Saturday, May 22, 2010

Sulamispiste

On kuuma. Aivan liian kuuma. Ei ole hyvä olla.

Kotonani on melkein 30 astetta lämmintä eli ihan liian paljon minulle. Olen hiestä ihan märkä, hikinoro valuu otsalla, on tukala ja hankala olla. Jopa hengittäminen tuntuu raskaalta huonosta, raskaasta ja kuumasta ilmasta johtuen.

Lattiatuulettimeni hurisee suoden hieman helpostusta, mutta ei sekään lämpötilaa laske. Olen yrittänyt olla ulkona mahdollisimman paljon, mutta kotonaan on välillä pakko olla ja yöpyä. Nukkuminen onkin melkoisen hikinen ja katkonainen operaatio, joka ei houkuttele yhtään.

Olisin varmaankin hankkinut pienehkön ilmastointilaitteen, jos sellaisen poistoputkelle olisi jokin paikka. Naapurit tuskin arvostaisivat postiluukusta rappukäytävään törröttävää putkea, joka hönkii kuumaa ilmaa. Tuotakin olen toki harkinnut.

Kiinteä vesimaksu herättää pohdintoja viileän veden käyttämisestä hyväkseen viilentämisessä, mutta tässä kuumuudessa kaikenlainen toimiminen on yksinkertaisesti liian raskasta.

Jos tänä kesänä tulee vielä pitkä hellejakso, harkitsen vakavasti yöpymistä jossain toisaalla ainakin muutaman yön, maksakoon mitä maksaa. Tällainen kuumuus on yksinkertaisesti aivan sietämätöntä!

21 comments:

Pellon pientareella said...

Hitsi mikä asunto? Onko se omasi vai vuokrakämppä? Asunnonvaihto tai myynti? Samalla halvempaan, jotta saa menoja alas, ja voisi tiputtaa tuloja...?

Roskis said...

Oijoi, tiedän tuon hikoilutunteen, minullakin lämpötila kotona käynyt jo +29:ssä ja seuraavan kerran mennään +25:n alle ehkä lokakuussa... Tällä hetkellä 26 ja risat, olen tuulettanut koko päivän, mutta hirveän hitaasti tuo lämpötila tippuu. Taidan avata hetkeksi oven rappuun, läpivedon vuoksi, vaikka se onkin vähän "laitonta" tuulettamista ;).

Nan said...

Pellon pientareella: Vuokrakämppä, joten periaatteessa muutto olisi helppo, mutta... Voisin saada asunnon vain yksityisen kautta (niin kuin nytkin) ja sitten ei yhtään tiedä, millaisen vuokranantajan saisi. Nyt minulla on nimittäin käynyt tosi hyvä tuuri! Lisäksi asuntoni on työpaikkani lähellä ja vuokrani on kohtuullinen (kun se ei ole vuosien varrella juuri muuttunut). Jos haluaisin viileämmän asunnon, sen pitäisi olla läpitalon huoneisto, eli suurempi kuin nykyinen eli kalliimpi :( Äh.



Roskis: huh, kylläpä sinullakin on tukalaa! Minulla sentään lämpötila laskee alle 25:n todennäköisesti jo syyskuussa... Olen minäkin tuota rappuun tuulettamista harrastanut ;) Melkein pakkokin, kun tuuletusikkunoita ei juuri ole. Tällä hetkellä lämpötila näyttäisi olevan 28. Ihan käsittämätöntä, miten se ei jo ala laskea...

Anonymous said...

Hmm. joo kuulostahan tuo vähän hankalalta, jos täytyy lähteä omasta kodistaan muualle nukkumaan kun kämppä lämpenee saunaksi..

Hmm. muistan sen yhden omistusasumisen vastaisen kirjoituksesi, mutta omassa asunnossa on oikeasti monia hyviä puolia, joita minusta kannattaa myös harkita, jos sinulla on mahdollisuus ottaa lainaa. Se on tietysti taloudellisesti kannattavampaa: 10 vuoden päästä asunto on sinun, eikä sinun tarvitse maksaa asumisesta enää muuta kuin vastike. jos taas asut vuokralla samat 10 vuotta, rahasi virtaavat sille mukavalle vuokranantajalle, ja maksat asumisesta koko ajan lisää, eikä sinulle kerry mitään..

Oikeastaan en ymmärrä omistusasumisvastaisuuttasi (mikäli se siis on omien mahdollisuuksiesi puitteissa), koska lainanhoitokulut kuitenkin yleensä saa neuvoteltua niin mataliksi, ettei asuminen tule välttämättä yhtään kalliimmaksi kuin vuokralla asuminenkaan.

Onhan vuokra-asunnosta helpompi lähteä ja muuttaa muualle, mutta toisaalta et tunnu nytkään kovin helposti tuota vapauttasi hyödyntävän..

terv. Maria

Anonymous said...

Unohtui vielä sanoa, että onhan sekin vapautta, ettei ole riippuvainen mistään vuokranantajista, vaan voi itse päättää kuinka kauan haluaa jossain asua. Ja voi itse päättää kaikki asunnon remontit jne.

Maria

Hehkuvainen said...

Toiveesi on kuultu, kesä päättyi :P.

Ei vaan. Tuska on tuttu, mulla oli tässä parin päivän ajan tasaisesti se +30 täällä asunnossa. Melko hikistä oli. Nyt helpotti, kun sateet saapuivat.

Anonymous said...

"Se on tietysti taloudellisesti kannattavampaa: 10 vuoden päästä asunto on sinun, eikä sinun tarvitse maksaa asumisesta enää muuta kuin vastike"

Eipä edes pientä 150 000 euron koppia kymmenessä vuodessä yhden ihmisen tuloilla makseta. Kyllä siihen pari kymmentä vuotta hupenee.

"Oikeastaan en ymmärrä omistusasumisvastaisuuttasi"

Kun huomioit blogin kirjoittajan tilanteen, niin miksi et? Hän miettii työstä lähtemistä ja pienipalkkaisen työn tekemistä tai opiskelua. Jos tuollaiseen elämäntilanteeseen vielä laitetaan velat päälle, niin paineet kasvavat entisestään. Tuskin se hyvinvointia ainakaan lisää.

Velka on työssään viihtyvien ja työtä varmasti saavien henkisesti hyvinvoivien ihmisten ratkaisu.

Lisäksi elämme asuntokuplan aikaa. Asuntojen hinnat romahtavat varmasti samalla kun elintasokin romahtaa. Jos jotain nyt kannattaa tehdä, niin säästää.

Anonymous said...

Hei vaan anonyymi!

"Eipä edes pientä 150 000 euron koppia kymmenessä vuodessä yhden ihmisen tuloilla makseta. Kyllä siihen pari kymmentä vuotta hupenee."

Jaa, no itse olen maksanut pienen asunnon - suunnilleen tuon arvoisen - suunnilleen tuossa ajassa, eikä itselläni ole ollut vakituista työtä toisin kuin kirjoittajalla.


""Oikeastaan en ymmärrä omistusasumisvastaisuuttasi"

Kun huomioit blogin kirjoittajan tilanteen, niin miksi et?"

Tietysti ymmärrän sen, että jos haluaa pitää itsensä tilanteessa, jossa ei ole mitään taloudellisia paineita, isoja velkoja, niin sitten ei kannata ottaa isoa lainaa. Siinä kirjoituksessa jonka olen tästä blogista lukenut, tuntui kuitenkin olevan jostain muusta kuin tällaisesta. Kirjoittajalla tuntui olevan jotain periaatteellista sitä vastaan, että asuisi omistusasunnossa. Joka ei liittynyt siis mihinkään tällaiseen "downshiftingiin" - itse asiassa kirjoittajalla ei tuossa vaiheessa edes ollut tällaisia pyrkimyksiä.

"Velka on työssään viihtyvien ja työtä varmasti saavien henkisesti hyvinvoivien ihmisten ratkaisu."

Minusta velka on hyvä ratkaisu niille, joilla on vaikka vian kohtuullinekin kuukausipalkka. Kuten sanottu, omat vaatimattomat tuloni eri lähteistä ovat mahdollistaneet lainanmaksun ja olen kyllä tyytyväinen siihen, että minulla on mahdollisuus kohta ottaa lisää lainaa ja siirtyä isompaan asuntoon.

"Lisäksi elämme asuntokuplan aikaa. Asuntojen hinnat romahtavat varmasti samalla kun elintasokin romahtaa. Jos jotain nyt kannattaa tehdä, niin säästää."

Kuten sanottu, vuokralla asuminen ei nyt ole säästämisen kannalta kauhean tehokasta, jos hyvinkin puolet palkasta virtaa vuokranantajalle, ja 10 / 15 / 20 vuoden päästä on edelleen samassa tilanteessa eli jakaa palkkapussiaan mukavien vuokranantajien kanssa..

Maria

Anonymous said...

Hei vaan anonyymi!

"Eipä edes pientä 150 000 euron koppia kymmenessä vuodessä yhden ihmisen tuloilla makseta. Kyllä siihen pari kymmentä vuotta hupenee."

Jaa, no itse olen maksanut pienen asunnon - suunnilleen tuon arvoisen - suunnilleen tuossa ajassa, eikä itselläni ole ollut vakituista työtä toisin kuin kirjoittajalla.


""Oikeastaan en ymmärrä omistusasumisvastaisuuttasi"

Kun huomioit blogin kirjoittajan tilanteen, niin miksi et?"

Tietysti ymmärrän sen, että jos haluaa pitää itsensä tilanteessa, jossa ei ole mitään taloudellisia paineita, isoja velkoja, niin sitten ei kannata ottaa isoa lainaa. Siinä kirjoituksessa jonka olen tästä blogista lukenut, tuntui kuitenkin olevan jostain muusta kuin tällaisesta. Kirjoittajalla tuntui olevan jotain periaatteellista sitä vastaan, että asuisi omistusasunnossa. Joka ei liittynyt siis mihinkään tällaiseen "downshiftingiin" - itse asiassa kirjoittajalla ei tuossa vaiheessa edes ollut tällaisia pyrkimyksiä.

"Velka on työssään viihtyvien ja työtä varmasti saavien henkisesti hyvinvoivien ihmisten ratkaisu."

Minusta velka on hyvä ratkaisu niille, joilla on vaikka vian kohtuullinekin kuukausipalkka. Kuten sanottu, omat vaatimattomat tuloni eri lähteistä ovat mahdollistaneet lainanmaksun ja olen kyllä tyytyväinen siihen, että minulla on mahdollisuus kohta ottaa lisää lainaa ja siirtyä isompaan asuntoon.

"Lisäksi elämme asuntokuplan aikaa. Asuntojen hinnat romahtavat varmasti samalla kun elintasokin romahtaa. Jos jotain nyt kannattaa tehdä, niin säästää."

Kuten sanottu, vuokralla asuminen ei nyt ole säästämisen kannalta kauhean tehokasta, jos hyvinkin puolet palkasta virtaa vuokranantajalle, ja 10 / 15 / 20 vuoden päästä on edelleen samassa tilanteessa eli jakaa palkkapussiaan mukavien vuokranantajien kanssa..

Maria

Anonymous said...

"Kuten sanottu, vuokralla asuminen ei nyt ole säästämisen kannalta kauhean tehokasta"

Se riippuu vuokran määrästä ja tuloista. Ei 150 000 euron arvoisen asunnonkaan oikea hinta ole 150 000 euroa, jos sen joutuu pääosin lainalla maksamaan vaan paljon enemmän.

Jos asuu vuokralla ja säästää 15 vuoden ajan joka kuukausi keskimäärin 600 euroa, niin säästöjä kertyy 108 000 euroa. Tällöin lainan määrä jää kohtuulliseksi, kun asunnon lopulta ostaa.

