/tms." (vaikka ei edes tunne naista), "nehän on jo eronneet" (vaikka asuvatkin yhdessä), "no, mies jättää vaimonsa ihan kohta minun vuokseni" jne. Selityksistä heijastuu ne miehen selitykset, joita mies on käyttänyt halutessaan pokata seuraa, ja ne selitykset eivät välttämättä ole totta, tai naisen oman arvon ylikorostaminen ja itsekäs ja ahne pyrkimys. Nainen myös voi vain kuulla ja kuvitella sitä, mitä hän haluaakin tai vähintääkin luoda itselleen prinsessanvaaleanpunaisen haavemaailman "unelmiensa" miehen (siis sen, joka lähtee suhteesta toisen naisen perään) kanssa. Nainen kuvittelee olevansa jotain erityistä, kun hänet nostetaan toisen naisyksilön yläpuolelle.
Toisinaan mies voi olla tosissaankin, mutta ei se silti selittelyistä vakuuttavampia tee: jos edellinen suhde on kesken, se on kesken, vaikka mies seuraa vongatessaan muuta väittäisikin. Toisten väliin on turha itseään kammeta kuvitellen tietävänsä, mikä toisessa suhteessa on pielessä ja mikä olisi paras toimintatapa. On kaameaa, jos toinen nainen käyttäytyy kuin olisi jokin suurikin parisuhdeasiantuntija, vaikka onkin vain itseään tyrkyttävä itsekäs narttu. Ei vastuu ole tosiaan pelkästään (valehtelevalla) miehellä, vaan iso päätäntävalta on myös itseään tyrkyttävällä naisella: kunnioittaako hän itseään (ja muita) edes sen verran, että ei tarvitse lähteä sotkemaan itseään toisten asioihin vain pikkiriikkistä itsetuntoaan kohentaakseen ja kenties päteäkseen.
Eräskin ämmä tyrkytti muinoin itseään silloiselle miesystävälleni pitkään ja hartaasti. Esitti miehelle ystävää ja olkapäätä, minulle ystävällistä, mutta (todistettavasti) valehteli minkä ehti. Toinen kanttura toisessa suhteessa käytti niin sanottua "viehätysvoimaansa" (=pillua) voittaakseen minulta miehen. Kyllähän sen arvaa, miten näissä kävi. Taitava nainen vie hölmöä miestä kuin litran mittaa.
Minäkö katkera? Miten niin? Toivon, että tuollaisia kantturoita ei enää ikinä tielleni eksy.
15 comments:
Juuh, ne solidaariset varatut miehet sitten yrittävät iskeä baareista sinkkunaisia minkä kerkiävät. Sitten kaikki onkin sen sinkkunaisen syytä, joka ei välttämättä tiennyt edes miehen olevan varattu. Pikku raukka mies, eihän se mitään mahtanut, kun vamppi jallitti.
Onhan ne miehet niin reppanoita, kun eivät kykene vastustamaan naista. Pakollahan ne naiset miehet vokottelee ja mies ei tajua mistään mitään.
Sori, mutta mie en vain ymmärrä tuota miesten paapomista. Ei on ei ja sillä selvä. Ketään ei voi pakottaa eikä huijata sänkyyn.
Olen törmännyt myös useampaankin mieheen, joka on sanonut olevansa vapaa, mutta eipä sitten ollut. Inhottavia kokemuksia, jäi vain uskomattoman paha mieli. Tuollaiset miehet voisin hyvinkin haukkua omassa kirjoituksessaan.
En minäkään ymmärrä miesten paapomista, vaikka tästä kirjoituksestani sellaista voisi päätelläkin. Onhan miehillä vastuu ja nimenomaan heillä.
Minulla on eräs pahahko menneisyyden haava liittyen kirjoitukseni aiheeseen, jossa halusin nimenomaan korostaa naisen osuutta varatun miehen vokottelemisessa. Kun on nähnyt kuukaudesta toiseen kestävää "kaveerausta", valehtelua ja esittämistä, niin se sattuu. Ja syvältä. Siinä ei satuta vain mies, vaan myös häikäilemätön nainen.
Oli pakko purkaa katkeruutta näitä naisia kohtaan, joille "varattu" ei merkitse mitään muuta kuin "laatutavaraa, tavoittele". Minulla on sellainen olo, että minun ylitseni on kävelty ja räitty, minulle on naurettu. Pariinkin kertaan. Minun on vaikea päästä tästä katkeruudesta eroon, vaikka tapauksista on jo vuosia.
