Tuesday, September 18, 2007

Tunteiden piilottaminen

Olen huomannut kontrolloivani tunteitani todella paljon. Jos jotain yrittää tulla sisältäni tietoisuuteni ulottuville, se joutuu todella kovakouraisen käsittelyn uhriksi. Sen sijaan, että toimisin tunteen mukaan, mietin pitkään ja hartaasti, että onko tunne oikeutettu. Lisäksi mietin pitkään, millainen toiminta on sopivaa kyseiseen tilanteeseen.

Kyllähän näin aikuisena omaa käytöstään on hyvä miettiä, jotta ei käyttäydy ihan sopimattomasti tilanteissa, joihin kyseinen käytös ei sovi. Minulla tämä kontrollointi menee yli vain niin paljon, että se on varmastikin yksi syy ahdistukselleni. Hyvin usein nimittäin tunne kääntyy jotenkin itseeni, se jää sisälleni vellomaan enkä saa käsiteltyä sitä muuten kuin järjellä ajattelemalla. En ole kuitenkaan varma, että tuo järkeily ja tunteiden kuolettaminen auttavat minua.

Jonkin verran olen toki huomannut kehitystä asiassa viime aikoina. Jostain syystä minun on helpompaa päästää negatiivisia tunteita ulos, ainakin yksin ollessani. Olen myös jossain määrin ilmaissut ärtymystä toisillekin, ja jopa surua olen voinut näyttää toisen läsnäollessa.

Positiiviset tunteet ovat vaikeampia. Toki minusta näkee, jos olen iloinen, mutta en osaa oikein osoittaa kiintymystä siten, että se tuntuisi oikealta. Voimakkaammat ihastuksen, kiintymyksen ja rakkauden tunteet olen täysin sulkenut itseltäni. En halua tuntea niitä, koska pelkään, että ne tuovat mukanaan vain kärsimystä. Lisäksi en jotenkin koe olevani positiivisten tunteiden arvoinen... en koe, että saisin antaa ja saada rakkautta. Olen muka jotenkin liian huono ja viallinen tuollaiseen...

2 comments:

sanna said...

päädyin lukemaan blogiasi muiden blogien kautta. iski. upposi. tuli tunne että kirjoititko minun elämästäni, minun ajatuksistani, minun tunteistani. jollain omituisella tavalla lohduttavaa huomata etten ole jotenkin "viallinen" yksin. tai mielumminkin koe viallisuutta. eihän meissä varmastikaan ole vikaa. toki en tiedä missä vaiheessa olet tällä hetkellä, mutta itse olen vellonut tässä vaiheessa tovin mitä tämä kirjoitus käsitteli.

Nan said...

Eihän me täällä yksin olla, me ei vain olla tietoisia "kaltaisistamme" :)

Eikä me viallisiakaan olla, vaikka joskus sellaista palautetta saataisiinkin. Me olemme inhimillisiä tunteinemme ja pienine oikkuinemme. Silti itsensä hyväksyminen tällaisenaan on tosi vaikeaa... ja siihen ainakin itselläni tuo tunteiden hautaaminen liittyy. En hyväksy niitä tunteita itsessäni sen lisäksi että pelkään hylkäämistä. Vaikeita asioita. Kipuilen edelleen näiden asioiden kanssa. Ei näistä kai nopeasti yli pääsekään.

Kaikkea hyvää sinulle!