Jos on sattunut saamaan hyvän ja pysyvän vuokrakämpän, joka takaa sekä vapauden että hyvän sijainnin, niin omistusasumisen voi suunnitella keski-ikään.

Elämä tuppaa heittelemään. Voi tulla vakavia sairauksia, maastamuutto, työttömyyttä, uudelleen kouluttautuminen, paikkakunnan vaihto, avioituminen tai muita sattumia, joihin on paljon helpompi sopeutua, kun ei ole omistusasuntoa ja siihen liittyvää lainaa.

Suomalaisten vimma heittäytyä heti nuoresta saakka kiinni asuntoon ei ole mitenkään yleismaailmallinen ilmiö. Keskisemmässä Euroopassa kuulemma vuokra-asuminen on paljon yleisempää kuin Suomessa.

Asumiskysymys on vähän sama kuin yötyöhön suhtautuminen. Vaikka yötyöstä saisi tuplapalkan, niin kannattaako sitä tehdä, jos se johtaa elämänlaadun heikkenemiseen, vaikka rahaa saisikin enemmän?

Sama juttu lainan kanssa. Se kannattaa ottaa silloin, kun se parantaa elämänlaatua. Ei muulloin. Omistaminen ei ole onnen tae.

Anonymous said...

"Elämä tuppaa heittelemään. Voi tulla vakavia sairauksia, maastamuutto, työttömyyttä, uudelleen kouluttautuminen, paikkakunnan vaihto, avioituminen tai muita sattumia, joihin on paljon helpompi sopeutua, kun ei ole omistusasuntoa ja siihen liittyvää lainaa."

Minusta on turha ruveta puhumaan asiasta yleisellä tasolla: tietysti kaikkea tuollaista voi tapahtua (eikä omistusasunto sitäpaitsi ole mikään, missä olisi pakko asua tai omistaa se lopun ikänsä). Oma lähtökohtani oli pohdinta, miksi tämän blogin kirjoittaja alunperin oli omistusasumista vastaan vaikka oli vaikutuisessa kokopäivätyössä. Hänen tilanteensa on nyt hyvin erilainen kuin silloin, eikä lainanotto hänen nykyisessä tilanteessaan varmasti olekaan järkevää.

"Suomalaisten vimma heittäytyä heti nuoresta saakka kiinni asuntoon ei ole mitenkään yleismaailmallinen ilmiö. Keskisemmässä Euroopassa kuulemma vuokra-asuminen on paljon yleisempää kuin Suomessa."

Tuo johtuu siitä, että keski-Euroopassa on ihan erilainen asuntopolitiikka kuin täällä. Suomessa valtio tukee omistusasumista monin eri tavoin, mm. verovähennysetu ensiasunnosta; ja vuokralla-asuminen on Suomessa taas hyvin kallista - paljon kalliimpaa kuin monessa keski-Euroopan maassa, esimerkiksi Saksassa.

"Asumiskysymys on vähän sama kuin yötyöhön suhtautuminen. Vaikka yötyöstä saisi tuplapalkan, niin kannattaako sitä tehdä, jos se johtaa elämänlaadun heikkenemiseen, vaikka rahaa saisikin enemmän?"

Tietysti. Minusta on vaan epätodennäköistä, että lainanotto suurimmassa osassa tapauksia merkitsee elämänlaadun heikkenemistä. Minusta on elämänlaatua, jos voi asuntolainan turvin asua isommassa asunnossa kuin mihin vuokralaisena olisi koskaan varaa.

Toisaalta: jos ihmisen elämäntilanne on sellainen, että tulot on hyvin pienet, ei ole mahdollisuutta tehdä työtä tai on työtön, tai ei saa lainalleen takaajia - niin eihän mikään pankki silloin edes myönnä lainaa! Eli kenenkään sellaisen, jolla ei katsota olevan lainanmaksukykyä, ei panna sietämättömään tilanteeseen, jossa lainanmaksu on koko ajan ylivoimaista.