Oma kommenttini oli turhan tylysti kirjoitettu. Pahoittelen. Mie vaan näen nykysin punaista, jos olen aistivani miesten paapomista pettämisasiassa. En ole tietääkseni tullut koskaan petetyksi, mutta läheltä olen seurannut aika montaakin selkkausta aiheeseen liittyen. Jotenkin vain tuntuu siltä, että liian monet petetyksi tulleet naiset näkevät sen toisen naisen kaikkeen syyllisenä ja miesreppana on vain ollut niin herkkäuskoinen, että on tullut vietellyksi. Jotenkin se vain tuntuu sitten vahvistavan omalta osaltaan tietynlaisten miesten käytöksen oikeellisuutta - miehet on miehiä, minkäs ne sille mahtaa.
Vokottelevat naiset ovat oma lajinsa. Jotkut ihmiset vain kertakaikkiaan haluavat aina toisen oman. En usko, että heitä oikeasti edes koko ihminen sen suuremmin kiinnostaa. Valloittaminen vain mielessä. Sitten kun on saanut sen mitä on metsästänyt, voi taas siirtyä seuraavaan. Toisaalta varattuun mieheenkin saattaa ihastua/rakastua. Elämä ei ikävä kyllä ole niin mustavalkoista. Silloin tietysti pitäisi jo itsensäkin takia ymmärtää se, että yksi suhde on hoidettava loppuun ennen seuraavan aloittamista.
Mie kun olen ollut nyt pidempään sinkkuna, niin olen todennut sen, että baareissa roikkuu jatkuvasti varatut miehet liepeissä. Toisilla on sormukset taskussa, toiset eivät asiaa edes piilottele. Musta se on aika säälittävää ja huvittavaakin nykyään. Tulee sellainen olo, että ei halua koskaan miestä itelle, kun suurinosa on kuitenkin samanlaisia. Mie en varattuihin sekaannu pitkällä tikullakaan. Varatun kyllä tunnistaa aika nopeasti jo tässä iässä ja yhden yön suhteetki on mun osalta jo mennyttä elämää, joten sekin auttaa asiaa.
Ymmärrän kyllä, että siitä katkeruudesta on vaikea päästä eroon. Oikeasti. Itsesi kannalta olisi kuitenkin niin paljon parempi, kun saisit karisteltua sen ihmistä sisältä syövän tunteen pois. On tässä maailmassa muunkinlaisia miehiä ja naisia. Pakko olla :)
Grrr... Hyvä kun kirjoitit, todellakin aiheesta. Mä näen myös punaista tän aihepiirin tiimoilta, mutta mua v*tuttaa ihan tuhannesti enemmän ne miehet, jotka ovat lähteneet taannoisista parisuhteistani muiden naisten matkaan.
Mieshän se oli minulle (mukamas) läheinen ja (mukamas) luotettava, (mukamas) turvallinen ihminen. Hän käytti luottamustani kaikkein eniten väärin. On tosin myös (aivan liian) paljon naisia, joihin ei voi ystävänä luottaa. Heti kun silmä välttää, ovat pokailemassa ystävänsä miestä.
Surkeaa on, että suureen osaan kummankaan sukupuolen edustajista ei voi luottaa! Ei tässä eikä muissakaan asioissa. (Parantele tässä nyt sitten katkeruutta, surua ja pettymystä.)
"Narttu" ja "kanttura" ilmoittautuu. Rakastuin varattuun mieheen 7 vuotta sitten, yhdessä olemme edelleen. Asiat eivät tosiaan ole mustavalkoisia, vaikka ymmärrän kyllä katkeruutesi. Voihan olla, että tällainen suhde on täysin väärin, mutta minä en jaksa sitä enää pohtia. Omatuntoni on kolkuttanut niin paljon, että se saa jo riittää. Minullakin on oikeus olla onnellinen.
En "vampannut" miestä paapomalla, vaan suhteemme alkoi ystävyydellä ja syveni siitä. Olin yksinäinen, mies masentunut. En ole häikäilemätön ihminen, luultavasti vain harvinaisen naiivi miesten suhteen. En kadu tätä suhdetta, mutta toiste en suhdetta näin alottaisi. Ja ennen tätä suhdetta olin sitä mieltä, että ei ikinä mitään varatun miehen kanssa.
Halusin kai vain sanoa, että koskaan ei voi tietää, minkälainen se kuuluisa "toinen nainen" on ja miksi suhde on alkanut.
