Sunday, April 18, 2010

Välittäjäaineiden uhrina?!

Minulla on ollut outo viikko. Olen ollut ylipirteä ja yliväsynyt ja nähnyt mielettömästi unia. Keskittymiskyky on ollut hukassa, vaikka samalla olen etsinyt hurjasti tietoa siihen tiiviisti keskittyen.

Olen pohtinut sitä, että kuinka paljon ihminen on ihan vain pään (ja muunkin kehon) sisällä pyöriviä ja vaikuttavia litkuja, välittäjäaineita ja hormoneita, ja kuinka paljon ihminen on "oma itsensä", ajattelevana, päättävänä ja tekevänä olentona. Kuinka paljon kaikki riippuukin vain joistain aineista?

Tällaisia on hämmentävä ajatella, vaikka olen ollut niistä pitkään kiinnostunut. Jo lukiossa opiskelin pään sisäiset asiat hyvin tarkkaan, tiesin hyvin synapsit ja välittäjäaineet sekä limbiset järjestelmät kumppaneineen. Nyt olen lukenut aivojen välittäjäaineista ja niillä on vaikutuksia esimerkiksi seuraaviin asioihin:

Dopamiini:
- Tarkkaavaisuus, impulsiivisen käyttäytymisen halinta, liikkuminen, muisti, motivaation ylläpito, rakastumisen/ihastumisen tunne, vireystila, skitsofrenia, parkinsonin tauti, ADHD.

Serotoniini:
- Mieliala, aggressiivisuus, REM-unen määrä, ahdistus/masennus, pakko-oireet, impulsiivisen käyttäytymisen säätely, kylläisyyden tunne.

Noradrenaliini:
- Vireystila, ahdistus, ruoan tuoma mielihyvä, autonimisen hermoston valmiustila, muisti, paniikkihäiriö.


Häiriö voi siis syntyä, jos jotain välittäjäainetta on joko liikaa tai liian vähän, eli skitsofrenia, jos dopamiinia on liikaa, tai ADHD, jos sitä on liian vähän.

Minua hämmentää se, että kuinka paljon voin itse vaikuttaa johonkin asiaan itsessäni, jos minulla onkin jotain vinksallaan noissa tai joissain muissa aineissa?! Jotenkin tuntuu, että ponnisteluthan ovat silloin turhia?! Jotenkin lohduttoman kuuloista.

Toisaalta taas minusta tuntuu omituiselta, että oikeaa mielialalääkettä etsitään kokeilemalla, kun ei voi tietää, mitkä aineet kunkin pääkopassa ovat vinksallaan, yksinkertaistettuna: jos on dopamiinivajetta, serotoniinin tason korjaaminen ei oletettavasti auta (arvailen vain, en ole asiantuntija).

Eiväthän nämä asiat näin yksinkertaisia liene, mutta olen silti jotenkin hämmentynyt näiden asioiden edessä. Mitä enemmän tiedän, sitä hämmentyneempi olen. Erityisen hämmästynyt olen siitä, kuinka helposti masennuslääkkeitä tyrkytetään, kun koko tämä välittäjäaineiden mutkikas systeemi tuntuu niin vaikeaselkoiselta ja mielen vaivat muutenkin niin abstrakteilta ja epämääräisiltä. Minusta tutkimiseen tarvittaisiin paljon enemmän aikaa kuin jokin korkeintaan parinkymmenen minuutin vastaanottoaika!

Ehkä asiantuntijat ovat sitä varten, että meidän maallikoiden ei tarvitse perehtyä näihin asioihin turhan syvällisesti, kun näistähän menee vain sekaisin :) Uteliaana ihmisenä tykkään kuitenkin opiskella, vaikka tiedänkin, että tietämättömyydessä on omat hyvät puolensa - tietohan nimittäin luo tuskaa, itselläni ainakin. Jatkan opiskelujani...

11 comments:

wind-up toy said...

