Pyörävaraston kauhu

Pyörävaraston kauhu, eli siis minä, ilmoittautuu! Nimittäin eräs asia, jota en siedä, on täyteen ahdetut pyörävarastot. Jostain syystä kerrostalojen pyörävarastot ovat aina täynnä, vaikka niitä siivottaisiinkin välillä. Omassa talossani on muuten hyvin toimiva ja ratkaisultaan aivan erinomainen pyörävarasto, mutta se on inhottavan täynnä pyöristä ja ikävä kyllä muustakin romusta. 

En käsitä sitä, miksi pyörävarastossa täytyy olla ikuisuussäilytyksessä pyöriä, joita kukaan ei ikinä käytä eikä todennäköisesti tule käyttämäänkään. Enkä ymmärrä sitä valopäätäkään, joka on raahannut pyörävarastoomme ihan muutakin romua tukkimaan tilaa. Jos minä raahaisin jollekin autopaikalle vaikkapa vanhoja huonekalujani tai jonkun pyöränrämän, niin siitähän kehkeytyisi ihan kauhea haloo, vaikka se autopaikka ei olisikaan kenenkään merkitty paikka. Pyörille tarkoitettua paikkaa taas voi käyttää ihan miten sattuu - autot ovat pyhiä, pyörät eivät, noin karkeasti ottaen.

Minulle polkupyörä on kulku- ja kuntoiluväline. En kaipaa muuta kuin että voin hakea pyöräni varastosta ja lenkin jälkeen palauttaa sen sullomatta sopivaan väliin. Tämä on kuitenkin monesti ollut haastavaa, erityisesti joissain edellisissä asunnoissani. Niinpä minusta on tullut suorastaan pyörävaraston pikkukauhu.

Yleensähän varastoissa kullekin alkaa tulla "oma" paikka pyörälle, mikä on minusta ihan käytännöllistä. Nurkkiin valuu ne ikuisuusromut, joiden pitäisi mennä oikeasti kierrätykseen. Olen jokunen kuukausi sitten napannut pyörälleni näppärän paikan, sellaisen, jossa ei ollut aiemmin yhtään pyörää, mutta juuri muita pyöriä siirtelemättä siihen sai kivan paikan, joka ei ollut kenenkään tiellä. En tiedä, onko kohtuutonta nyt ärsyyntyä, kun joku on napannut sen minulta. Tästä tuli kuitenkin mieleeni eräs aiemman asuntoni pyörävarasto...

Se oli ihan uskomattoman täynnä, mutta minulla oli "paikkani", ihme kyllä. No, joku vei sen ja raivasin romuja siirtelemällä uuden kolosen. No, joku vei senkin. Raivasin uuden ja sekin meni. Seuraavan vasta sain pitää. Tästä kokemuksesta on kuitenkin seurannut se, että minusta tuli pyörävaraston kauhu. Nykyään siirteleen romut poikki ja pinoon ronskeilla otteilla. Opin hyvin nopeasti näkemään ne pyörät, jotka eivät varmasti tule ikinä mihinkään liikkumaan, joten ne saa pinottua tiiviisti, jos oikein panostaa asiaan (kiukunpuuskassa luonnollisesti). Tokihan nämä pyörät saattavat kohtelusta kärsiä, mutta ei ole mielestäni oikein käyttää yleistä varastoa omana kaatopaikkanaan. 

Toivonkin siis, että minun ei tarvitse alkaa suurempiin raivausoperaatioihin tällä kertaa, koska en aidosti ole lempeäotteinen. En usko, että naapuritkaan haluavat minun ryhtyvän toimiin, ja minusta kukin saisi itse järjestää itselleen paikan ja viedä aidot romut kokonaan pois. Jotenkin vain mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että pitkän päivän jälkeen, kun haluaa kotiinkotiinkotiin ja ruokaa, niin alkaa raivata tilaa jostain pyörävarastosta, joka on ainakin puoliksi romujen ikuisuussäilytyskolkka. Uskomatonta muuten, miten aivan kammottavimmatkin romut kyllä löytävät omistajan siinä vaiheessa, kun pyörät pitää nimetä siivoamisen vuoksi.

Ja joo, ei minulla ole juuri nyt oikeita ongelmia. On kiva, kun on vappu, ylimääräinen vapaa ja aurinkikin paistaa ja se on myös hyvä, että ongelmat ovat tätä tasoa :)

Hyvää vappua!