"Sama juttu lainan kanssa. Se kannattaa ottaa silloin, kun se parantaa elämänlaatua. Ei muulloin. Omistaminen ei ole onnen tae."

Ei tietenkään ole, en ole sitä väittänytkään. Kaikessa on tietysti kyse henkilökohtaisista arvostuksista ja valinnoista. Siitä, mitä arvostaa, ja toisaalta myös, mihin omat olosuhteet antavat mahdollisuuden.

Maria

Anonymous said...

"Tietysti. Minusta on vaan epätodennäköistä, että lainanotto suurimmassa osassa tapauksia merkitsee elämänlaadun heikkenemistä."

Kyllä se on hyvin paljon persoonakysymys. Lainan ottaminen edellyttää luonteelta tietynlaista vakautta ja toimintakykyä. Ailahtelevaiselle ja mielihalujensa armoilla aaltoilevalle ihmiselle laina ei sovi.

Toinen luonnetyyppi, jolle laina huonosti sopii, on stressaaja ja ahdistuja. Jos mielessä koko ajan pyörii huoli lainan takaisinmaksusta, niin ei se iloa suo.

Minä tuskin koskaan pystyisin ottamaan yli sadan tonnin lainaa. Se tuntuisi kertakaikkiaan mahdottomalta. Mitä jos yhtäkkiä haluaisinkin lähteä kahdeksi vuodeksi Intiaan hengailemaan? Saisinko sovittua pankin kanssa? Ja kun tulisin takaisin, niin olisiko entinen työpaikka enää tallella?

Mitä jos tahtoisinkin muuttaa ulkomaille ja asuntojen hinnat olisivat pahasti alakantissa?

"Minusta on elämänlaatua, jos voi asuntolainan turvin asua isommassa asunnossa kuin mihin vuokralaisena olisi koskaan varaa."

Vaikea kuvitella tuollaista tilannetta.

http://www.nordea.fi/Henkil%C3%B6asiakkaat/Asuminen/Ty%C3%B6kalut%2bja%2bapuv%C3%A4lineet/Paljonko%2bmaksat%2blainaa%2bkuukaudessa/701304.html

3 % korko, kiinteä tasaerä, laina 150 000 (eli yksiö tai pieni kaksio), maksuaika 10 vuotta = 1448 euroa kuukaudessa.

Kyllä tuolla määrällä jo ihan hyvin vuokraa kookkaammankin asunnon.

Anonymous said...

"Kyllä se on hyvin paljon persoonakysymys. Lainan ottaminen edellyttää luonteelta tietynlaista vakautta ja toimintakykyä. Ailahtelevaiselle ja mielihalujensa armoilla aaltoilevalle ihmiselle laina ei sovi."

Tietysti. Pitkäjänteisyyteen kykenemätön henkilö on todennäköisesti myös kykenemätön pitämään työpaikkaansa, saavuttamaan kauhean hyvää tulotasoa jne.

"Minä tuskin koskaan pystyisin ottamaan yli sadan tonnin lainaa. Se tuntuisi kertakaikkiaan mahdottomalta. Mitä jos yhtäkkiä haluaisinkin lähteä kahdeksi vuodeksi Intiaan hengailemaan? Saisinko sovittua pankin kanssa? Ja kun tulisin takaisin, niin olisiko entinen työpaikka enää tallella?"

On selvää että laina ei silloin sovi sinulle. Minusta blogin kirjoittaja on tässä suhteessa kuitenkin hyvin erilainen ihminen kuin sinä.

"Kyllä tuolla määrällä jo ihan hyvin vuokraa kookkaammankin asunnon."

Omalla kohdallani joka tapauksessa on niin: en olisi pystynyt samalla summalla kuin maksan lainaa ja vastiketta vuokraamaan kuin jonkun pienen yksiön jostain alueelta jossa en haluaisi asua.