Tuohon viimeisimpään kappaleeseen viitaten, ei kannata aina uskoa sitäkään mitä asiantuntijat sanoo. Hekin kun ovat vain ihmisiä ja erehtyväisiä, joten mun mielestä on vaan hienoa jos itse pystyy kyseenalaistamaan asioita ja heittämään kiperiä kysymyksiä. ;)

Mielenkiintoisia asioita kyllä nostit esille. Saat minutkin vajoamaan syvien ajatusten syövereihin. :D

Pellon pientareella said...

Mielenkiintoisia juttuja, olen itsekin näitä pohtinut. Jotenkin ajattelen niin, että mikä tahansa epätasapainotila, vaje tai liiallinen määrä, aiheuttaa oireita. Ja tämä koskee niin fyysistä kuin psyykkistä tilaa. Jos syön huonosti ja minulta puuttuu vitamiinit, antioksidantit ym., voi kroppani (ja mielenikin) huonosti. Voi sairastua johonkin sairauteen. Ja sama juttu psyykkisesti.

Toinen puoli on sitten se, että mitä itse voin tehdä. Jos sairastun vaikka syöpään, voin itse vaikuttaa paranemiseeni sekä elintavoillani että asenteellani (sitä on tutkittu, positiiviset ihmiset paranevat useammin). Jos harjoitan meditaatiota, ajattelen positiivisesti, liikun, en murehdi tms., niin osaan käsitellä mahdollista fyysisistä asioista johtuvaa psyykkistä epätasapainotilaa paremmin. Ja samalla vaikutan mm. niihin hormonitasoihin ym.

Eli molempi vaikuttaa koko ajan toisiinsa, sekä omat tekoni että fysiologinen tasapaino. Oikeastaan siinä ei kai ole mitään ristiriitaa?

Se miten sitten lääkitsee itseään, on toinen juttu. Minä käytän nyt mäkikuismauutetta menestyksekkäästi. Olen syönyt muutamaan otteeseen myös mielialalääkkeitä, mutta mielestäni mäkikuisma oikeastaan toimii paremmin eikä siinä ole niitä inhottavia sivuoireita. Olen kyllä sillä kannalla, että niitä tasoja on hyvä pyrkiä normalisoimaan. Tapojahan on monia, lääkkeet, luontaislääkkeet, ruoka, liikunta, ajattelutapa ym. Niistä jos saa itselleen hyvän kokonaisuuden, niin hyvä. Itse tuntuu, että olen nyt saanut aika hyvän paketin. Ja Tollen Uusi Maa (isona) pisteenä iin päälle (heh, varsinainen saarnaaja...;).

Sen enempää en oikeastaan noita tällä hetkellä mieti. Olishan se tietty kiva, jos ois joku tee-se-itse -testi, josta näkis kaikki nuo tasot ja sitten vain ottais pari pilleriä tai yrttiä ja tasot ois taas kunnossa. Mutta sellaista ei ainakaan vielä ole.

AAMU said...

Tuo välittäjäaineoletus esimerkiksi masennuksen syynä on joutunut vaikeuksiin. Tulossa oleva teoria perustuu siihen, että ihmisen monet rytmit ovat sekaisin, epäsynkronissa. Niilläkin on biologinen ilmenemistasonsa. Mutta syy ei välttämättä ole biologia, vaan ihmisen elämäntilanne, lapsuus, vaikeudet, ja tavat toimia. Ei aineella ole sairastuttavia merkityksiä, vaivaavia ajatuksia, mutta meillä on.

Pellon pientareella said...

En saata uskoa, että ainoastaan "henkisillä" (kokemukset, muistot, ajatukset, lapsuus, olosuhteet) asioilla on vaikutusta. Sen verran kuitenkin olen saanut apua esim. mielialalääkkeistä, mäkikuismasta ja E-EPAsta (ja esim. B- ja D-vitamiinista).

Joskus kun masennus "iskee" oikein kunnolla, se tuntuu hyvin fyysiseltä, erilliseltä oireelta. Johon ainakin minun monien monien empiiristen kokeilujen (yli 20 v.) kautta voi vaikuttaa fysiologisestikin (myös pahentaa, esim. liiallinen jatkuva alkoholinkäyttö masentaa tutkimusten mukaan). Johtui se sitten mistä tahansa. En saata uskoa, että näiden vaikutukset olisivat vain plasebo-vaikutuksia, ei todellakaan. Mistä sitten loppujen lopuksi on kyse, ei varmaan vielä tiedetä täysin.

Pekka said...

Kyllä (välittäjä)aineet vaikuttavat, tiedän itsekin kokemuksesta, mutta mikä vaikuttaa niihin. Jotenkin meidän ihmisten on helpompi uskoa, että perimmäinen syy on "aineessa". Kun on tutkittua lontoolaisia taksikuskeja, heillä on havaittu aivojen visuaalisen kuorikerroksen hermoyhteyksien paljon suurempi määrä kuin tavallisilla ihmisillä. Suunnistus, henkinen työ, siis muuttaa aivoja ihan fyysisesti. Yleisemmin on varmaan kysymys kehävaikutuksista, josta kanaa ja munaa on vaikea erottaa.

Nan said...

Wind-up toy: olen samaa mieltä, että kyllä asiantuntijoita voi haastaa, he vain eivät aina pidä siitä ;) Minusta on hyvä tietää itsekin, jotta osaan kysellä ja päätellä asioita itsekin.



Pellon pientareella: minäkin olen sillä kannalla, että ihminen voi vaikuttaa valinnoillaan itse itseensä paljonkin, mutta en tiedä, missä raja menee. Jos vaikka vika onkin jossain aineissa ja kytköksissä, niin tuntuu lohduttomalta yrittää ja ponnistella, jos aina on vaikeaa noiden synnynnäisten vikojen vuoksi. Onneksi kuitenkin jotain voi tehdä itsekin! Tuota sopivaa yhdistelmää etsin tässä itsekin, liikunta ainakin auttaa, mäkikuisma, vitamiinit ja omega-3 ehkä. Mielekkäiden asioiden tekeminen lisää hyvää oloa jne. Eiköhän kaikki vaikuta kaikkeen.

Sikäli Aamu on oikeassa, että kyseessä on varmaankin muna/kana -tyyppinen ongelma. Kokemukset (kuten lapsuus) muokkaavat aivoja, mutta paljon voi tehdä itsekin myöhemmin, "korjatakseen" (tai rikkoakseen) tilannetta. Eli epätasapainot välittäjäaineissa voivat olla syy tai seuraus tai molempia. Vaikeaa.



Aamu: tuo tulossa oleva teoria kuulostaa mielenkiintoiselta. Mikä on siis syy ja mikä seuraus? Masennus ainakin vaikuttaa ihmisen rytmeihin - ovatko ensin rytmit sekaisin, jolloin on herkempi masentumaan vai menevätkö masennuksen myötä monet asiat sekaisin kropassa?

Minusta tuntuu, että masennuksen hoidossa keskitytään liikaa serotoniineihin ja kumppaneihin, eli välittäjäaineisiin, vaikka voisin kuvitella ongelman olevan moniulotteisempi. Jotenkin tuntuu, että ihmisen elämä ja "olemus" pitäisi nähdä kokonaisuutena ja hoidon pitäisi olla seurausta pitkistä tutkimuksista ja keskusteluista - nykyään lääkkeet tyrkätään käteen liian nopeasti ja muuta apua on vaikea saada.

Mielenkiintoinen tuo taksikuskiesimerkki. Kyllähän aivot muokkautuvat sen mukaan, miten niitä käytetään. Siksikin masennus on pelottava sairaus... mitä kaikkea sen myötä meneekään vinksalleen...


---
Nämä ovat valtavan haastavia asioita!

Kiitos teille mielenkiintoisista kommenteistanne :)

Pellon pientareella said...