""Narttu" ja "kanttura" ilmoittautuu. Rakastuin varattuun mieheen 7 vuotta sitten, yhdessä olemme edelleen. Asiat eivät tosiaan ole mustavalkoisia,"
Ovat ne sikäli, että naiset haluavat varattuja miehiä, mutta miesten moraalikoodissa varattujen tavoitteleminen tuomitaan lujasti.
Taustalla vaikuttanee luonto. Nainen tahtoo kumppanin, joka on jo "todettu" parisuhteeseen sopivaksi. Miehet taas puolustavat omia ja toistensa omistusoikeuksia. Nainen kun on viime kädessä miehellä omaisuutta, sijoitus.
Tess: näen myös punaista siinä, jos jotakuta paapotaan, vaikka aihetta ei todellakaan olisi. Olet kyllä onnekas, kun et ole tullut petetyksi. Minä olen kokenut sen (ainakin) kahdesti, joten se on jättänyt jäljet ja inhottavan epäluulon ihmisiä kohtaan. Juuri tuosta liiallisesta epäluulosta ja katkeruudesta haluaisin päästä nyt eroon, koska se raastaa minua.
Minullakin on kokemusta tuosta, että varatut miehet yrittävät iskeä. Erityisesti nykyään se on ihan äärimmäisen ällöttävää, tulee vain sellainen tunne, että minua halutaan käyttää mielihyvän lähteenä ja heittää käytön jälkeen menemään kuin kertakäyttöastian. Mitä se kertoo ihmisestä, jos noin haluaa toista kohdella? Minun on siis vaikea suhtautua tuollaisiin miehiin, kun inhotukseni tuntuu pursuavan yli äyräidensä (juuri noiden aiempien pettämiskokemustenkin vuoksi).
Ipo: ikävä kuulla, että sinullakin on tuollaisia kokemuksia :( Ne kyllä tekevät pahaa... itsetunnolle ja luottamukselle toisia ihmisiä kohtaan. Satuttaa niin, että sitä ei osaa kuvitellakaan ennen kuin omalle kohdalle sattuu. Minäkin luulin päässeeni noista jo yli, mutta en... Kyllä minuakin ärsyttää tuollaisessa tilanteessa enemmän mies kuin se toinen nainen.
Mari: ups! No joo, tuskin aikomuksesi oli vampata nimenomaan toisen naisen miestä. Ylipäätään varattujen kanssa on kyllä kyseenalaista vehtailla. Minä kyllä tiesin nämä menneisyyden toiset naiset: toinen oli kostoa janoava mieheni exä ja toinen nainen, joka esitti ystävääni, mutta valehteli minkä ehti (ja jäi siis kiinni valheistaan myöhemmin). Nämä asiat riippuvat siis hyvin paljon siitäkin, miten ne hoidetaan ja miten eri osapuolia huomioidaan.
T: tiivistät hyvin, miten luonto on todennäköisesti asian "ajatellut". Naisethan "tarvitsevat" ennen kaikkea laatua ja miehet varmuutta (siitä, että ovat jälkeläisen biologinen isä).
"...miesten moraalikoodissa varattujen tavoitteleminen tuomitaan lujasti." Todellako?? Tiedän tapauksia, jossa miehet ovat yhtä "pahoja" tässä asiassa kuin naisetkin.
"Nainen tahtoo kumppanin, joka on jo "todettu" parisuhteeseen sopivaksi. Miehet taas puolustavat omia ja toistensa omistusoikeuksia. Nainen kun on viime kädessä miehellä omaisuutta, sijoitus."
Ei nyt sentään ihan näinkään. En ole mieheni omaisuutta ja jo alusta asti olin erittäin tietoinen hänen puutteistaan ja syistä avioliiton kariutumiseen, joten en ajatellut tavoittelevani tai saavani mitään täydellistä urosta.
Melkoisia naispuolisia tapauksia te olette kyllä kohdanneet.
"En ole mieheni omaisuutta"
Et ehkä kulttuurisessa tai henkisessä mielessä, mutta geenien tasolla saatat hyvinkin olla.
Mie en oo kyllä pahemmin nähnyt tuota miesten moraalikoodin toteutumista. Eiköhän tuo pettäminen ole ihan yhtä tuomittavaa sukupuoleen riippumatta niiden joukossa, jotka eivät petä.
Oman kokemukseni mukaan varatut miehet naivat, vaikka kaverinsa vaimon kanssa, jos sattuvat olemaan sitä tyyppiä. Ehdottipa aikanaan yksi poikaystäväni kaveri ties mitä, vaikka olimme kumpikin varattuja. Tuttavapiirissä ja muutoinkin on sattunut niin paljon samankaltaisia tapauksia, että naurattaa koko väite. Voihan se toki olla täysin tuomittua miesten keskuudessa, mutta käytännön tasolla se ei kyllä oikein näy. En siis näe mitään eroa. Sanat ovat sanoja ja teot ovat tekoja.