Unohdit muuten omista laskelmistasi sen, että jos asut 10 vuotta vuokralla asunnossa, jonka vuokra on 500 euroa (tuskin tuokaan summa pysyy muuttumattomana 10 vuoden ajan), niin siitä tulee 60 000 euroa vuokraisännän taskuun. Tuolla summalla ostaisi jo puolikkaan pienestä asunnosta. Ja jos sen lisäksi pystyy laittamaan toiset 500 euroa kuussa säästöön, niin tuolla rahalla olisi jo ostanut sen pienen asunnon.

Tietysti, jos ei kestä ajatusta noin isosta lainasta, niin sitten ei kestä. Kuten sanottu, kukin valitsee sen, mitä pitää tärkeänä ja mihin omat rahkeet riittää.

Yhtä hyvin voisin sanoa, että on mahtavaa vapautta ajatella, että mulla on keski-ikäisenä pieni velaton asunto, josta voin milloin tahansa lähteä vuodeksi Intiaan, ja vaikka vuokrata sen siksi aikaa jollekin sellaiselle, joka ei uskalla ottaa lainaa :)

Se, että on rahaa, merkitsee ikävä kyllä tässä maailmassa usein myös tietynlaista vapautta. Onnea raha ei kuitenkaan tuo kenellekään, sehän nyt on aivan selvä asia.

Anonymous said...

"On selvää että laina ei silloin sovi sinulle."

Tunnustan mieluusti ja teinipoikamaista ihastusta kihertäen, että kunnioitan sinua, jos ja ilmeisesti kun olet uskaltanut ottaa suuren lainan pätkätöiden varaan.

Mahdollista tietenkin on, että pätkätyösi ovat ainakin orastavaa työntekijäpulaa kärsivien hoito- tai hoivapalveluiden piiristä, jolloin vähintään auttava palkallinen jatkuvuus on elämässäsi turvattu. Tällöin ymmärrän uskalluksesi vähän paremmin.

Minun tilanteeni on tyystin erilainen, koska olen syrjäytynyt yhteiskunnasta käytännössä kokonaan. Tästä näkökulmasta ja viimeisen kymmenen vuoden aikana rakentuneella surkeaakin surkeammalla itsetunnollani pelkästään sana laina herättää paniikkireaktiota muistuttavan myllerryksen. Tuntuu mahdottomalta sitoutua mihinkään ulkopuoliseen paineeseen, koska pelkästään oma oleminen on monina päivinä liian raskas kannettavaksi.

Anonymous said...

"Tunnustan mieluusti ja teinipoikamaista ihastusta kihertäen, että kunnioitan sinua, jos ja ilmeisesti kun olet uskaltanut ottaa suuren lainan pätkätöiden varaan."

Hoo, kiitos.

"Mahdollista tietenkin on, että pätkätyösi ovat ainakin orastavaa työntekijäpulaa kärsivien hoito- tai hoivapalveluiden piiristä, jolloin vähintään auttava palkallinen jatkuvuus on elämässäsi turvattu. Tällöin ymmärrän uskalluksesi vähän paremmin."

En ole hoitoalalla, enkä millään muullakaan tuolla tavalla hyödyllisellä alalla.

"Minun tilanteeni on tyystin erilainen, koska olen syrjäytynyt yhteiskunnasta käytännössä kokonaan. Tästä näkökulmasta ja viimeisen kymmenen vuoden aikana rakentuneella surkeaakin surkeammalla itsetunnollani pelkästään sana laina herättää paniikkireaktiota muistuttavan myllerryksen. Tuntuu mahdottomalta sitoutua mihinkään ulkopuoliseen paineeseen, koska pelkästään oma oleminen on monina päivinä liian raskas kannettavaksi."

Olen pahoillani tilanteestasi - en tarkoittanut loukata tai aiheuttaa paniikkireaktiota! Mutta tuohan on myös täysin eri tilanne sitten - voin kuvitella, ettei lainan otto olisi periaatteessakaan mahdollista. Aiemmat kirjoituksesi vaan kuulostivat siltä, että olet nuori tyttö, joka haluaa elää vapaata elämää, olla välillä töissä, välillä Intiassa jne..

Ymmärrän kyllä myös noita syvyyksiä. Voimia sinulle!

Nan said...

Maria ja Anonyymi: vastaan nyt teille jotain yleisesti. On totta, että olen ollut jossain määrin omistusasumisvastainen, mutta oikeastaan kyllä haluaisin ostaa itselleni kodin. Siihen, miksi en ole näin tehnyt, löytyy monta syytä ja tässä niistä jotain:

- Tämän elämänvaiheen piti olla vain välivaihe elämässäni johonkin uuteen... no, se on "hieman" venähtänyt. En siis todellakaan haluaisi elättää ketään vuokraa maksamalla.

- Sitoutuminen yksin suureen lainaan & asunnosta huolehtiminen aiheuttaa minulla ahdistusta. Entä jos en pystykään? Jos minulla olisi vaikkapa jonkinlainen sosiaalinen piiri asuinpaikkakunnallani, tilanne voisi olla toinen, mutta minkäänlaista turvaa (taloudellista ja sosiaalista) ei oikein ole.

- Olen töissä tuulisella alalla. Monet YT:t on siis nähty. Minun on myös aiemmin ollut hyvin vaikea saada töitä, nyt toki tilanne voi olla toinen.

- Oma terveys. Entä jos en jaksakaan paiskia töitä maksaakseni lainaani? Minun olisi pakko jaksaa, ei voisi hellittää, mikä voisi pahentaa oloani.

- Olisi arvojeni vastaista ostaa asunto nykyiseltä asuinpaikkakunnaltani, vaikka se olisikin järkevää (arvojaan vastaan toimiminen ei tee hyvää). Lisäksi minulla olisi varaa vain asuntoon, jota en oikeasti edes haluaisi. Hinnat ovat korkeat ja en viihdy seudulla. Entä jos naapuritkin osoittautuvat ikäviksi, niin kuin usein on itselleni käynyt?

- Minulla on jo omaisuutta. Pelkään, että jos taloudellisesti käy huonosti, menetän sen. Se vaihtoehto ei ole olemassa.

- Vapauteni on minulle yllättävän tärkeää. En ole ehkä ymmärtänyt sitä, että oma asunto ei vie sitä.


Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että asunto olisi kannattanut ostaa, koska hinnat ovat vain nousseet ja olen jämähtänyt nyt toistaiseksi paikalleni. Mistä sen kuitenkaan aikanaan tiesi? Ei näin pitänyt käydä, hintaromahdustakin on ennustettu jo vuosia, mutta tuskinpa sitä koskaan tulee.

Kyllähän laina, korko ja lainanhoitokulut kalliiksi tulevat, mutta tulee toki vuokran maksaminenkin. Olen kuitenkin elänyt säästeliäästi, saanut kasaan säästöjä, joita olen sijoittanut (tosin vähän turhan vähän). Se tuo liikkumavaraa, voisin varsin helposti nyt ostaa asunnon, jos niin haluaisin. En nyt ihan täysin käteisellä, mutta kuitenkin... tai hengailla muutaman vuoden tehden ihan mitä tahansa. Mitä nyt haluankin. Se tuo henkistä vapautta, jota ei sovi vähätellä. Ehkä eläkepäiviin mennessä minulla on rahat kasassa kivaan kotiin, jolloin voin asua edullisemmin. Silloinhan sitä edullisuutta erityisesti taitaa tarvita, kun tuskinpa eläkettä juuri tulen saamaan.

Nan said...

Hehkuvainen: sade on tuoksunut ihanalta! Mukavaa, kun raikas ilma puhaltaa pois tunkkaisen kuumuuden. Vaikka helle aikansa ihan mukavaa onkin, mukavaa on myös säiden vaihtelu :)

Anonymous said...

"hintaromahdustakin on ennustettu jo vuosia, mutta tuskinpa sitä koskaan tulee."

