Kiirettä on pitänyt. Se ei tunnu nyt hyvältä; kaipaan pidempää hetkeä vain itselleni, rauhaa, hiljaisuutta ja stressittömyyttä. Onneksi sentään nukkuminen on nyt ihan siedettävän hyvää.
Olen pohtinut paljon, että kumpi on määräävämpi tekijä suhteen syntymisessä ja alussa: järki vai tunteet. Mitä olen ihmisten kanssa jutellut, jotenkin tuntuu, että monet vannovat tunteiden nimiin. Joku "tietää" löytäneensä sen oikean, joku "rakastui palavasti", jollain "kolahti" jo ensi tapaamisella. Tuollaiset vastaukset hämmentävät minua; ei minulle ole käynyt noin. Minähän olen vain jotenkin liukunut suhteisiin kivoilta tuntuneiden miesten kanssa. Ei siinä mitään leiskuvaa ollut, jonkinlaista ihastusta kai vain. Jokin tunne tuokin kuitenkin on ollut, koska ei noissa suhteiden aluissa ainakaan järki ollut mukana.
Minä en siis voi luottaa tunteeseen, jos tapaan uuden miehen. En todellakaan, koska näyttää siltä, että edelleenkin hurmaannun siitä, jos mies on kiinnostunut minusta. Tuo hurmaantuminen saa minut sitten kuvittelemaan, että jotain suurempaakin olisi muka meneillään.
Voisin kokeilla enemmän sitä, että kuuntelisin järjen ääntäni. En tiedä, onko se oikea lähestymistapa suhteiluun, mutta on siinä tällä hetkellä kohdallani enemmän järkeä kuin tuossa "muka tunteideni kuuntelussa". Olen lisäksi jo sen ikäinen, että enää ei kiinnostaisi syöksyä suhteeseen, jossa ei ole pitkällä tähtäimellä mitään järkeä; eli suhde sellaisen miehen kanssa, joka haluaa eri asioita elämältä ja parisuhteelta kuin minä. Ei ole järkeä hakata päitä yhteen siinä vaiheessa, kun ei olisi alunperin yhteen pitänyt päätyäkään.
Jotenkin silti kaipaisin jotain tunnepuolen "viestejä" siitä, kuka voisi olla minulle se oikea. Nyt voin vain kuunnella sisältäni tulevia ääniä, mutta en voi luottaa niihin. En todellakaan uskalla. Olen kuunnellut (tai ollut kuuntelevinani) sitä ääntä aiemmin, ja ne suhteet eivät toimineen. Nyt täytyy opetella jokin toinen tapa. Miten minusta tuntuu, että se ei ole helppoa...
Huomasin, että itseni kehumisprojekti on unohtunut, jo nyt! Täytyykin kiriä!
Kehu 3: Olen avarakatseinen. En helposti tuomitse ihmisiä, suvaitsen erilaisia näkemyksiä ja tapoja elää.
Kehu 4: Ystäväni voivat luottaa siihen, että olen luotettava. En juorua, juonittele tai ilkeile selän takana.
No comments:
Post a Comment