Et ehkä kulttuurisessa tai henkisessä mielessä, mutta geenien tasolla saatat hyvinkin olla."
Tuskin. Taidat olla mies?
Oho, jopas täällä on ollut tiukkaa keskustelua. Hmm... ymmärrän tuon pointin ihmisen geeneistä ja biologisesta puolesta: jos ihminen toimisi vain vaiston mukaan eli "ihmisyys" ja sen tuoma tietoisuus poistuisi, niin silloin varmaan vahvemmin näkyisi se sellainen "eläimellinen" käytös (syrjähypyt sun muut), mutta kun meillä on kuitenkin aivot, joiden avulla voidaan tehdä tietoisia, harkittuja päätöksiä, asiat eivät ole enää ollenkaan yksinkertaisia.
Vaikka nyt haukuinkin tietynlaisia naisia, en kuitenkaan koe ihmisten olevan jotenkin suuressa määrin inhottavia. Nämä pari tapaamaani tapausta jättivät kyllä toivomisen varaa, mutta heilläkin oli varmasti syynsä käytökseen eikä ihmisten käytöstä aina selitä kauniit asiat. Esimerkiksi katkeruus voi heijastua hyvinkin karmeana käytöksenä ja ahneushan on erityisen tuttu ilmeisesti aika luontainen ihmisen ominaisuus, joka sekin voi heijastua erityisen vahvana oman edun tavoitteluna. Toisten ihmisten huomioiminen ei myöskään ole kaikille erityisen luontaista, ja jos esimerkiksi jotakuta ihmistä haukutaan, häneen helposti suhtaudutaan negatiivisesti, vaikka häntä ei edes tunneta (eli jos ja kun exäni haukkui minua tulevalle naisystävälleen, ei ihme, että tämä nainen suhtautui minuun siten kuin suhtautui, mutta ei se silti oikeuta hänen käytöstään. Kukin on vastuussa vain omasta käytöksestään.).
Tess: minulla on ihan samoja kokemuksia, että ehdotuksia voi tulla hyvinkin vaikka miehen parhaalta kaverilta. Kun naimisesta on kyse, niin mikään ei välttämättä ole pyhää *joillekin*. Olet oikeassa, että sanat ovat sanoja ja teot tekoja. Oma kokemukseni kuitenkin on hieman sen suuntainen, että miehet ehkä kuitenkin arvostavat kaverinsa parisuhdetta, eli eivät lähde sitä hajottamaan, vaikka satunnaiseen, salaiseen sekstailuun olisivatkin valmiita. Suhde suhteena ja seksi seksinä, tai jotain.
Reipasta keskustelua, enkä ihmettele, onhan aihe puhutteleva.
Tosin minulla on ihmeen vähän siihen sanottavaa. Minua ei ole petetty, enkä itse ole ketään pettänyt. Olen uskollinen, ja vaadin sitä myös toiselta.
Minua ei kukaan yritä iskeä, ei vapaat eikä varatut, joten olen välttynyt kaikenlaisilta kummallisuuksilta. Minä en koske varattuihin miehiin (jos tiedän toisen olevan varattu, ja jotenkin kuvittelisin sen kyllä saavani selville), joten ei ongelmaa siinäkään.
Minä olen vastuussa omista teoistani, muut (sekä miehet että naiset) mielestäni myös. Ymmärrän biologian ja vietit ja semmoiset kyllä, mutta niihin on aivan turha vedota tällaisessa asiassa.
Noh. Sen vain tiedän, että meitä on joka lähtöön. On aina ollut ja tulee aina olemaan.
Toivottavasti sinua, Nan, helpotti asiasta kirjoittaminen :).
Hehkuvainen: Helpotti :) Tosin kyllähän tällaiset asiat aina enemmän tai vähemmän jurppii... ainakin jollain tasolla. Olet kyllä tosi onnekas, kun olet välttynyt paljolta pahalta, kuten varattujen miesten osoittamalta kiinnostukselta ja pettämiseltä. Se on jotenkin hienoa... kun itsestäni tuntuu, että minulta on kadonnut aimo annos viattomuutta kaiken tuollaisen inhottavan ihmissuhdekakan myötä.
Meitä on tosiaan moneen lähtöön ja parasta mitä itselleen voi tehdä, on valita seuransa mahdollisimman oikein.
Post a Comment