Friday, April 17, 2009

Ulkoilua ja ihmettelyä

Olen viime päivinä innostunut taas pyöräilemään talven jälkeen ja hyvältä on tuntunut. Sen lisäksi olen pohdiskellut kaikenlaista, mutta en saa niistä kirjoitettua mitään. Tuntuu kuin ajatusteni esteenä olisi jonkinlainen tunkkainen tukos: pohdinnat eivät solju tekstinä eivätkä ajatukseni ole toiminnaksikaan muuntuneet. Kunhan pyöräilen ja mietin.

Pyöräilyn myötä olen taas pohtinut ikuista haavettani hyvästä kunnosta. Kyllähän minä olen aika reipas, liikun ja rehkin omaksi ilokseni suositusten verran, mutta en koskaan ole ollut varsinaisesti hyväkuntoinen verrattuna muihin (ja minähän olen vertaillut, sen voin vakuuttaa). "Huonokuntoisuuteni" johtuu varmasti osittain fyysisistä ominaisuuksistani, mutta tosiasiassa kuntoni on varmasti ihan riittävän hyvä. En vain ole taaskaan riittävän tyytyväinen.

Toisaalta nautin liikunnasta niin paljon, että miksi en yrittäisi jopa kohentaakin kuntoani? Luulenkin nyt, että yritän liikkua tänä kesänä enemmän kuin aiemmin, ainakin kokeilla saada itselleni parempaa "hyvänkunnon" tunnetta. Se olisi mieluisa tavoite ja ainakin ihan jotain muuta kuin ainaista istumista ja arkista raatamista. Toivottavasti olisi hyvin aikaa.

2 comments:

Hehkuvainen said...

Koska fysiikkani on rajoittanut jonkin verran tai aika paljonkin rehkimistäni, olen vasta nyt hiljattain löytänyt hölkän. On ihmeellistä, kuinka pienikin edistys piristää! Ja koska lähtötaso on nollassa, niin edistymistä vielä pääsee tapahtumaan. On suorastaan huumaavaa, kun huomaa hölkötelleensä hengästymättä matkan, joka vielä vuosi sitten olisi ollut aivan mahdoton juosta.

Ja pointtini oli...? No se, että oman kunnon kohottaminen voi tosiaan olla monella tapaa palkitsevaa. Eikä sen tarvitse olla mitään ihmeellistä, kunhan jossain huomaa lisääntyneen nopeuden/voiman/notkeuden/kestävyyden. Toivon, että löydät sinulle sopivan kanavan toteuttaa haaveitasi :).

Nan said...

Hienoa kuulla, että sinäkin olet löytänyt hölkän! :) Edistys ilahduttaa aina, on se sitten millä rintamalla tapahtuvaa hyvänsä. Onnittelut siis hyvästä saavutuksestasi :)

Kunnon paraneminen on kyllä tosi palkitsevaa. Olen itsessäni huomannut vahvistumista vatsa- ja selkälihaksissani siten, että sen itse huomaankin: selkä tuntuu suoremmalta ja siten ryhtikin, vatsa on liikkeissä vahvempi ja hartiavaivoja on vähemmän. Tosi kivaa :)

Nyt kun saisi jotenkin hengästymistä vähenemään ponnisteluissa, niin se palkitsisi :)