Sunday, October 28, 2007

Hutera minä

Olo on hyvin hutera. Olen kuin syksyn ensimmäinen lumihiutale, joka hiljalleen laskeutuu punaisen oranssille vaahteranlehdelle ja ihmettelee, mihin saapui ja miksi. Lämpö vaanii vielä ympärilläni, joten saatan kadota hetkenä minä hyvänsä olemassaoloni jäädessä pienen henkäyksen mittaiseksi. Pelottaa.

Ajatukseni ovat juosseet vilkaasti, ne ovat kyseenalaistaneet päässäni vallitsevia käsityksiäni. Mitä jos kuvittelenkin itsestäni liikoja? Mitä jos vain kuvittelen haluavani tiettyjä asioita elämääni? Mitä jos en sittenkään yhtään ymmärrä, millainen ihminen olen? Mitä jos en ymmärrä omaa 'tasoani' vaan vaadinkin kuuta taivaalta? Mitä jos vain kuvittelen, että minussa on värisävyjä? Mitä jos olenkin harmaa kuin maantie, yhtä mielenkiintoinen kuin kiviseinä? Mitä jos kuvittelenkin, että minulla olisi jotain annettavaa jollekin, mutta olenkin tyhjä kuin rikottu jalkapallo? Mitä jos vain kuvittelen olevani hyvä ihminen, mutta oikeasti vain kuljen kolhien ja tönien irvistys kasvoillani?

En minä juuri nyt tiedä, mitä olenkaan. Ehkä tämä on vain ohikiitävä hetki tällaista olemassaolon vaikeutta. Ehkä tämäkin on nyt tarpeellista, jotta näen itsestäni jotain selkeämmin. Ehkä jos näen itseni selvemmin, piirtyvät muut ihmiset myös selkeämpinä ja värikkäämpinä eteeni. Ehkä pitää löytää omat värini ja rajani ensin, jotta pystyy näkemään selvemmin myös kauemmas. En minä oikein tiedä.

No comments: