Luin ensimmäisen dekkarini, Agatha Christien "Kymmenen pientä neekeripoikaa", kouluaikanani. Sen jälkeen en kuitenkaan dekkareihin koskenut, vaikka kirja olikin mielenkiintoinen, kiehtova ja jännittävä, vaan koin fantasian maailman enemmän omakseni (halusin olla haltia).
Minua kuitenkin kannustettiin tarttumaan kirjaan "Eikä yksikään pelastunut", joka osoittautui samaksi kirjaksi kuin "Kymmenen pientä neekeripoikaa". Siispä toinen lukemani dekkari olikin sama kuin ensimmäinen, mutta koska en muistanut kouluvuosien lukemastani mitään, se ei haitannut.
Dekkarien maailma on tuntunut uudelta ja oudolta, mutta samalla myös mukaansatempaavan vauhdikkaalta ja mutkikkaalta. Aiemmin olen keskittynyt lukemaan ajatuksia herättävää kirjallisuutta, mutta nyt vastassani olikin aivoja toisella tavalla aktivoivaa kirjallisuutta, mutta samalla myös silkkaa viihdettä. Nautin lukemastani. En olisi uskonut, että voisin pitää dekkareista.
Itse klassikkokirjasta ei varmaan tarvitse sen enempää mainita, koska kyseessä on hyvin tuttu kirja, jossa suljetussa tilassa olevat ihmiset kuolevat yksi toisensa jälkeen ja murhaajasta ei ole tietoa. Jännistys säilyy loppuun asti tiheänä, enkä itse ainakaan arvannut murhaajaa ja hänen suunnitelmaansa.
Sen verran innostuin dekkareista, että nyt olen lukemassa Mankelin Wallender-sarjan kirjaa. Sekin on jännittävä, ja tuskin maltan odottaa, miten rikosvyyhti ratkeaa. Aiheesta innostuneena ole seurannut myös sunnuntaisin TV:ssä näytettäviä Wallander-elokuvia. Nekin ovat mukaansatempaisevia (ja viimeisin aika raakakin), mutta ymmärrän hyvin, että dekkarit eivät kaikkia jaksa kiinnostaa. Ei ne minuakaan innostaneet, ennen kuin nyt. Ehkä vaihtelu virkistää?
7 comments:
Minusta on ihan typerää että kirjan nimi on nykyään "Eikä yksikään pelastunut". Se vähän spoilaa... *rolleyes* Mutta kirja on kyllä hyvä. Christie osaa kirjoittaa varsin mukaansatempaavasti.
Kovin on vähiin jääneet minullakin nuo dekkarit lopulta. Luin muinoin muutamia Ilkka Remeksen kirjoja, ja pidin niistä. Jos aikaa olisi, tarttuisin hänen uudempiin tuotoksiin.
Kyllä vaihtelu virkistää ja kannattaa :).
Tosin jos tarkkoja ollaan niin Remes kirjoittaa trillereitä, eikä niinkään ehkä dekkareita. No sama se.
:D
Olen samaa mieltä, kirjan nimi *on* hölmön spoilaava... Tyhmää tietää olennaisia tapahtumia jo nimen perusteella.
Remes ei ole minulle lainkaan tuttu, mutta en ole itsekään tarkka siinä, onko opus dekkari, trilleri vai mikä :D Vaihtelu tekee kuitenkin hyvää, kirjoissakin :) Ihanaa, kun kesällä on ehtinyt lukea! :)
Jos kaipailet hyvien dekkarikirjailijoiden nimiä, multa löytyy pitkä lista. On tullut luettua vuosien varrella yhden jos toisenkin dekkarikirjailijan tuotanto läpi. Aikanaan mulla oli melkein pakkomielle sen lajin kirjoihin.
Mie luin etupäässä brittidekkaristien kirjoja, mutta poikkeuksiakin toki mahtui mukaan (esim. Mankell). Mie taas en ole koskaan innostunut Ilkka Remeksen kirjoista, vaikka ne suuren yleisön makuun ilmeisesti ovatkin. Jauhaa mun makuun liikaa saman aiheen ympärillä (itänaapuri).
Fantasiakirjojakin tuli nuorempana luettua enemmän ja vähemmän. Nykyisin en Terry Pratchettin fantasiaparodioita lukuunottamatta lue kyseistä kirjallisuuden lajia. Aika aikaansa kutakin.
Pahoittelen, että musta ei oo kuulunut mitään. Luulin vastanneeni sähköpostiviestiisi aika päivää sitten, mutta huomasin viestilootaa siivotessani, että niin ei olekaan. Hävettää.
Tess: kiva kuulla sinusta. En nyt tällä hetkellä kaipaa uusia dekkareita luettavaksi, kun luettavia kirjoja on jonossa ihan riittävästi, mutta kiva tietää, että sinulta saa suosituksia :)
Minullakin tuli aikanaan fantasia kiintiö täyteen. Aikansa kutakin, todellakin! Ehkä muutaman vuoden päästä sitä osastoa jaksaa taas :)
Minäkin kävin hiljattain sähköpostejani läpi, kun olin ihan varma, että en ollut vastannut viestiisi. Niin että minullekin voisi käydä niin, että älä suotta häpeä :) Meinasin kyllä jo kuulumisiasi kysellä, ainakin pienellä viestillä :)
Mä en pidä dekkareista, mutta pari hyvää olen lukenut. (Yleensä huonoa kieltä ja rasittavan pikkunokkelaa kikkailua.)
Daphne du Maurier: Rebekka
Edgar Wallace: Vihreä jousimies
Ipo: kiitos vinkeistä :) Otan niitä aina mielelläni vastaan, vaikka nyt ei olekaan näköpiirissä aikaa, jolloin ehtisin paneutua noihin. Toivottavasti joskus kuitenkin :)
Post a Comment