Tähän vielä lisäisin, että ei niitä syitä kannata (liikaa) miettiä: emme me niitä koskaan voi tietää (kun ei kerran tiedä tiedekään), joten miksi turhautua ja tuntea tuskaa tietämättömyydestä? Itse olen havainnut parhaaksi lääkkeeksi (mäkikuisman, omega-3:n (E-EPA ja kala oikein valmistettuna sekä pellavansiemenöljy- tai rouhe), orgaanisen B-vitamiinin ja D-vitamiinin lisäksi) nykyhetkessä elämisen ja olevan hyväksymisen. Menneessä ei kannata roikkua, eikä miettiä kauheasti, miten se on vaikuttanut (olen ollut psykoterapiassa, joten tiedän mistä puhun). No, tiettyyn tasoon asti ehkä, mutta ei se kuitenkaan vapauta elämään nyt. Ei voi mitään, mutta Tolle Uusi Maa -kirjasta (sen oppien soveltamisesta käytäntöön) olen löytänyt apua myös masennukseen ja saanut paremman olon. Ja lisäksi ehdottomasti se liikunta ja terveellinen ruokavalio. Loppujen lopuksi aika yksinkertaista.

katisar said...

Mielestäni tämän päivän tieteellinen ajattelu on huolestuttavasti johtanut siihen, että ihmiset alkavat pitää itseään tahdottomina oman fysiologiansa uhrina.
Fysiologia vaikuttaa meihin, mutta me voimme vaikuttaa myös fysiologiaamme. Voimme esimerkiksi lähteä kunnioittamaan omaa vireysleporytmiämme eli ultraradiaanirytmiä, antamalla itsellemme rittävästi lepotaukoja. Tämä tasapainottaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaa. Tällä hetkellä suuri osa ihmisistä käy "ylikierroksilla" eli sympaattinen hermosto on jatkuvassa yliaktivaatiotilassa. Tämä puolestaan johtaa stressiin, työuupumukseen, psykosomaattisiin sairauksiin jne. Stressiä parannetaan addiktioin.
Mielestäni meidän tulee opetella säätelämään omaa fysiologiaamme siinä määrin kuin se on mahdollista. Samalla meistä tulee oman elämämme ohjaajia:).

Nan said...

Pellon pientareella: tiivistät hyvin minunkin ajatukseni, juuri noista koen oman hyvinvointinikin koostuvan :) Välillä tosin tuntuu, että jotain puuttuu, mutta kai se on vain sitä, että noiden asioiden sisäistäminen ja toimiminen omassa elämässä ei ole vielä ihan täyttä, esimerkiksi noiden Tollen ajatusten saaminen käytännön tasolle on pitkä taival (näköjään). En minäkään menneitä jaksa kaivella, vaikka siellä jotain pieniä ikäviä asioita onkin. Ne ovat menneitä ja sellaisina saavat pysyäkin.

Minussa on kyllä se "vika", että kaivelen mielelläni tietoa sieltä ja täältä ja uppoudun siihen - se on hyvä asia, mutta siitä tiedosta ei saisi tehdä itselleen tuskaa!



Katisar: minusta on ollut viime aikoina vaikea käsittää, kuinka paljon/vähän me oikein olemmekaan fysiologiamme uhrina, siis toisin sanoen, missä menee raja ja kuinka paljon me voimme itse vaikuttaa itseemme fysiologiamme rajoissa.

Tuo vireysleporytmi kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta ja tunnistan itsessänikin tuon, vaikka en osaakaan sitä arjessani "käyttää". Ongelma on vain se, että työelämä ei tue mitenkään oman rytminsä noudattamista, vaan pakottaa pinnistelemään täysillä 7-8+ tuntia, mikä näyttää ainakin minulle olevan liikaa, jos haluan illallakin olla toimintakykyinen. Eipä ihme, että minullakin on stressiä, uupumusta ja ties mitä.

Taidankin perehtyä seuraavaksi noihin ihmisen rytmeihin (vuorokausi- ja vireysleporytmi), jos sieltä vaikkapa löytyisi apua jatkuvaan väsymykseeni.

--

Kiitos kommenteistanne :)

katisar said...

Jungilainen analyytikko ja hypnoterapeutti Ernest Lawrence Rossi on kirjoittanut paljon tästä ultraradiaanirytmistä. Minulla on yksi kirja aiheesta. Taidan joku kerta kirjoittaa siitä pienen referaatin siitä blogissani:).

Nan said...

Katisar: olisi hyvin mielenkiintoista lukea referaattisi :) Kiitos kirjailijavinkistäsi. Pitäkin perehtyä aiheeseen joskus.