Aivan varmasti se tulee länsimaisen yhteiskunnan näivettyessä ja ihmisten maksukyvyn luhistuessa. Siihen vain vielä kuluu jonkin aikaa, viidestä kymmeneen vuotta ehkä.

Tänään uutisoitiin, että yhdessä kuukaudessa tuli 15 000 työtöntä lisää ja että maksetun toimeentulotuen määrä hypähti huikeasti. Kyllä pätkätöiden yleistyminen, työttömyysjaksot ja yleinen epävarmuus rupeaa vuorenvarmasti ajallaan vaikuttamaan asuntojen hintoihin. Täytyy muistaa, että nyt on meneillään koko Eurooppaa koskeva murros. Täällä on sopeuduttava uudenlaiseen, matalampaan, elintasoon.

Toinen asia on se, että jos suinkin mahdollista, asunto kannattaisi ostaa muualta kuin Etelä-Suomen kaupungista. Kainuusta irtoaa omakotitalo suomalaisen "suurkaupungin" kaksion hinnalla.

Jos kouluttautuu uudestaan, kannattaa pohtia sitäkin, voiko saada työtä muualta kuin kaupungista, jos muualla viihtyy.

Nan said...

Anonyymi: tuota olen miettinyt itsekin, että yleisen epävarmuuden ja työttömyyden lisääntyessä luulisi muutosta tulevan. Sää nähdä.

Haaveenani olisikin kouluttautua alalle, jolta voisi löytyä töitä ihan kaikenkokoisilta paikkakunnilta. Siten voisin hankkia mieluisan kodin paikasta, jossa olisi rauhallista ja luonto lähellä. Siellä sielu lepäisi ja pienellä tulisi toimeen, juuri niin kuin minulle hyvin sopisi.

Pienisuuri haave, mutta matka sen toteutukseen on tosi pitkä.

Anonymous said...

Joo noinhan se tietysti, on ett jos ei tiedä missä haluaa asua, niin on vaikea ostaa asuntoa mistään.

Minusta on vähän ongelmallista, jos joutuu elämään koko ajan niin, että "mitä jos sairastun ja menetän työkykyni täysin". Tietysti kaikkea voi tapahtua, voi sairastua vakavaan sairauteen, menettää mielenterveytensä, jne. mutta minusta niin ei voi elää, että laskee isoja päätöksiä sen varaan, että en voi tehdä näin kun voin vaikka sairastua.

Ja sitäpaitsi siinäkin tapauksessa, että olisit ostanut asunnon ja sairastuisit vakavasti etkä pystyisi enää maksamaan lainaa: pahinta mitä voi tapahtua, on se, että joutuisit myymään asunnon pois ja palaamaan vuokralle jonnekin. (Todennäköisesti olisit ehtinyt maksaa osan asunnosta jo pois ja jäisit tuossakin ainakin jonkin verran voiton puolelle). Mikään kauhuskenaario tuo tuskin on, koska olet nyttenkin suhteellisen tyytyväinen vuokralaisena.

Maria

Nan said...

Maria: joo, tiedän, että en haluaisi asua nykyisellä paikkakunnalla, mutta toisaalta pitäisi olla realisti ja pohtia sitä, mikä on käytännössä mahdollista työ ja taloudellisella saralla. Olisi ollut järkevää ostaa asunto (taloudellisesti siis), mutta eipä tullut ostettua.

En minä oikeastaan sitä murehdi, että meneekö terveys vai ei, koska mitä tahansa saattaa tapahtua koska tahansa. Periaatteessa siis voisin ostaa asunnon, mutta en ehdottomasti nyt, kun en tiedä, jaksanko edes töissä käydä. Ehkäpä palaan asiaan sitten, kun voin paremmin.

Ongelmallista on myös se, että haluaisin kodin jostain syrjemmästä, mutta mitenpä järjestät toimeentulon? Entäpä sitten, jos toimeentulo meneekin, syrjästä on hankala myydäkin.

Hankalaa haluta sellaista, mikä ei sovi nykyaikaan.